70luvun veneet

Taas näitä. Ei veneellä ole mitään ikää, jolloin se olisi käyttikänsä päässä. On vain eri tavoin pidettyjä veneitä, 40-vuotias voi olla yhtä hyvin nykyistä uutta parempi tai täydellisen ja kannattamattoman peruskorjauksen tarpeessa. Sama pätee 50-vuotiaaseenkin, mutta sitä vanhemmat ovatkin peruskunnostamisen arvoisia klassikoita.

pötyä_ kirjoitti:

Taas näitä. Ei veneellä ole mitään ikää, jolloin se olisi käyttikänsä päässä. On vain eri tavoin pidettyjä veneitä, 40-vuotias voi olla yhtä hyvin nykyistä uutta parempi tai täydellisen ja kannattamattoman peruskorjauksen tarpeessa. Sama pätee 50-vuotiaaseenkin, mutta sitä vanhemmat ovatkin peruskunnostamisen arvoisia klassikoita.

Lue lisää

Näin toki periaatteessa. Todennäköisempää kuitenkin on, että 40 v vuotta vanhaan veneeseen joutuu tekemään kalliita remontteja kuin uudempaan. Edes lasikuiturunko ei välttämättä ole tuon käyttöajan jälkeen kunnossa (kannen balsat, rutto), koneesta, sähköistä ja takilasta puhumattakaan.

Asian tekee vielä vaikeammaksi, että jollekin hyvä vene on toiselle huono.
Katselin juuri kahta 60- vuotiasta isoa laatuvenettä. Toisessa kaikki oli kunnossa eikä yksikään laudan rako irvisistänyt vaan kaikki maali- ja lakkapinnat olivt ehjät. Toisessa koko mätä riikkikansi uudittava muuta. 100k€ ei riitä. Kunto ratkaisee, vaan ei ikä.

seppomartti kirjoitti:

Asian tekee vielä vaikeammaksi, että jollekin hyvä vene on toiselle huono.
Katselin juuri kahta 60- vuotiasta isoa laatuvenettä. Toisessa kaikki oli kunnossa eikä yksikään laudan rako irvisistänyt vaan kaikki maali- ja lakkapinnat olivt ehjät. Toisessa koko mätä riikkikansi uudittava muuta. 100k€ ei riitä. Kunto ratkaisee, vaan ei ikä.

Lue lisää

Muutan osuvaa toteamustasi hieman. Toiset eivät välitä tai eivät edes huomaa oman veneensä rappeutumista ja päästävät sen huonoon kuntoon, nopeasti. Toinen ääripää pitää veneensä huippukunnossa vuodesta toiseen.
Viime kesänä vierailin 80-vuotiaassa huippukuntoisessa 6mR-kisaveneessä. Vaikuttava kokemus!

ei.pelkkä.ikä kirjoitti:

Muutan osuvaa toteamustasi hieman. Toiset eivät välitä tai eivät edes huomaa oman veneensä rappeutumista ja päästävät sen huonoon kuntoon, nopeasti. Toinen ääripää pitää veneensä huippukunnossa vuodesta toiseen.
Viime kesänä vierailin 80-vuotiaassa huippukuntoisessa 6mR-kisaveneessä. Vaikuttava kokemus!

Lue lisää

Se on taloudellisesti aika tyhmää olla korjailematta venettään, jos siitä on maksanut paljon rahaa. Sitten kun korjausvelkaa on 10-20% veneen arvosta, tulee veneestä paljon tappiota kun sen myy. Yleensä selviää pienemmillä kuluilla, kun korjaa viat heti.

Bossu kirjoitti:

Se on taloudellisesti aika tyhmää olla korjailematta venettään, jos siitä on maksanut paljon rahaa. Sitten kun korjausvelkaa on 10-20% veneen arvosta, tulee veneestä paljon tappiota kun sen myy. Yleensä selviää pienemmillä kuluilla, kun korjaa viat heti.

Lue lisää

Muutenkin kirpaisee paaaljon vähemmän laittaa veneeseen vuosittain prosentti tai pari kuin kerralla iso potti. Ja samalla saa purjehtia joka vuosi hyväkuntoisella ja hyvän näköisellä veneellä.

Prosentti pari mistä? Tuo alussa mainittu Dufour 27 on arvoltaan n. 10 k€ eli prosentti on satanen. Saahan sillä jo myrkkymaalit. Uusi "vastaava" voi sitten olla 50-100 k€, johon voi jo ostaa joitain päivityksiä sillä 1-2%, mutta ei tuollakaan vielä pysty uusimaan mitään hiukankaan kalliimpaa.

Tuossa se ongelma piileekin. Kun moottori, purjekerta, kunnon mittaristo, sisustuksen verhoilu, heloitus jne. alkavat kaikki yksittäin olla 20-50% tai jopa 100% veneen arvosta, aika harva enää noita uusii ja ne loputkin pyrkivät minimoimaan kulut käytetyillä tai halpisosilla.

En usko, että veneen pitäminen hyvässä kunnossa laittamalla siihen vuosittain lisää rahaa on taloudellisesti kannattavaa. Tietysti taloudellisesti tyhmää on pitää veneestä huonoa huolta, mutta hyvä huolenpito ei ole sama kuin jatkuva investointi.

Joakim1 kirjoitti:

Prosentti pari mistä? Tuo alussa mainittu Dufour 27 on arvoltaan n. 10 k€ eli prosentti on satanen. Saahan sillä jo myrkkymaalit. Uusi "vastaava" voi sitten olla 50-100 k€, johon voi jo ostaa joitain päivityksiä sillä 1-2%, mutta ei tuollakaan vielä pysty uusimaan mitään hiukankaan kalliimpaa.

Tuossa se ongelma piileekin. Kun moottori, purjekerta, kunnon mittaristo, sisustuksen verhoilu, heloitus jne. alkavat kaikki yksittäin olla 20-50% tai jopa 100% veneen arvosta, aika harva enää noita uusii ja ne loputkin pyrkivät minimoimaan kulut käytetyillä tai halpisosilla.

