No Flood Model
No Flood Model
By Clifford Goldstein
I recently had a heated e-mail exchange with a professed Adventist (a minister!) who had been publicly mocking Noah’s flood. His argument was, essentially, “no flood model” could be scientifically construed, therefore no flood occurred.
He’s not alone. Who knows how many, perhaps millions, of Christians reject the universality of Noah’s flood for one reason: science (the self-proclaimed final arbiter of truth) says no evidence for it exists. End of discussion.
This isn’t the first time the world’s wise have denied the flood, however. In Patriarch and Prophets, Ellen White talked about how, prior to the deluge, “the men of renown—the wise, the prudent”[i] argued that the laws of nature were fixed, consistent, steady, and therefore nothing so extraordinary could happen. “The world before the Flood reasoned that for centuries the laws of nature had been fixed. The recurring seasons had come in their order. Heretofore rain had never fallen; the earth had been watered by a mist or dew. The rivers had never yet passed their boundaries, but had borne their waters safely to the sea. Fixed decrees had kept the waters from overflowing their banks.”[ii]
No “flood model” existed before the flood; therefore, no flood would occur. No “flood model” exists after the flood; therefore, no flood did occur.
How much simpler could it be?
For the pre-flood intelligentsia, the mistake was assuming that what is now, the current physical condition of the world, would be the same in the future; for the post-flood intelligentsia, the mistake is assuming that what is now, the current physical condition of the world, was the same as in the past. In both cases, the assumption of continuity was—and remains—wrong.
No flood model exists because no model could exist. How could science, premised on two assumptions—continuity (the present is the same as the past) and the rejection of the supernatural—model a supernatural event based on a past different from the present?
To accept, at face value, the Scriptural depiction of the flood is to believe in a supernatural event of catastrophic proportions unique in history. Numerous local deluges have wreaked devastating havoc in relatively confined areas, but to Noah’s flood these were but puddles compared to the ocean. Only a power and phenomenon now unknown to us could have done to the earth what Scripture says God did through this flood.
“The waters prevailed and greatly increased on the earth, and the ark moved about on the surface of the waters. And the waters prevailed exceedingly on the earth, and all the high hills under the whole heaven were covered. The waters prevailed fifteen cubits upward, and the mountains were covered. And all flesh died that moved on the earth: birds and cattle and beasts and every creeping thing that creeps on the earth, and every man. All in whose nostrils was the breath of the spirit of life, all that was on the dry land, died. So He destroyed all living things which were on the face of the ground: both man and cattle, creeping thing and bird of the air. They were destroyed from the earth. Only Noah and those who were with him in the ark remained alive” (Genesis 7:18-23).
Nothing in human history, or experience, has come to anything remotely close to this event.Our best guesses, even scientifically-based guesses, are just that—guesses.Theologians have seen in the flood, which was God’s judgment upon the earth, a destruction of the old creation, in a sense of the world being cast back to the primeval state of tohu vbohu (“without form and void”) of Genesis 1:2 before another, greatly changed existence, emerged.
How could scientists, then, working from two premises, i.e., ontological naturalism (which rejects the existence of the supernatural), and of the past resembling the future, get it right about a supernatural event in a past radically different than the present?
They can’t.
What’s not surprising, then, is that many scientists deny a universal flood.Given their assumptions, they have to. What’s surprising is that many Christians, based on this science, do the same, despite the stark testimony of Scripture.
On the other hand, it’s not so surprising.Ellen White also wrote about some of the deniers prior to the deluge: “The men of that generation were not all, in the fullest acceptation of the term, idolaters. Many professed to be worshipers of God. They claimed that their idols were representations of the Deity, and that through them the people could obtain a clearer conception of the divine Being. This class were foremost in rejecting the preaching of Noah.”[iii]
These professed believers became foremost in opposing Noah’s story, just as today many professed Christians (even Adventists) are the most vocal opponents of the same story. Professed followers of God, before the flood, denied that it would come; professed followers of God, after the flood, deny that it came.
