Pride Hope and Laaav

Ja minullahan ei mitään alemmuus (undernäring) kompleksia ole.

Ihan tyynenä ja täyteläisenä omana itsenäni olen tätä elämääni reservissä elänyt. Katsokaas kuin alihjupseerikoulun päättötilaisuudessa kapteeni löi kensantin passin kouraan. Ja sanoi että, nythän sinä Erkki palveluksen päättyessä lähdet vain reserviin valmiuteen. Siellä sinun tulee olla aina valmiina kun/jos kutsu eturiviin jälleen käy.
Ja niinhän minä olen tehnyt. Aina valmiina sotatiedettä kertaamaan ollut ja montapa kertaa sittenkin. Nyt on sitten luutennetin jämät kaulassa. Eikä hävetä yhtään. Rähinäremmi vaan natisee tiukkana. Mitään alemmuuskompleksia ei ole.
Päinvastoin täydessä lihassa ja omanvoimaintunnossa.

Mitähän se tuo sellainen meidän pääilmoituskirjoittaja nyt sitten meidän omassa ilmoituslehdykkäisessä pehmoisii kirjailee. Mukamas jäätelönsyöntilihakset tanassa kutrit kireinä etunojaa ottaa. Onkos sillä pojalla ittellä sellainen se on kompleksi ?
Pitäisköhän sille pojalle ottaa puhelu ja kirjootuttaa tukevampi juttu oikeasta suoraselkäisestä jermusta. Omalla nimellä ja vartalokuvalla siinä voisin kertoen kuvailla, kuinka millainen se mie on sellainen selkärankainen oikeasti on:

Katsokaas kun tuo toriparkki nyt sitten viimein joulun ostoksiin valmistuu. Ajan mun omalla isolla katumaasturilla sinne perälle takimmaiseen ruutuun niin että nahkahousut natisee. Siitä hissillä ylös Hannuun/Mauriin. Lataan sieltä kärryn täyteen pitsistä rintaliiviä, sukkanauhaa, housua, yöhepenettä sun muuta mekkoa ja tyttöilyyn sopivaa kudinta. Uutta korkokenkää, varsisaapasta, laukkua ja nahkaihanuutta. Korttia vingutan ja maksan omillani kateellisen tuulipukuvasurin kipeeksi.

Eikä hävetä yhtään. Ei vaivaa mikään alemmuuskompleksi. Eei !