Mitä hittoa?

Siis, pentuhan saa liikkua (vapaana) itse omilla ehdoillaan miten paljon haluaa koska se on koiran omalla ehdolla ja vauhdilla ja voi levätä milloin haluaa, mutta hihnassa useimmat suosittelevat rajoutuksia kuinka paljon kävellään, silloin yleensä mennään ihmisen ehdoilla ihmisen vaihtia eikä pentu saa itse määrätä miten liikkuu.

Pennun kanssa täytyy silti olla ulkona se 1,5-3 h pissatukset ;) Kilometrirajoitus tarkoittaa sitä, ettei pentua saa viedä ns pitkälle monotoniselle remmilenkille. Ulkoilu tapahtuu pennun omassa tahdissa hihnassakulkua opetellen.

Toki pentua voi lenkittää 1 km lenkeillä... Kymmeniä kertoja päivässä.

Kasvattaja on pölvästi jos väittää, että 1 korttelinkierroslenkki päivässä vahvistaa luut ja lihakset ja pitää pennun tyytyväisenä niin, että esim kodintuhoamiselta vältytään...

Rajoittaisin silti: ei pitkiä lenkkejä kovalla alustalla. Koiraa (eikä ihmistäkään) ei ole luotu juoksemaan kovalla asfaltilla. Missään nimessä ei pakkolenkkejä ja remmikäyttäytyminen kuriin, ettei tule äkkikiskaisuja, jotka käyvät lonkkien päälle. Pehmeällä alustalla metsässä saa sitten riekkua ihan vapaasti: se kehittää lihaksistoa.

Niin että koiraa voi käyttää myös pidemmällä lenkillä jos haluaa. Mutta mieluiten maastossa tai pehmeällä alustalla. Koska asfaltti tai kova alusta kuivattaa koiran tassuja sekä rasittaa luita. Mutta pakkolenkkeilyä en suosittele. Jos pentu ei jaksa, en suosittele jatkamaan lenkkiä. :)

Kyllä ostajan kannattaa kuunnella kasvattajaa, jos on hyvä kasvattaja valittu,hänellä rodustaan enemmän tietämystä kun täällä neuvojilla.Kasvattaja varmasti neuvonut ostajaa, se ei kavereille kuulu se koiran pennun hoito.Ostaa vaikka ihan oman sitten,ettei tarvitse olla puuttumassa pennun pitoon ;)
Ei pientä pentua saa tietenkään liikaa väsyttää lenkeillä.Kasvattajalta kannattaa kysellä mikä on ok ja mikä ei.
Koulutuksiin on hyvä mennä,oli rotu sitten mikä hyvänsä,että perustottelevaisuus saadaan opetettua,ja koirasta kasvaa sosiaalinen sekä yhteiskuntaan soveltuva yksilö.Kaikkien koirat eivät sitä ole.
On surullista katsoa ikuisia remmirähjiä, jotka rähjäävät siis koko ikänsä,koiralle itselleen stressaavaa kun omistaja ei ole osannut koiraansa kouluttaa.