En usko, että veneen pitäminen hyvässä kunnossa laittamalla siihen vuosittain lisää rahaa on taloudellisesti kannattavaa. Tietysti taloudellisesti tyhmää on pitää veneestä huonoa huolta, mutta hyvä huolenpito ei ole sama kuin jatkuva investointi.

Lue lisää

En tarkoittanut moottorin tai purjeiden uusimista, vaan sellaista pienempää fiksausta, puuosien kunnon ylläpitämistä, törmäysvaurioiden korjausta jne. Uusien moottorin, purjeiden tai elektroniikan hintaa ei saa takaisin.

Kuvittelin tietäväni jotain veneistä kun ostin oman 79 mallisen ruotsittareni. Päältäpäin vene oli hyvä, gelkkari oli vielä valkoinen ja kiiltävä, tiikkisisustus hieno, purjeet ihan hyvät, uusi furlex, liesi, sprayhood jne.. Todellisuus alkoi paljastua hiljalleen. Tähän mennessä remontteihin on mennyt rahaa n 20 tonnia ja satoja työtunteja. Kone oli uusittava ensimmäiseksi, sitten tuli pohjan epoksointi, läpivientien vaihto, kannen sandwichin vaihto, koko kannen maalaus, kölitukkien teko, koko veneen pesu sisältä asetonilla, maalaus sisältä, kun suurin osa piilossa olevista teak pinnoista oli lakkaamaattomia ja homeessa. Öljyä oli imeytynyt laipioihin jotka piti uusia. Patjat meni roskiin homeisina. Vuotavat ikkunat sai tiivistää. Vantit piti tehdä uusiksi. Rustit samoin. Löpötankki kanssa. Vielä olisi työlistalla ainakin vettyneen peräsimen avaus ja korjaus.

Joakim1 kirjoitti:

Prosentti pari mistä? Tuo alussa mainittu Dufour 27 on arvoltaan n. 10 k€ eli prosentti on satanen. Saahan sillä jo myrkkymaalit. Uusi "vastaava" voi sitten olla 50-100 k€, johon voi jo ostaa joitain päivityksiä sillä 1-2%, mutta ei tuollakaan vielä pysty uusimaan mitään hiukankaan kalliimpaa.

Tuossa se ongelma piileekin. Kun moottori, purjekerta, kunnon mittaristo, sisustuksen verhoilu, heloitus jne. alkavat kaikki yksittäin olla 20-50% tai jopa 100% veneen arvosta, aika harva enää noita uusii ja ne loputkin pyrkivät minimoimaan kulut käytetyillä tai halpisosilla.

En usko, että veneen pitäminen hyvässä kunnossa laittamalla siihen vuosittain lisää rahaa on taloudellisesti kannattavaa. Tietysti taloudellisesti tyhmää on pitää veneestä huonoa huolta, mutta hyvä huolenpito ei ole sama kuin jatkuva investointi.

Lue lisää

Kannattavuutta voi laskea monelta pohjalta. 10000-20000 veneen arvo myydessä ei tietenkään kasva viiden tonnin korjauksella kustannusta vastaavasti. Mutta sillä viidellä tonnilla saa itselleen taas moneksi vuodeksi aikaisempaa paremman veneen ja vaihtoehto vaihtaa oleellisesti uudempaan maksaisi 50000.

Itse tein normaaliin vuosikustannukseen verrattuna ison rempan veneeseen, joka 20 v sitten maksoi 50000. Uusi moottori, uusi isopurje, uudet vanttiruuvit rodeihin, uudet akut ja uudet sitä ja tätä pientä. Varmaankin kaikkiaan liki 8000 kului. Paljon enemmän kuin pari prosenttia veneen nykyarvosta, mutta silti pidän toimia hyvinkin kannattavina. En nimittäin aio luopua veneestä.

Kyllä uudemmissa veneissä monikin asia voi olla lähtökohtaisesti paremmin. Vinyyliesteriä runkojen uloimmissa kerroksissa, oikeat pohjapalkit, osatakilat, liimatut tiikkikannet jne.

Mitä on 40 vuoden kuluttua jäljellä uusista nykyveneistä?
Jostain paskoista Bavarioista huono muisto korkeintaan.
Mutta nuo 70 lukulaiset ovat vielä silloinkin korjattavissa toimivaan kuntoon.

Miettikääpä kirjoitti:

Mitä on 40 vuoden kuluttua jäljellä uusista nykyveneistä?
Jostain paskoista Bavarioista huono muisto korkeintaan.
Mutta nuo 70 lukulaiset ovat vielä silloinkin korjattavissa toimivaan kuntoon.

Lue lisää

Höpöhöpö. Enpä itse omista Bavaa mutta ne ovat ihan ok veneitä. Lähinnä suomalaiset ja ruotsalaiset 70- ja 80-luvun veneet ovat nimensä mukaisesti homeskandeja. 90-luvulla niidenkin laatu koheni. Rassyt, Najadit jne toki ovat hyvää laatua, Albinit, Scanmarit,Divat jne taas eivät todellakaan.

Mietiitse kirjoitti:

Höpöhöpö. Enpä itse omista Bavaa mutta ne ovat ihan ok veneitä. Lähinnä suomalaiset ja ruotsalaiset 70- ja 80-luvun veneet ovat nimensä mukaisesti homeskandeja. 90-luvulla niidenkin laatu koheni. Rassyt, Najadit jne toki ovat hyvää laatua, Albinit, Scanmarit,Divat jne taas eivät todellakaan.

Lue lisää

Veneissä on nykyisin paljon kallista tekniikkaa, joka lisää ylläpitokustannuksia. Esimerkiksi sähkövinssit ja keulapotkurit maksaa paljon, ja voi hyvin joutua uusimaan 40 vuoden aikajänteellä. Samoin tuplarattisysteemi, isommat purjeet ja koneet tuovat lisäkustannuksia korjaukseen. Runko säilyy hyvin, mutta muodostaako se entistä pienemmän osan veneen hinnasta?

