Apulaispoliisipäällikköä syytetään sihteerien pahoinpitelystä.nimitteli, eristi ja uhkaili.Syyttäjän mukaan Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Reijo Tapio Lakanen on syyllistynyt alaistensa pahoinpitelyyn, kirjoittaa Ilta-Sanomat.Haastehakemuksen mukaan Lakanen käyttäytyi epäasiallisesti alaisuudessaan työskentelevää neljää naissihteeriään kohtaan.
Apulaispoliisipäällikkö nimitteli, vähätteli, ja esimerkiksi eristi työntekijöitään siten, että jätti kutsumatta osan yhteisiin työpaikan tilaisuuksiin.
Lisäksi Lakanen oli huomautellut yhdelle työntekijälle tämän r-viasta sekä lähetellyt kahdelle sihteerille uhkaavia sähköposteja. Tekojen takia kaikki sihteerit jäivät sairauslomille.
Haastehakemuksen mukaan työntekijät kärsivät uniongelmista, painajaisista ja stressistä.
Apulaispoliisipäällikkö nimitteli, vähätteli, ja esimerkiksi eristi työntekijöitään siten, että jätti kutsumatta osan yhteisiin työpaikan tilaisuuksiin.
Lisäksi Lakanen oli huomautellut yhdelle työntekijälle tämän r-viasta sekä lähetellyt kahdelle sihteerille uhkaavia sähköposteja. Tekojen takia kaikki sihteerit jäivät sairauslomille.
Haastehakemuksen mukaan työntekijät kärsivät uniongelmista, painajaisista ja stressistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka paljon tätä oikeasti tapahtuu. Kukaan ei uskalla puuttua, kun tiedetään miten hankalaksi elämä muuttuu sen jälkeen. Kyllä nyt pitäisi herätä ja poistaa poliisista kaikki idiootti- ja rikollisporukka kerralla. Niitä kyllä siellä riittää...
Nämä ilmi tulleet ovatkin vain jäävuoren huippuja on toki selvää, että poliisiissa on paljon aivan liikaa luonne häiriöisiä, joita sitten kaltaisensa esimiehet suosivat näin se rikollisjärjestö toimii.
On meillä älyttömän rikollinen ja kallis poliisi. Kuinkahan monta miljardia tulee maksamaan veronmaksajille poliisien tekemät rikokset. Kaikki yhteiskunnan maksamat poliisien rötökset ja oikeudenkäynnit pitää vähentää poliisien määrärahoista. Ei ne muuten opi olemaan ihmisten kuvalla. Ei tarvitse ihmetellä kun rikoksen uhreille välittyy poliiseista kuva, että poliisi suojelee rikoksen tekijää. No tietysti rikollinen suojelee kaltaisiaan. Tuntuu muutenkin olevan poliiseilla liikaa luppoaikaa kun roikutaan netissä vakoilemassa sellaista tietoa ihmisistä jotka eivät heille kuulu mitenkään. Linnaan vaan ja potkut persuuksille rikollisille pollareille.
Omaisuus vakuustakavarikkoon ja ehdotonta vankeutta ja pitkäksi aikaa sillä teot on tietensä tehtynä aina törkeitä ja suunnitelmallisia ja ammattinsa puolesta olisi pitänyt tietää tekevänsä vakavan rikoksen. ehdottomat vankeus ragaistukset lienee lopulista lievempi vaihtoehto noille ammatti rikollisille jotka järjestöönsä kuuluu joka koventamis perusteeksi.
Äitiäni kiusattiin viisi vuotta ja mistään ei saanut oikeutta.
Osa 1.