Amazing.
[i] Ellen G. Wh
No Flood Model
By Clifford Goldstein
I recently had a heated e-mail exchange with a professed Adventist (a minister!) who had been publicly mocking Noah’s flood. His argument was, essentially, “no flood model” could be scientifically construed, therefore no flood occurred.
He’s not alone. Who knows how many, perhaps millions, of Christians reject the universality of Noah’s flood for one reason: science (the self-proclaimed final arbiter of truth) says no evidence for it exists. End of discussion.
This isn’t the first time the world’s wise have denied the flood, however. In Patriarch and Prophets, Ellen White talked about how, prior to the deluge, “the men of renown—the wise, the prudent”[i] argued that the laws of nature were fixed, consistent, steady, and therefore nothing so extraordinary could happen. “The world before the Flood reasoned that for centuries the laws of nature had been fixed. The recurring seasons had come in their order. Heretofore rain had never fallen; the earth had been watered by a mist or dew. The rivers had never yet passed their boundaries, but had borne their waters safely to the sea. Fixed decrees had kept the waters from overflowing their banks.”[ii]
No “flood model” existed before the flood; therefore, no flood would occur. No “flood model” exists after the flood; therefore, no flood did occur.
How much simpler could it be?
For the pre-flood intelligentsia, the mistake was assuming that what is now, the current physical condition of the world, would be the same in the future; for the post-flood intelligentsia, the mistake is assuming that what is now, the current physical condition of the world, was the same as in the past. In both cases, the assumption of continuity was—and remains—wrong.
No flood model exists because no model could exist. How could science, premised on two assumptions—continuity (the present is the same as the past) and the rejection of the supernatural—model a supernatural event based on a past different from the present?
To accept, at face value, the Scriptural depiction of the flood is to believe in a supernatural event of catastrophic proportions unique in history. Numerous local deluges have wreaked devastating havoc in relatively confined areas, but to Noah’s flood these were but puddles compared to the ocean. Only a power and phenomenon now unknown to us could have done to the earth what Scripture says God did through this flood.
“The waters prevailed and greatly increased on the earth, and the ark moved about on the surface of the waters. And the waters prevailed exceedingly on the earth, and all the high hills under the whole heaven were covered. The waters prevailed fifteen cubits upward, and the mountains were covered. And all flesh died that moved on the earth: birds and cattle and beasts and every creeping thing that creeps on the earth, and every man. All in whose nostrils was the breath of the spirit of life, all that was on the dry land, died. So He destroyed all living things which were on the face of the ground: both man and cattle, creeping thing and bird of the air. They were destroyed from the earth. Only Noah and those who were with him in the ark remained alive” (Genesis 7:18-23).
Nothing in human history, or experience, has come to anything remotely close to this event.Our best guesses, even scientifically-based guesses, are just that—guesses.Theologians have seen in the flood, which was God’s judgment upon the earth, a destruction of the old creation, in a sense of the world being cast back to the primeval state of tohu vbohu (“without form and void”) of Genesis 1:2 before another, greatly changed existence, emerged.
How could scientists, then, working from two premises, i.e., ontological naturalism (which rejects the existence of the supernatural), and of the past resembling the future, get it right about a supernatural event in a past radically different than the present?
They can’t.
What’s not surprising, then, is that many scientists deny a universal flood.Given their assumptions, they have to. What’s surprising is that many Christians, based on this science, do the same, despite the stark testimony of Scripture.
On the other hand, it’s not so surprising.Ellen White also wrote about some of the deniers prior to the deluge: “The men of that generation were not all, in the fullest acceptation of the term, idolaters. Many professed to be worshipers of God. They claimed that their idols were representations of the Deity, and that through them the people could obtain a clearer conception of the divine Being. This class were foremost in rejecting the preaching of Noah.”[iii]
These professed believers became foremost in opposing Noah’s story, just as today many professed Christians (even Adventists) are the most vocal opponents of the same story. Professed followers of God, before the flood, denied that it would come; professed followers of God, after the flood, deny that it came.