Bossu kirjoitti:

Veneissä on nykyisin paljon kallista tekniikkaa, joka lisää ylläpitokustannuksia. Esimerkiksi sähkövinssit ja keulapotkurit maksaa paljon, ja voi hyvin joutua uusimaan 40 vuoden aikajänteellä. Samoin tuplarattisysteemi, isommat purjeet ja koneet tuovat lisäkustannuksia korjaukseen. Runko säilyy hyvin, mutta muodostaako se entistä pienemmän osan veneen hinnasta?

Lue lisää

Nykyrungot eivät säily hyvin verrattuna aikaisempaan valmistutekniikkaan. Ainoa edistys, mitä osaan kuvitella on painon säästö, mahdollisesti vinyyliesterin käyttö ja joissakin veneissä kehittyneempi tukipalkisto. Kysymykset:
Onko vinyyliesteristä lopulta suurtakaan hyötyä, jos epoksikäsittelyllä voi pitää veneen parikymmentä vuotta vedessä ilman osmoosia?
Liimattujen muovipalkistojen hyöty pohjan ja rungon jäykkääjinä katoaa, jos lattapohjan pauke kryssiessä irroittaa stringerien liimaukset.
Vaahdosta tehdyt ja ohuimmillaan 0.6mm puuviilulla päällystetyt rakenteet ovat lakkaamisen kannalta ongelma vaikka 100kg painoa päästyikin.
Rungon uriin ilman laminointia elastisella liimalla kiinnitetyt laipiot ja rakenteet elävät ja narisevat- kunnes irtoavat.

Bossu kirjoitti:

Veneissä on nykyisin paljon kallista tekniikkaa, joka lisää ylläpitokustannuksia. Esimerkiksi sähkövinssit ja keulapotkurit maksaa paljon, ja voi hyvin joutua uusimaan 40 vuoden aikajänteellä. Samoin tuplarattisysteemi, isommat purjeet ja koneet tuovat lisäkustannuksia korjaukseen. Runko säilyy hyvin, mutta muodostaako se entistä pienemmän osan veneen hinnasta?

Lue lisää

Kerroit kalliin tekniikan aiheuttamista ylläpitokustannuksista ja esimerkkinä mainitsit mm. tuplarattisysteemin. Mikä niiden heikkous on ja mikä osa mekanismista on aiheuttanut kalliita ylläpitokustannuksia? Jefa on tunnettu valmistaja. Onko itselläsi kokemuksia tai muuta faktatietoa Jefan rattisysteemin ongelmista tai kallista korjauksista? Laitapa linkkejä, jos olet lukenut korjaukset netistä. Varmaankaan mainitsemaasi "40 vuoden aikajännettä" ei ole tuplarattisysteemien kohdalla vielä olemassa.

Sähkömoottorien ja -laitteiden ongelmat kyllä ymmärrän. Omissa veneissäni olen kerran joutunut uusimaan ankkurivinssin sähkömoottorin korroosion takia (merivettä pääsi moottoriin ilmeisesti akselitiivisteen kautta). Autopilotin linear driven sähkömoottorin hiilet olen uusinut kerran. Elektroniikka on huomattavasti lyhytikäisempää kuin muut venesähköt.

tuplaperäsimet-ratit kirjoitti:

Kerroit kalliin tekniikan aiheuttamista ylläpitokustannuksista ja esimerkkinä mainitsit mm. tuplarattisysteemin. Mikä niiden heikkous on ja mikä osa mekanismista on aiheuttanut kalliita ylläpitokustannuksia? Jefa on tunnettu valmistaja. Onko itselläsi kokemuksia tai muuta faktatietoa Jefan rattisysteemin ongelmista tai kallista korjauksista? Laitapa linkkejä, jos olet lukenut korjaukset netistä. Varmaankaan mainitsemaasi "40 vuoden aikajännettä" ei ole tuplarattisysteemien kohdalla vielä olemassa.

Sähkömoottorien ja -laitteiden ongelmat kyllä ymmärrän. Omissa veneissäni olen kerran joutunut uusimaan ankkurivinssin sähkömoottorin korroosion takia (merivettä pääsi moottoriin ilmeisesti akselitiivisteen kautta). Autopilotin linear driven sähkömoottorin hiilet olen uusinut kerran. Elektroniikka on huomattavasti lyhytikäisempää kuin muut venesähköt.

Lue lisää

Tuplaratti tuplaperäsin= tuplakustannukset esim. laakerien vaihtoina oletettavasti. Mutta per maili tai vuosi ei ole suuri kustannuserä. 2006 tuplaratin 1 peräsin laakerit rateista ja peräsimestä on vaihdettu kertaalleen n. 30 000 mailin kohdalla. Vaijerit menee uusintaan 40-45 000 mailin kohdalla. Normaalia kukutusta eikä tässä ole kehitystä tai taantumista 70-80- luvun veneisiin.

seppomartti kirjoitti:

Tuplaratti tuplaperäsin= tuplakustannukset esim. laakerien vaihtoina oletettavasti. Mutta per maili tai vuosi ei ole suuri kustannuserä. 2006 tuplaratin 1 peräsin laakerit rateista ja peräsimestä on vaihdettu kertaalleen n. 30 000 mailin kohdalla. Vaijerit menee uusintaan 40-45 000 mailin kohdalla. Normaalia kukutusta eikä tässä ole kehitystä tai taantumista 70-80- luvun veneisiin.

Lue lisää

Tuplaperäsinveneissä peräsinlavan pituus on tyypillisesti vain 1/2-1/3 vastaavan yksiperäsimisen veneen peräsinlavan pituudesta, pinta-alassa ero on sama tai suurempi. Tämä merkitsee paljon pienempiä voimia peräsinlaakereissa. Eli laakerit kuluvat hitaammin ja ovat pienempinä edullisempia.

seppomartti kirjoitti:

Nykyrungot eivät säily hyvin verrattuna aikaisempaan valmistutekniikkaan. Ainoa edistys, mitä osaan kuvitella on painon säästö, mahdollisesti vinyyliesterin käyttö ja joissakin veneissä kehittyneempi tukipalkisto. Kysymykset:
Onko vinyyliesteristä lopulta suurtakaan hyötyä, jos epoksikäsittelyllä voi pitää veneen parikymmentä vuotta vedessä ilman osmoosia?
Liimattujen muovipalkistojen hyöty pohjan ja rungon jäykkääjinä katoaa, jos lattapohjan pauke kryssiessä irroittaa stringerien liimaukset.
Vaahdosta tehdyt ja ohuimmillaan 0.6mm puuviilulla päällystetyt rakenteet ovat lakkaamisen kannalta ongelma vaikka 100kg painoa päästyikin.
Rungon uriin ilman laminointia elastisella liimalla kiinnitetyt laipiot ja rakenteet elävät ja narisevat- kunnes irtoavat.