Kertomus
Kuntaliitossa kiusattu
Rajua työpaikkakiusaamista Suomen Kuntaliitossa
"Esimies kävi käsiksi"
KUNTALIITTO, KAUHUJEN TALO
Tämä on Kuntaliiton historian ehkä pahin tapaus, sisältäen myös yhden esimiehen taholta äitiini kohdistunutta fyysistä väkivaltaa. Kuntaliitto on halunnut korvausten maksamisen sijaan vaientaa meidät asiassa asianajajansa lähettämällä tylysävyisellä ja asiattomallakin kirjeellä, viesti oli, etten saa ottaa enää Kuntaliittoon yhteyttä julkisesti tai yksityisesti, äitini on muistuttanut asiasta turhaan vuosien varrella ja minä yritin 2014. Ensin Kuntaliitto esiintyi julkisuudessa Rakel Hiltusen suulla ja sanoi haluavansa hoitaa kiusaamistapaukset, toisin kuitenkin kävi äitini kohdalla, hän ei ole edelleenkään saanut hänelle kuuluvia korvauksia!
Äitini työskenteli Kuntaliitossa 15 vuotta, noin 10 hyvää ja noin viisi huonoa vuotta. Hän oli työskennellyt aiemmin mm. Valtiovarainministeriössä ja oli alansa huippu Kuntaliiton aikoina.
Mistä kaikki alkoi? Kateudesta! Äidin ex-lähiesimies oli kirjoittanut toimitusjohtajan puheet, mutta eräänä päivänä tj sai tarpeekseen: "Ei näin paljon virheitä saa olla!". Toimitusjohtaja siirsi työnsä äidilleni ja tämäkös sapetti erästä, hän alkoi katkeruuden puuskassaan tehdä kaikkensa saadakseen kammettua äitini ulos, täysin keksityin perustein yhdessä työkaverinsa kanssa. Silloinen esimies ei mennyt viisaana miehenä lankaan, mutta esimiehen myöhemmin vaihtuessa herkkäuskoiseen alkoi tapahtua, perättömät näiden kahden naisen kehittelemät jutut menivät läpi, varoituksia alkoi sadella täysin aiheetta, äitini kumosi kaikki toimitusjohtajalle, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään.
Elettiin liittojen yhdistymisen aikaa, lehdessä uutisoitiin huonosta työilmapiiristä. Ihmiset odottivat saavatko jatkaa, oli tiedossa paljon irtisanomisia ja johtajien määrää lisättiin. Äitini sai jatkaa. Esimiehestä saatettiin tehdä alainen ja alaisesta esimies. Yksi talosta tuolloin irtisanottu sanoi: "Oli varmaan aika hirveää". Hän osui oikeaan, vaikka ei tiennyt, mitä äidilleni tapahtui Kuntaliitossa.
Uusi esimies osoittautui hirviöksi. Hän jatkoi asiattomien varoitusten linjaa, lisäksi hän jätti palkkoja maksamatta, luovutti arkaluontoisia tietoja ulkopuolisille ym. Äidilläni oli naurussa pitelemistä, kun muut saivat myöhästellä mielin määrin 15 minuuttiakin toistuen ilman nuhteita, mutta jos hän oli minuutinkin myöhässä, hänelle tuotiin siitä varoitus! Esimies vei myös muut mukanaan. Äitini reklamoi tapahtumista toimitusjohtajalle, mutta hän vastasi perin oudolla tavalla avunpyyntöihin; hän otti äidiltäni puheensa pois! Kukaan muukaan ei enää tuonut äidilleni töitä, töiden vastaanottopisteessä luki: "Ei äitini etunimi ja sukunimi". Kuitenkin ahkeraan työntekoon tottuneena äitini kyseli töitä kollegalta, joka antoi toisarvoisia luetteloita kirjoitettavaksi, se ei ollut talonkaan etu olla käyttämättä todistetusti parhaan tekstinkäsittelijän osaamista ja hurjaa nopeutta. Em. kaksi ilkeää kollegaa menivät itkettämään tätä kollegaa, kuka oli armollisesti antanut ikävimpiä töitä joskus äidilleni. Ihmettelin lapsena, kun äiti ei enää saanutkaan töistä toimitusjohtajalta isoja suklaarasioita, joihin olin tottunut.