Amazing.
[i] Ellen G. Wh
Vastaukset 13
Vanhimmat
Linkki tuohon aivopieruiluun olisi tietenkin ollut paikallaan ja tuo sekoilu löytyy siis alkuperäisenä täältä:
http://www.adventistreview.org/cliffs-edge-no-flood-model
Eihän tuosta Nooan sadusta tarvi siinä mielessä kättä vääntää, kun sitä ei ole koskaan tapahtunut, eikä siitä ole planeetallamme edes yhtä järkevää todistetta, niin saahan noita aivopieruja tietenkin lahkolaisille jakaa ja läpi menee niille, jotka eivät olleet koulussa penaalin tärävämpiä kyniä.
Kaille tietenkin kylmää kyytiä, kun tuossahan ammutaan alas kaikki Kain haaveet järkevämmästä adventismista. Adventtikirkon nykyinen johto ja nykyiset sen linjasta päättävät ovat sekaisin kuin seinäkellot ja minua se ei haittaa, koska mikäs on hauskempaa kuin lahko, joka itse tappaa itsensä.
Lahkon vaarallisin vihollinen on lahko itse ja sepä käy selväksi tuon jutun lukemisella. Kuka täysipäinen ihminen voi uskoa tuollaista kuraa? Jo alakoulussa nuo kaikki väitteet on ammuttu alas ja perusteltu tieteellisesti että miten ne eivät yksikään voi olla totta. Aika hauskaa minusta. Ja kun tiedämme että nuorissa lepää lahkojen tulevaisuus niin sitäpä ei adventtikirkolla siis ole, koska vain kaikkein typerimmät ja tyhmimmät nykyiset lapset ja nuoret siis enää voivat liittyä adventtikirkkoon, jos tuon jutun väitteet on hyväksyttävä ja niitä olisi pidettävä totena lahkoon pääsemiseksi. Aivan loistava juttu minusta.
Ja pitää muistaa, että ne tällä hetkellä adventtikirkkoa ohjaavat valopäät ovat siis samaa sarjaa! Ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä!
Tuo juttu oli tämän päivän ja viikon ehdottomasti hauskin uutinen, koska se kertoo siitä, että adventtikirkko on kuolemassa ja jokainen tuollainen juttu tuo sen päivän nopeammin paikalle.
Ainoa joka kuolee olet sinä itse.
Argumentointisi on yhtä loistavaa kuin Goldsteinin aivopierut.
Kaltaisesi saatananpalvojan kanssa ei pidä edes keskustella. Toivottaa vain "tervemenoa helvettiin".
Saatana on samanlainen satuolento kuin jumalasi, niin miksi ihmeessä minä yhtäkään satuolentoa palvoisin?
Arvoisa pyhpyh! Miksi olet luopunut jo tavaramerkiksi muodostuneesta nickistäsi? Typerät kirjoituksesi kyllä tunnistaa muutenkin eli turhaan yrität paeta valvovaa silmää. :-) :-) :-)
Sinä olet iljetys ja saatananpalvoja.
Sinä olet toinen iljetys ja saatananpalvoja.
Tuleeko mitään hyvää Goldsteinilta?
Sen kun joskus näkisi...
Sinulta ei koskaan tule mitään hyvää, koska olet pelkästään paha.
Jaa, mitäs jos tulva on pelkkä tarina? mitä teologista vaikutusta? Ja tarinahan se siis raamataussa on! Raamatussa on paljon tarinoita. Jeesuskin kertoili tarinoita vähän väliä. Seemiläisillä oli tapana kertoa tarinoita ja kirjoitella niitä ylös. Eurooppalaiset vaan on niin tosikkoja, että ottavat kirjoitetut jutut kirjaimellisesti. Mutta joka tarinalla on jotain totuuspohjaa, jotain annettavaa. Mutta mitä?