Lue lisää

70 luvun ruiskulaminoidut rungot ei valitettavasti vakuuta minua kuten alipaineinjektiolla valmistetut sandwich rungot. Vielä 0,5 cm ruiskulaminaatti katkeaa melko pienellä vaivalla

seppomartti kirjoitti:

Nykyrungot eivät säily hyvin verrattuna aikaisempaan valmistutekniikkaan. Ainoa edistys, mitä osaan kuvitella on painon säästö, mahdollisesti vinyyliesterin käyttö ja joissakin veneissä kehittyneempi tukipalkisto. Kysymykset:
Onko vinyyliesteristä lopulta suurtakaan hyötyä, jos epoksikäsittelyllä voi pitää veneen parikymmentä vuotta vedessä ilman osmoosia?
Liimattujen muovipalkistojen hyöty pohjan ja rungon jäykkääjinä katoaa, jos lattapohjan pauke kryssiessä irroittaa stringerien liimaukset.
Vaahdosta tehdyt ja ohuimmillaan 0.6mm puuviilulla päällystetyt rakenteet ovat lakkaamisen kannalta ongelma vaikka 100kg painoa päästyikin.
Rungon uriin ilman laminointia elastisella liimalla kiinnitetyt laipiot ja rakenteet elävät ja narisevat- kunnes irtoavat.

Lue lisää

Mikä on mielestäsi "nykyrunko" ja mikä "aikaisempi valmistustekniikka"? 70- ja 80-luvulla käytettiin (lähinnä Ruotsissa) laajasti ruiskulaminointia. Laajat sisämodulit olivat tuolloin myös yleisiä samoin liimatut tai pultatut laipiot. Hartsit olivat pelkkää ortoftaalia epoksista tehtyjä kisaveneitä lukuunottamatta. Runkoja oli sekä umpilaminaatista (ruiskulaminoituina tai käsin) että kerrosrakenteisina, jotka yleistyivät 80-luvulla.

Mikä tuosta on muuttunut? Ainakin ruiskulaminointi on jäänyt lähes kokonaan pois. Itse en tiedä muiden kuin HR:n käyttäneen sitä 2000-luvulla. Hartseissa homma on monimutkaisempi. Kaikissa veneissä uloin laminaattikerros on isoftaalia tai vinyyliesteriä, jotka ovat vedenpitävyydeltään, lujuudeltaan ja venymäominaisuuksiltaan selkeästi parempia kuin ortoftaali, jota kuitenkin edelleen käytetään yleisesti pääosassa laminaattia. On kuitenkin jo paljon veneitä, joissa ei ole lainkaan ortoftaalia.

Kölipalkistoissa, sisämoduleissa ja laipioissa taitaa olla suunnilleen sama kirjo kuin 70-luvulla. Ehkä ne kaikkein huonoimmat ratkaisut, joihin on jälkikäteen lisätty kölipalkisto tai tehty muita korjauksia, ovat jääneet pois.

Puuviilu on aina ollut sisutuksen päälimmäinen kerros, oli alla sitten vaneria, kimpilevyä, lastulevyä, tai vaahtoa. Ovatko puuviilut ohentuneet? Ainakin lakkaukset ovat "halpisveneissä" parantuneet. En ole kuullut yhdestäkään 2000-luvun veneestä, jonka sisustusta olisi uudelleen jo lakattu yksittäisiä kolhuja enempää. 70/80-luvulla uusintaöljyäminen tai lakkaaminen ei ollut mitenkään poikkeuksellista 10-15 vuoden iässä ja jo aiemminkin. Toki kalliimmissa veneissä lakkaus kesti pidempään.

Joakim1 kirjoitti:

Mikä on mielestäsi "nykyrunko" ja mikä "aikaisempi valmistustekniikka"? 70- ja 80-luvulla käytettiin (lähinnä Ruotsissa) laajasti ruiskulaminointia. Laajat sisämodulit olivat tuolloin myös yleisiä samoin liimatut tai pultatut laipiot. Hartsit olivat pelkkää ortoftaalia epoksista tehtyjä kisaveneitä lukuunottamatta. Runkoja oli sekä umpilaminaatista (ruiskulaminoituina tai käsin) että kerrosrakenteisina, jotka yleistyivät 80-luvulla.

Mikä tuosta on muuttunut? Ainakin ruiskulaminointi on jäänyt lähes kokonaan pois. Itse en tiedä muiden kuin HR:n käyttäneen sitä 2000-luvulla. Hartseissa homma on monimutkaisempi. Kaikissa veneissä uloin laminaattikerros on isoftaalia tai vinyyliesteriä, jotka ovat vedenpitävyydeltään, lujuudeltaan ja venymäominaisuuksiltaan selkeästi parempia kuin ortoftaali, jota kuitenkin edelleen käytetään yleisesti pääosassa laminaattia. On kuitenkin jo paljon veneitä, joissa ei ole lainkaan ortoftaalia.

Kölipalkistoissa, sisämoduleissa ja laipioissa taitaa olla suunnilleen sama kirjo kuin 70-luvulla. Ehkä ne kaikkein huonoimmat ratkaisut, joihin on jälkikäteen lisätty kölipalkisto tai tehty muita korjauksia, ovat jääneet pois.