Kukaan ei juuri puhunut äidilleni näiden eriarvoistamisvuosien aikana. Kun äitini ilmoittautui talon sisäiselle kurssille, muut peruivat heti osallistumisensa ja niin kurssi peruutettiin. Talossa oli tapana hakea lounassetelit kuun viimeisenä päivänä. Kuntaliiton aikana äidilleni kieltäydyttiin kahdesti antamasta lounasseteleitä tuona ajankohtana, muille annettiin. 1. kerta. Äitini oli jonossa, kun tuli hänen vuoronsa, sanottiin, ettei voida antaa lounasseteleitä, kun ei ole kuun ensimmäinen päivä, juuri jonossa ollut heilutti saamiaan lounasseteleitä ilmassa ja niin virkailija tajusi jääneensä kiinni, äitini sai lopulta lounassetelit. 2. kerta. Eri virkailija, myös kuun viimeinen päivä. Jono ihmisiä, edellä olevalle annettiin, äidilleni ei, virkailija tuli kuitenkin omantunnon tuskiinsa ja juoksi äitini perään pyydellen anteeksi huonoa päiväänsä ja äitinikin sai lounassetelit. Ihmiset, joiden kanssa äitini oli ollut työkaveri 10 vuotta, alkoivat käyttäytyä Kuntaliiton aikoina kummallisesti, koskaan ei ollut ollut riitaa kenenkään kanssa, talon ilmapiiri oli todella huono.
Uusi esimies (ei tj), vanttera mies alkoi käyttäytyä entistäkin oudommin, hän yritti saada äitini menemään tietylle lääkärille, kävi myöhemmin ilmi, että em. lääkäri kirjoitti mm. hullun papereita, joille äidilläni ei ollut tarvetta älykkäänä ihmisenä. Kyseinen lääkäri tuntui tietävän, mistä oli kyse ja kieltäytyi tapaamasta äitiäni, tiesi äitini tervepäiseksi. Juoni ei ollut onnistunut, mikä sai tämän esimiehen pillastumaan pahanpäiväisesti.
Näiden kaikkien vuosien lopulla, 1998, kaikkien mahdollisten naurettavien varoitusten tultua, tuo esimies kävi minun äitiini käsiksi!
Osa 2.
Kertomus
Kuntaliitossa kiusattu
Rajua työpaikkakiusaamista Suomen Kuntaliitossa
Em. häirikköesimies odotti, että kerros hiljenee ja katsoi tilaisuutensa tulleen, hän tiesi, että äitini teki usein pitkiä päiviä. Äitini oli juuri astumassa työhuoneensa ovesta ulos ja menossa luonnollisille tarpeilleen, kun hän joutui äkisti pysähtymään, kun esimies sulki tien. Aivan yht'äkkiä tuo mies tarttui äitiini oikealla kädellään työntäen voimakkaasti rintalastasta äitini takaisin huoneeseen niin, että hän miltei kaatui horjahdettuaan ensin pahasti. Sitten mies istui äitini vierastuolille. Äitini ei luonnollisestikaan pitänyt tästä käsiksi käymisestä, vaan kumartui hänen puoleensa, osoitti ovea ja sanoi: "Ulos!". Esimies kalpeni ja näytti siltä, kun olisi halunnut tappaa äitini, tokaisi myös nokkavasti: "Sinähän et minua komentele." Äitini pakeni toiselle osastolle, eikä kyennyt puhumaan tapauksesta noin 15 vuoteen, hän ei ollut joutunut kokemaan koskaan fyysistä väkivaltaa työelämässä.
Tätä ennen samainen esimies oli eliminoinut myös äitini kellokortin, eikä äitini saanut leimattua itseään sisään ja ai-jai tulikohan siitäkin myöhästymismerkintä. Mutta ehti tämä kiusankappale, esimiehen irvikuva tehdä sen viimeisenkin temppunsa, äitini työhuoneen kaappeihin oli murtauduttu ja hänen henkilökohtaiset tavarat viety, pitääköhän tuo mies vieläkin jossain aarrekaapissaan vaikka äitini alusvaatteita, tiedä häntä, kun äitini meni kysymään tavaroitaan, niin sanottiin niiden olevan salaisessa paikassa, eikä hän saanut niitä kuin vasta muistaakseni parin vuoden kuluttua ja oli tuotu vain ne, mitkä hän muisti pyytää!