Mitenkäs tämä sitten: Mistä se vesi tuli jokiin, jotka virtasivat mereen, jos ei kerran satanut? Vetten lähteistäkö?
Hei!
Jos uskoo Jeesukseen, on uskottava vedenpaisumukseenkin; Matt 24:37-39; Jeesus itse puhui vedenpaisumuksesta!
Raamatussa on joitakin niin suuria asioita että ne tuntuvat ensiksi hankalilta ihmisen ymmärrykselle.
Raamatussa on suhteellisen niukka ilmoitus Jumalan suurista ihmeteoista. Siksi ne ovat tuntuvat vaikeilta hyväksyä. Kertomus Nooasta ja Nooan arkista on yksi sellainen. (1 Moos 5-9)
Nooa oli viimeinen pitkäikäinen patriarkka. Nooa oli kymmenes Aadamista. Nooa eli 950 vuotta.
Maailman kansat polveutuvat kaikki Nooasta.
Olosuhteet maapallolla olivat erilaiset. Maapallolla tapahtui suuria mullistuksia jotka muuttivat ihmisen ja kaiken elollisen elinolosuhteita.
Nooa eli elämänsä uskollisena ja hurskaana Herralle. Nooan koko perhekunta oli Jumalaa rakastavia ihmisiä, mutta pahuus yltyi maan päällä niin suuriin mittasuhteisiin että Jumala katui luomistyötään. (1 Moos 6:5-8) Jumala päätti hävittää koko ihmissuvun, mutta Nooan kanssa Jumala teki liiton Nooan oikeamielisyyden vuoksi.
Nooan oli määrä saarnata parannusta 120 vuotta. Sama aina kuluisi valtavan ison arkin rakentamiseen. Jumala ei milloinkaan ole ollut luoduilleen armoton niin ettei olisi varoittanut ja antanut mahdollisuutta parannukseen ja muutokseen.
Arkki oli kolmikerroksinen ja sataviisikymmentä metriä pitkä. Kaksikymmentäviisi metriä leveä ja korkeus viisitoista metriä. Arkkissa oli kolme kerrosta. Arkki tehtiin sypressi puusta ja Nooa peitti arkin sisältä ja päältä maapihkalla. (1 Moos 6:9-22-8:22)
Maa sai kosteutensa vesilähteistä. Koskaan ei ollut satanut vettä, mutta nyt vettä tuli neljäkymmentä vuorokautta. Vedenpaisumus ei kuitenkaan ollut vain rankkasadetta, vaan maan alaiset vesilähteet puhkesivat ja oli suuria maanjäristyksiä jossa maapallon pinta sai uuden muodon ja kartan. Mantereet muotoutuivat uudelleen. Vesi peitti viisitoista kyynärää, kahdeksan metriä yli korkeimman vuoren huipun.
Arkki ajelehti veden pinnalla ja pysähtyi lopulta sadanviidenkymmenen päivän jälkeen Ararat vuorelle joka sijaitsee nykyisen Turkin ja Armenian rajalla.
Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala teki liiton Nooan kanssa ettei milloinkaan enää hävittäisi maata vedellä.
Merkiksi liitosta Jumala asetti sateenkaaren. (1 Moos 8:21-22, 9:11-17)
Jeesuksen opetuslapsi Pietari puhui vedenpaisumuksesta; 2 Piet 3:5-7, 1 Piet 3:20. Koko Raamattu puhuu vedenpaisumuksesta; Hebr 11:7, Ps 104:6-10, Jes 54:9.
Jeesuksen omat sanat todistavat uskoville vedenpaisumuksen; Matt 24:36-44.
”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, kun Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki.”
(Luuk 17:26-27)
> Jos uskoo Jeesukseen ja Raamattuun on uskottava myös vedenpaisumukseen. (2 Piet 1:19-21)
Pakana-alkukansojen kirjoituksista on löydetty kirjoituksia "suuresta tuhotulvasta."