Puuviilu on aina ollut sisutuksen päälimmäinen kerros, oli alla sitten vaneria, kimpilevyä, lastulevyä, tai vaahtoa. Ovatko puuviilut ohentuneet? Ainakin lakkaukset ovat "halpisveneissä" parantuneet. En ole kuullut yhdestäkään 2000-luvun veneestä, jonka sisustusta olisi uudelleen jo lakattu yksittäisiä kolhuja enempää. 70/80-luvulla uusintaöljyäminen tai lakkaaminen ei ollut mitenkään poikkeuksellista 10-15 vuoden iässä ja jo aiemminkin. Toki kalliimmissa veneissä lakkaus kesti pidempään.

Lue lisää

Historiapläjäys: Vinyyliesteristä jo kommentoin, että saattaa olla parannus. En vaan tiedä miten paljon sitä laminaatissa on ja onko sillä käytännössä merkitystä.
"Vanhalla" ,siin tässä yhteydessä 70-80- luvun rungolla, tarkoitan faneerilaipioita laminoituna kiinni runkoon, missä ne myös pysyivät. Ainakaan minulla ei irronnut vaikka veneitä oli varsin monia Ruotsista, Englannista, Ruotsista ja Suomesta. Nyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laipiot ovat rungon ja kannen urissa laminoimatta kiinni elastisella massalla. Niitä ei pidetä enää osana veneen jäykkyyttä. Mainittuina vuosikymmeninä en tällaista tavannut yhdessäkään veneessä. "Nykyrakenne" on erittäin löysä, nariseen ja lopulta repeää irti. Siis jos vene joutuu koville. Kaikki irronnut, mitä olen laminoinut kiinni on myös pysynyt. Seuraavana on päälaipioiden laminointi ennen syksyä.
70- luvun alkupuolelta yleistyivät laminoidut sisustuskuoret, joita aluksi kovasti epäiltiin lähinnä kai korjausta hankaloittavaksi. Oletan, että silloin ne laminoitiin kiinni. Nyt luultavasti liimataan tai pistetään väliin epoksipuuroa. Valitettavasti ei aina pysy kiinni. Mitä on irronnut, olen maallikon taidoila laminoinut. Ei ole irronnut uudelleen.
Metallinen pohjapalkisto taisi ensi kerran tulla minun tietoisuuteeni 70-luvun puolivälin jälkeen Jeppesenin designissa, muttei ollut yleinen trendi. Muistikuva Baltic 33 :sta on jo hämärä, muttei siinäkään tainnut olla pohjapalkkeja tai stringereitä. Stringerien sijaan sisustuselementit runkoon laminoituna toimivat jäykkääjinä. Pohjapalkkeja oli lähes kaikissa vain erillisinä "kölitukkeina". Tämä oli mielestäni valtavirta mainittuina ajankohtina jos jätetään esim isot Swanit syrjään ja puhutaan tavallisista massaveneistä. Nyt valmistajat kehuvat kukin omaa metallista, hiilikuituista tai suunnatusta lasista tehtyä laajaa palkistoa, mihin kölin ja takilan kuormat jaetaan. Nämä liimataan pohjaan ja runkoon laminoinnin kera tai ilman.
Minun mielestä rungon rakenteissa on tapahtunut huomattaavaa kehitystä- ja osa huonoon suuntaan.
Lakkausta minua ei ole päästetty katsomaan vaan joudun olettamaan:
- Lakkaus tehdään robotilla. Pinta uuniin tai ehkä UV-kovetukseen ja uusi kerros heti perään. Lopputulosena on nätti mutta ohut lakkakerros.
- Nykyään robotti jyrsii lakatusta pinnasta osat. Jyrsityt alueet jätetään käsittelemättä, mikä on virhe. Käsittelemättömän pinnan vierestä alkaa tummumnen ja lakan irtoaminen, mikä kannattaa hoitaa ajoissa.
Beneteaun sisusta lakattiin ensi kerran kokonaan 8v.iässä. 2006 vm Dufourin portaat lakattiin 2v. vanhana ja sen jälkeen lakkaustöitä on ollut vuosittain yhä laajemmin. Tänä vuonna olen lakannut melkein koko salongin ainakin 4 kerrosta ja saanen valmiiksi ennen vuoden loppua. Eli ohuet ja on lakkakerrokset nykyään 2000- luvun veneissä. Mielikuva 50-70- luvun veneistä on, etten koskaan lakannut sisustaa mistään veneestäni.
Samaan hengenvetoon esitän jlkisen epäillykseni: lakkaus- ym detaljeja ei kannata katsoa messuveneestä vaan tuotantoveneestä. Vahva epäillykseni on, että ne eivät ole viimeistelyltään 1:1 vaan koin itseni huijatuksi.

Tässä 70 luvun ruotsalaista ns. Laatuvenettä purkaessani olen vähän sitä mieltä että laminointityön laatu on kyllä ottanut harppauksen eteenpäin. Laminaatti on kokonaan ruiskulla toteutettu ja osittain hyvinkin paksua, mm. Päälaipion alla 40 mm. Kantta avatessani laminaatista löytyy paljon ilmakuplia, divinycell oli hyvin hentoisesti kiinni ulkokuoressa, divinycell oli asemnettu väärinpäin eli verkko ylöspäin, välejä ei ollut täytetty ollenkaan, jonka vuoksi vesi pääsee valumaan vapaasti ja jäykkyydestä häviää paljon. Huonon liimauksen takia ulkokuori oli osittain delaminoitunut väliaineesta. Kansi oli myös täynnä vettä. Korjasin myös sandwichin läpi vedetyt läpiviennit kuten niiden kuuluu olla eli poistin ympäriltä divinycellin ja vahvistin uusilla mattokerroksilla. Etuosassa venettä sisäkuori oli 6 mm ja takaosassa 3 mm eli ihan miten sattuu. 6 mm järjettömän paksu sisäkuoreksi vieläpä kun divinycellin kiinnitys on kuitenkin se joka rakenteesta tekee heikon. Summa summarum: laadunvalvonta ainakin Ruotsissa on uskoakseni parantunut. En tietenkään ole päässyt leikkelemään uusia veneitä, mutta uskoisin näin kun tieto ja taito on lisääntynyt. 70 luvulla tehtiin rakennushimmatkin melko usein kännissä.