Kuntaliitto irtisanoi äitini, vielä tänäkään päivänä irtisanomissyytä ei ole kerrottu. Käsittääkseni KL:n yleinen linja oli toimia näin oudoissa irtisanomisissa. Äitini oli irtisanomishetkellä noin 50-vuotias, erittäin vaikeassa työllistymisiässä. Hänen ostama rivitaloasuntokin oli osoittautunut homeiseksi ja hän oli juuri päässyt velkajärjestelyyn, kun Kuntaliitto vetäisi maton hänen jalkojensa alta, samalla vetivät maton myös lapsen eli minun jalkojen alta, humpsis x 2! Minä olen neurologisten isältäni perimieni sairauksien vuoksi ollut aina taloudellisesti äidistäni riippuvainen, isäni ei ole minusta välittänyt. Olemme joutuneet kärsimään paljon ilman omaa syytämme.
Äidilleni koitui raskaat taloudelliset tappiot, ansionmenetystä tuli noin 16 vuoden ajalta. Meillä ei ole edes televisiota tai autoa (äitini nilkuttaa polvivaivaisena ja reumaatikkona, minä hoipertelen seurana vaikeasta neurologisesta sairaudesta kärsivänä vesisateessa ja talvipakkasellakin), huonekalumme ovat vanhoja, hampaita ei ole ollut varaa laittaa ja viimeksi oltiin rantalomalla 90-luvun lopulla, Suomen ilmasto on myös suuri altistava tekijä sairauteni oireille, joten olisi tullut päästä asumaan johonkin sopivampaan maahan. Minun olisi tullut päästä myös Saksaan harvinaisen ja hengenvaarallisen sairauden vuoksi tutkimuksiin, tämäkään ei ole ollut nyt taloudellisesti mahdollista, jos äitini olisi saanut Kuntaliitosta hänelle kuuluvat korvaukset, asia olisi toisin. Edes anteeksipyyntöön eivät tekijät ole kyenneet ja mitäpä se vain auttaisi.
Miksi Kuntaliitto? Miksi tuhositte meidän elämän? Olette velkaa äidileni todella paljon ja samalla minullekin.
Jälkihuomautus. Kuntaliitton kiusaamistapausten selvittäjä pahoitteli mahdollista mielipahaa (haha!), mutta vetoaa, että tapaus on vanha. Ei sillä ole merkitystä, ainoa, millä on merkitystä on se, että äitini on edelleen ilman korvauksia! Lisäksi selvittäjä vetoaa oikeuden päätöksiin, joka on säälittävää. Kuntaliitto tarjosi puolta äitini vaatimasta, 100 000 markkaa, äitini kieltäytyi, koska ei kärsimystä voi puolittaa ja piti sitä liian vähäisenä ja oikeassa oli, nykyään on tarjottu toiselle ainakin 250 000 euroa (lyhytkestoisempi ilmeisesti, ei fyysistä väkivaltaa, ei niin suuri mittasuhteiltaan ja pitkää työttömyysjaksoa), myöskin, kun poispotkittu uhannut nostaa kanteen. Tuosta äitini nostamasta oikeudenkäynnistä tuli fiasko, Kuntaliitto tuomarille: "Oliko siinä tarpeeksi?" Ilmeisesti nauhoitus ei ollut tuolloin vielä päällä. Tuomari käyttäytyi oudosti äitiäni kohtaan ja ei antanyt hänen puhua, äitini tietää milloin olisi saanut puhua, äitini päätti poistua kesken istunnon ja hän ei voinut jatko-oikeusasteessa vedota muuhun, kuin oli esittänyt alemmassa. Huom! Äidilläni ei ollut juristia. Kuntaliitolla oli asianajaja, talossa lakiasiainosasto ja toimitusjohtajakin oli varatuomari, tarjoamalla 100 000, Kuntaliitto myönsi asian. Kuntaliitto sanoi: "Ota 100 000 tai jää ilman!". Kovin itsevarmaa puhetta, yllätys ei ollut, että äitini kanne hylättiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa, Kuntaliitto halusi vielä jatkaa äitini "veren imemistä" ja laittoi juristinsa oikeudenkäyntikulut ulosottoon saaden vuosien varrella vähäisiä ropoja yksinhuoltajan leipärahoista!