Fossiilit syntyivät nopeasti hautautumalla. Maapallon kivihiili ja öljyvarat ovat metsien ja kaiken eloperäisen hautautumisen tulosta.
Jumalan sana ottaa arkkiin mukaan ”kaikkia” eläinpareja ei liene aivan kirjaimellinen. Voidaan olettaa että dinosaurukset yms. jättikokoiset eläimet joita on löydetty fosiileina jäivät arkin ulkopuolelle. Jumala itse kutsui luomansa eläimet arkkiin, niitä ei pyydystetty. Voidaan myös ajatella että vedenpaisumuksen jälkeen on yhdestä eläinparista jalostunut useita eri rotuja. Kehitys saman lajin sisällä on mahdollista, mutta ei koskaan lajista toiseen. Siten esimerkiksi monet kissarodut saattavat olla peräisin vain yhdestä tai kahdesta arkin kissaparista.
Olosuhteet maapallolla muuttuivat. On arveltu että maan magneettikenttä oli erilainen ja ihmisen elinikä lyheni sadoista vuosista enintään 120 vuoteen. (1 Moos 6:3)
Jumala ei ole luonut ihmistä pahaa tekemään. Rakkauden vuoksi ihminen saa vapauden valita. Rakkaus ei olisi rakkautta jos se olisi alistamista ja pakkovaltaa. Rakkauden on oltava aina vapaaehtoista ollakseen rakkautta. Ihmiset kyselevät koska pahuus loppuu ja miksi Jumala sallii?
Pahuus saa lopun, mutta sitä ennen jokainen ihminen on tehnyt valintansa. Varoitussanomaa saarnataan ajan loppuun asti. Jumalan Henki kutsuu ja puhuttelee jokaista ihmistä, ja ihminen itse päättää miten suhtautuu syntiin suhteessa Jumalan tahtoon. (2 Piet 3:9-18, 1 Tess 5:1-10, Apt 7:51, 17:31)
Evankeliumin ilosanomaa saarnataan määräaika. Nooakin saarnasi parannusta määräajan. (Joh 3:16,Ilm 14:6, Mark 16:15-16)
Jumala tuli maan päälle rakkauden ja armon vuoksi että ihmisellä olisi rauha.
”Sinä päivänä kun Loot lähti Sodomasta taivaasta satoi tulta ja tulikiveä ja se tuhosi heidät kaikki. Samoin käy sinä päivänä kun Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk 17:29-30)
Armahtavainen on Jumala, mutta ihmisen on pidettävä mielessä että Jumala hävittää pahuuden tulella ajan lopussa. Herra Jeesus Kristus armahtaa parannuksen tekijät. (Ilm 20)
Ihminen on rauhaa- ei pahuutta varten -että jokaisella olisi hyvin. Aamen.
Jari Laurila
On selvää, että luomakunta todistaa luomisen, lankeemuksen ja vedenpaisumuksen. Puhe alkaa 20 sek. kohdalla.
AFTER THE FLOOD
https://www.youtube.com/watch?v=BcvnKXxodos
Videoon liittyvä teksti:
- We Stand on the Shoulders of Those Who Came Before Us --but Also on Their Heads, Backs, Stomachs and Feet! (and etc.) : Prologue Of all that lived prior to the flood; (flora and fauna) w e have burned their bodies or their remains for thousands of years for fuel. We utilize them in our cars and our machines. Their Detritus in their current forms are used to build houses and walls and streets and as binding agents. The mountains that we climb are made up of the remains of microscopic dead animals. The chemicals that made up the bones of the pre-flood living are used to fertilize our crops and gardens. Their remains may even be worn around our necks or on our fingers as jewelry. This planet is a vast graveyard and the life that existed before the flood is buried or entombed all around us-and are mute witnesses to Genesis.