Kun nuorena olin vähän ikävämmässä paikassa töissä, joku sanoi, että "ei näitä hommia tee hullukaan selvinpäin"
Niissä töissä jos ei käytä raitisilmahuppua, niin varmasti on hetken päästä "kännissä"
Itseäni ärsyttää erityisesti omassa 70-lukulaisessa, se että sisärakenteiden taakse ei pääse, kuin tuntien purkutyön jälkeen.
Jos johonkin sitten pääsee käsiksi, niin sinne on ensi tehtävä kunnon hionta ettei revi kättään laminoitipiikkeihin.

seppomartti kirjoitti:

Historiapläjäys: Vinyyliesteristä jo kommentoin, että saattaa olla parannus. En vaan tiedä miten paljon sitä laminaatissa on ja onko sillä käytännössä merkitystä.
"Vanhalla" ,siin tässä yhteydessä 70-80- luvun rungolla, tarkoitan faneerilaipioita laminoituna kiinni runkoon, missä ne myös pysyivät. Ainakaan minulla ei irronnut vaikka veneitä oli varsin monia Ruotsista, Englannista, Ruotsista ja Suomesta. Nyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laipiot ovat rungon ja kannen urissa laminoimatta kiinni elastisella massalla. Niitä ei pidetä enää osana veneen jäykkyyttä. Mainittuina vuosikymmeninä en tällaista tavannut yhdessäkään veneessä. "Nykyrakenne" on erittäin löysä, nariseen ja lopulta repeää irti. Siis jos vene joutuu koville. Kaikki irronnut, mitä olen laminoinut kiinni on myös pysynyt. Seuraavana on päälaipioiden laminointi ennen syksyä.
70- luvun alkupuolelta yleistyivät laminoidut sisustuskuoret, joita aluksi kovasti epäiltiin lähinnä kai korjausta hankaloittavaksi. Oletan, että silloin ne laminoitiin kiinni. Nyt luultavasti liimataan tai pistetään väliin epoksipuuroa. Valitettavasti ei aina pysy kiinni. Mitä on irronnut, olen maallikon taidoila laminoinut. Ei ole irronnut uudelleen.
Metallinen pohjapalkisto taisi ensi kerran tulla minun tietoisuuteeni 70-luvun puolivälin jälkeen Jeppesenin designissa, muttei ollut yleinen trendi. Muistikuva Baltic 33 :sta on jo hämärä, muttei siinäkään tainnut olla pohjapalkkeja tai stringereitä. Stringerien sijaan sisustuselementit runkoon laminoituna toimivat jäykkääjinä. Pohjapalkkeja oli lähes kaikissa vain erillisinä "kölitukkeina". Tämä oli mielestäni valtavirta mainittuina ajankohtina jos jätetään esim isot Swanit syrjään ja puhutaan tavallisista massaveneistä. Nyt valmistajat kehuvat kukin omaa metallista, hiilikuituista tai suunnatusta lasista tehtyä laajaa palkistoa, mihin kölin ja takilan kuormat jaetaan. Nämä liimataan pohjaan ja runkoon laminoinnin kera tai ilman.
Minun mielestä rungon rakenteissa on tapahtunut huomattaavaa kehitystä- ja osa huonoon suuntaan.
Lakkausta minua ei ole päästetty katsomaan vaan joudun olettamaan:
- Lakkaus tehdään robotilla. Pinta uuniin tai ehkä UV-kovetukseen ja uusi kerros heti perään. Lopputulosena on nätti mutta ohut lakkakerros.
- Nykyään robotti jyrsii lakatusta pinnasta osat. Jyrsityt alueet jätetään käsittelemättä, mikä on virhe. Käsittelemättömän pinnan vierestä alkaa tummumnen ja lakan irtoaminen, mikä kannattaa hoitaa ajoissa.
Beneteaun sisusta lakattiin ensi kerran kokonaan 8v.iässä. 2006 vm Dufourin portaat lakattiin 2v. vanhana ja sen jälkeen lakkaustöitä on ollut vuosittain yhä laajemmin. Tänä vuonna olen lakannut melkein koko salongin ainakin 4 kerrosta ja saanen valmiiksi ennen vuoden loppua. Eli ohuet ja on lakkakerrokset nykyään 2000- luvun veneissä. Mielikuva 50-70- luvun veneistä on, etten koskaan lakannut sisustaa mistään veneestäni.
Samaan hengenvetoon esitän jlkisen epäillykseni: lakkaus- ym detaljeja ei kannata katsoa messuveneestä vaan tuotantoveneestä. Vahva epäillykseni on, että ne eivät ole viimeistelyltään 1:1 vaan koin itseni huijatuksi.

Lue lisää

Kuten sanoin erilaisia rakenteita on ollut ennen ja on nyt. Otetaampa esimerkinä kaksi kestävinä pidettyä ruotsalaista 80-luvun alusta (tuotanto alkanut). Rakenne on Curt Gelinin kirjan mukaan:
Albin Nova: Runko ruiskulaminaattia Divinycell ytimellä. Matala sisämoduli runkoa vasten. Laipiot ainoastaan pultattu runkoon ja kanteen.
Comfortina 32: Vene tehdään neljästä osasta: Runko sisämoduli ja kansi sisämoduli. Osat ovat kiinni tasoitemassalla ja laipiot vain silikonilla.

Vastaavia ovat myös monet Maxit ja Albinit eli toisin sanoen hyvin merkittävä osa sen ajan massatuotantoveneistä.

Itse asiassa tuota Gelinin kirjaa lukiessa ihmettelee miten lähes kaikki 70- ja 80-luvun veneet ovat edelleen käyttökunnossa. Useiden rakenteet haukutaan pataluhaksi heiluvista köleistä ja vuotavista kölipulteista kaikennäköisiin muihin vakaviin rakenneongelmiin.