Osa 3.
Kertomus
Kuntaliitossa kiusattu
Rajua työpaikkakiusaamista Suomen Kuntaliitossa
Kuntatalon lonkerot tuntuvat ulottuvan laajalle yhteiskunnassa, tämä on vakaa näkemykseni. Ei oikeudessa voi menestyä ilman juristia ja voiko em. instanssia edes voittaa, ei siltä vaikuttanut.
Juttu painaa ainakin yhden äitini entisen esimiehen mieltä. Hän istui raitiovaunussa Katajanokalla, kun nousimme siihen äitini kanssa. Näimme, kun hän meidät huomattuaan yhtäkkiä hyppäsi pois seuraavalla pysäkillä, istui alas pysäkin penkille ja hautasi kasvonsa käsiinsä, naisensa katsellessa häntä ihmeissään vierestä.
Hassua kyllä, tapasimme (pysyin loitompana) myös ex-tj:n raitiovaunussa, eri vuotena, tänä kesänä. Hän yritti aluksi pötkiä äitiäni pakoon (haha, eikö lue sarjakuvia, kannattaisi, koska niistä voi oppia elämänviisauksia, esim. jos käy pikkukarhun "kimppuun", tulee vihainen emokarhu seuraavaksi paikalle, KL:n juristin ukaasi oli näet tähdätty minua kohti), ei hymyn häivää tai anteeksipyyntöä. Kehtasi vielä väittää, ettei tiennyt kiusaamisesta mitään, pötyä, äitini kanteli lähes kaikesta hänelle. Sitten alkoi uhkailla Kuntaliiton juristilla. Äitini kysyi onko lakinainen sukua hänelle, ei vastannut. Ei vastannut myöskään, kun äitini tiedusteli jälleen irtisanomisen syytä. Äitini sanoi ex-toimitusjohtajalle, että hänen tulisi kantaa vastuunsa, tiuskasi, ettei hänellä ole mitään vastuuta! Eikö? Olen jyrkästi eri mieltä. Koska nykyjohtajat eivät tiedä tapausta, hän olisi avainhenkilö asian hoitamiseen äitini eduksi, mutta hyvää tahtoa tältä mieheltä ei ole löytynyt. Ex-tj korosti kovasti äidilleni olevansa varatuomari, minä kirjoitin hänelle myöhemmin, että miksei sitten käyttäydy arvonsa mukaisesti.
Tärkeä loppukaneetti:
Äitini oli poikkeus, kiusaajat eivät saaneet häntä henkisesti murrettua, mikä sai yhden esimiehen (ei tj) raivon partaalle.
Äitini kiusaajat saivat jatkaa ja äitini eli uhri irtisanottiin. Äitini sai loistotyötodistuksen ja kuuden kuukauden irtisanomisajan palkan ilman työvelvoitetta, Kuntaliitolla oli kova kiire päästä äidistäni eroon.
Kun kiusaajat ovat tarpeeksi isokenkäisiä ei kiusatulla (usein nainen) ole mitään mahdollisuuksia saada oikeutta. Mainittakoon, että mediakin halusi lakaista äitiini kohdistineen rajun kiusaamisen maton alle, Kuntaliitto vaiensi sen. Tervamunarock rocks? Nainen synnyttää ja mies tuhoaa, näin se valitettavan usein menee.
Millään tavoin vähättelemättä poliisipäällikön alaisten kärsimyksiä kuitenkin todettakoon, että kestona tuskin oli äitini kokemaa viittä vuotta ja ymmärtääkseni juttu ei pidä sisällään lainkaan fyysistä väkivaltaa.