Yhtälailla nykyään on monessa veneessä laminoidut laipiot, joko kokonaan tai vain runkoon (mm. Bavaria). Ranskalaisissa "halpiksissa" taitaa olla melko yhtenäinen rakenne (poikkeaako C/R-linjat perusveneistä?), mutta eroa on jo selvästi saksalaisiin "halpiksiin" puhumattakaan kalliimmista veneistä. Vanha Baltic nyt ei ainakaan ole hyvä vertailukohta noille, vaan paremminkin juuri Comfortinat, Maxit, Helmsmanit jne.

Mahtoiko veneen käyttösi olla aikanaan läheskään yhtä kuluttavaa kuin nykyään? Kymmeniä tuhansia maileja valtamerellä?

Joakim1 kirjoitti:

Kuten sanoin erilaisia rakenteita on ollut ennen ja on nyt. Otetaampa esimerkinä kaksi kestävinä pidettyä ruotsalaista 80-luvun alusta (tuotanto alkanut). Rakenne on Curt Gelinin kirjan mukaan:
Albin Nova: Runko ruiskulaminaattia Divinycell ytimellä. Matala sisämoduli runkoa vasten. Laipiot ainoastaan pultattu runkoon ja kanteen.
Comfortina 32: Vene tehdään neljästä osasta: Runko sisämoduli ja kansi sisämoduli. Osat ovat kiinni tasoitemassalla ja laipiot vain silikonilla.

Vastaavia ovat myös monet Maxit ja Albinit eli toisin sanoen hyvin merkittävä osa sen ajan massatuotantoveneistä.

Itse asiassa tuota Gelinin kirjaa lukiessa ihmettelee miten lähes kaikki 70- ja 80-luvun veneet ovat edelleen käyttökunnossa. Useiden rakenteet haukutaan pataluhaksi heiluvista köleistä ja vuotavista kölipulteista kaikennäköisiin muihin vakaviin rakenneongelmiin.

Yhtälailla nykyään on monessa veneessä laminoidut laipiot, joko kokonaan tai vain runkoon (mm. Bavaria). Ranskalaisissa "halpiksissa" taitaa olla melko yhtenäinen rakenne (poikkeaako C/R-linjat perusveneistä?), mutta eroa on jo selvästi saksalaisiin "halpiksiin" puhumattakaan kalliimmista veneistä. Vanha Baltic nyt ei ainakaan ole hyvä vertailukohta noille, vaan paremminkin juuri Comfortinat, Maxit, Helmsmanit jne.

Mahtoiko veneen käyttösi olla aikanaan läheskään yhtä kuluttavaa kuin nykyään? Kymmeniä tuhansia maileja valtamerellä?

Lue lisää

Vaikea verrata runkoon kohdistuvia rasituksia mutta esim. englantilaisia halpisveneitä Westerlyjä perheessämme oli 3 kpl, joista 27ft vene seilasi Saimaan lisäksi Välimerellä, Afrikan länsirannikolla ja Pohjanmerellä Norjassa. Eli suurin piirtein samoja vesiä vaikkei samoja maileja. Ei natissut, ei paukuttanut keulaa eikä ratkennut mistään. Vaikka lasikuitutyö oli surkean näköistä.
Ruotsalaisista 80- luvun veneistä ei onneksi ole omaa kokemusta kuin Diva 39:stä, mikä uutena oli niin surkean heikko, että aiotun soolopurjehduksen Islantiin keskeytin Shetlantiin. Suomessa laminoitiin irronnut sisusta kiinni ja kaikki Sikaflexit rusteista ja ikkuoista vaihdettiin. Toimi sitten Välimerellä.
"Kkdkd" kuvaa huonoa laminointia. Laminaatin osataan varmasti nykyään tehdä paremmin vakuuumilla tai käsin.

Itselläni oli aikoinaan Comfortina 32. Talvella telakoituna ei menneet vessan ja takakajuutan ovi kiinni, enkä saanut moottorikoppaa kunnolla kiinni. Lattia antoi moottorikopan edessä aina hivenen periksi kävellessä. Purjehtiessa aina vendaillessa kuului rungosta pieni ääni ja tunsin istuinkaukalossa kun moduuli asettui toiseen asentoon. Kovemmalla kelillä kerran oikein säikähdin kun huomasin päälaipioiden heiluvan kun otin tukea. Kansi rasahteli kävellessä....Nykyisessä Jon 33 veneessäni ei kuulu nitinää eikä natinaa. Laipiot on kunnolla laminoitu runkoon, ja muutenkin eroa on kuin yöllä ja päivällä. Kyllähän Comfortina purjehtii hyvin saaristossa mutta...

seppomartti kirjoitti:

Vaikea verrata runkoon kohdistuvia rasituksia mutta esim. englantilaisia halpisveneitä Westerlyjä perheessämme oli 3 kpl, joista 27ft vene seilasi Saimaan lisäksi Välimerellä, Afrikan länsirannikolla ja Pohjanmerellä Norjassa. Eli suurin piirtein samoja vesiä vaikkei samoja maileja. Ei natissut, ei paukuttanut keulaa eikä ratkennut mistään. Vaikka lasikuitutyö oli surkean näköistä.
Ruotsalaisista 80- luvun veneistä ei onneksi ole omaa kokemusta kuin Diva 39:stä, mikä uutena oli niin surkean heikko, että aiotun soolopurjehduksen Islantiin keskeytin Shetlantiin. Suomessa laminoitiin irronnut sisusta kiinni ja kaikki Sikaflexit rusteista ja ikkuoista vaihdettiin. Toimi sitten Välimerellä.
"Kkdkd" kuvaa huonoa laminointia. Laminaatin osataan varmasti nykyään tehdä paremmin vakuuumilla tai käsin.

Lue lisää

27 jalkainen 70-luvun vene on tietysti aika erilainen kuin 38-jalkainen 2000-luvun vene. Kokoeroa on valtavasti. Suurempi koko tekee rakenteet haastavammiksi.

Westerleyt ovat minulle varsin vieraita ja niitä ei taida montaa Suomessa olla. Nopeasti datoja katselemalla ne ovat varsin painavia, mikä tietysti mahdollistaa tukevan rakenteen huonollakin laminoinnilla. Vaikkapa W28 painaa 3175 kg ja 26-jalkainen Centaurion 3039 kg eli varsin paljon verrattuna saman aikakauden vastaavaan ruotsalaiseen eli Albin Vegaan, joka painaa 2300 kg, tai 80-luvun veneisiin kuten FE83, joka painaa alle 2500 kg.

Inferno 28 painaa sitten jo kolmisen tonnia, mutta se on varsin paljon suurempi vene kasvaneen varalaidan ja leveyden ansiosta.

Tuntuu, että suomessa oli 70-luvulla ja varsinkin 80-luvulla parempi muovityön laatu kuin naapurimaan veneissä. No olihan Botnian h-vene melko letku, kun kyljet meni lommolle vantteja kiristämällä. Kuitenkin infernot, jonit ja arteknon veneet olivat käsin laminoituja, laipiot kiinni laminoituja, veneissä oli pohjapalkistot ym. Ruotsissa pukattiin hirveällä kiireellä ruiskulla laminoituja veneitä myyntiin ja itserakentajille viimeisteltäväksi. Firsteistä ja muista en osaa sanoa muuta kuin, että osmoosi niihin tuntuu iskevän herkemmin. Moniin on tehty gelcoatin poistoa ja epoksikittaus. Sisämodulisysteemi oli niissä jo 80-luvulla. Tanskassa x on mielestäni tehnyt parempaa laatua jo 80 luvulla. Ei nyt suomalaisten tasoa vielä silloin, mutta 90 luvulla menikin jo ohi suomalaisista.

Mfkfkf kirjoitti:

Tuntuu, että suomessa oli 70-luvulla ja varsinkin 80-luvulla parempi muovityön laatu kuin naapurimaan veneissä. No olihan Botnian h-vene melko letku, kun kyljet meni lommolle vantteja kiristämällä. Kuitenkin infernot, jonit ja arteknon veneet olivat käsin laminoituja, laipiot kiinni laminoituja, veneissä oli pohjapalkistot ym. Ruotsissa pukattiin hirveällä kiireellä ruiskulla laminoituja veneitä myyntiin ja itserakentajille viimeisteltäväksi. Firsteistä ja muista en osaa sanoa muuta kuin, että osmoosi niihin tuntuu iskevän herkemmin. Moniin on tehty gelcoatin poistoa ja epoksikittaus. Sisämodulisysteemi oli niissä jo 80-luvulla. Tanskassa x on mielestäni tehnyt parempaa laatua jo 80 luvulla. Ei nyt suomalaisten tasoa vielä silloin, mutta 90 luvulla menikin jo ohi suomalaisista.

Lue lisää

Sisämoduuleja oli suomalaisissa veneissä jo 70-luvulla esimerkiksi Guy 22:ssa, jossa moduuli oli merkittävä osa runkorakennetta. Sisustuksen osana moduleita käytettiin monissa muissakin kuten Avance, Senorita Helmsman jne. Onko vanhat Firstit jotenkin poikkeuksen herkkiä osmoosille? Eihän noita edes paljoa Suomessa ole. Osmoosikorjauksia on tehty runsaasti Swaneihinkin.

Kyllä muutkin vanhemmat konstruktiot voivat pitää hyvin hintansa. Esimerkiksi Antinojan Antilla 30 ja S&S 6.6. Epäilen, että näitä veneitä en tulla koskaan näkemään pursipurkaamossa. Runko on tukevaa yksikerroslaminaatia, samoin kannet yhtäpuuta. Lyijyköli on oikeaoppisesti kiinitetty ja tuettu. Moottori perinteisellä akeslivedolla - ei hankalia kumiviritysten vaihtoa. Seisova takila ja sen tuenta tehty kunnolla.

Kun ominaisuudetkin ovat terveet ja tasapainoiset, nämä veneet voivat jatkaa elämäänsä vaikka kuinka pitkälle.

åpopå kirjoitti:

Kyllä muutkin vanhemmat konstruktiot voivat pitää hyvin hintansa. Esimerkiksi Antinojan Antilla 30 ja S&S 6.6. Epäilen, että näitä veneitä en tulla koskaan näkemään pursipurkaamossa. Runko on tukevaa yksikerroslaminaatia, samoin kannet yhtäpuuta. Lyijyköli on oikeaoppisesti kiinitetty ja tuettu. Moottori perinteisellä akeslivedolla - ei hankalia kumiviritysten vaihtoa. Seisova takila ja sen tuenta tehty kunnolla.

Kun ominaisuudetkin ovat terveet ja tasapainoiset, nämä veneet voivat jatkaa elämäänsä vaikka kuinka pitkälle.

Lue lisää

Siitäpä sitten milleniaaleille noita kauppaamaan :)...

En ole tutkinut uusia Bavarioita niin tarkasti, mutta 2000-luvun puolivälin veneissä tiedän kaikkien puuosien olevan laminoitu runkoon (ei kanteen) ja kölipalkisto on myös laminoitu runkoon eikä ole osa sisälaminaattia.

Tämän videon perusteella homma näyttää olevan edelleen sama. Kölipalkiston laminointi (liimauksen jälkeen) näkyy n. 4 min kohdalla ja laipioiden laminointi runkoon n. 10 min kohdalla: https://www.youtube.com/watch?v=2Vm7a4gX0cY

Dehlerissä kannen ja rungon saumakin on laminoitu yli. Hanseja en tunne niin tarkasti.

Jatketaan vielä Hansesta. 315:n spekseistä: "Bulkheads laminated to hull". 385:n "Main bulkhead laminated to hull" 325:n (ei enää mallistossa) "Main bulkhead laminated to hull and deck"

Ranskalaisissa käytäntö hieman vaihtelee. Dufoureissa taitaa useimmin olla lähes umpinainen sisämoduli, joka on liimattu runkoon. Samoin Beneteauissa sekä Oceanis-sarjassa että Firsteissä. Rakenne voi olla tukeva mutta heikkenee, jos liimaliitokset esim. pohjakosketuksen yhteydessä irtoavat. Jeanneaussa on ollut ainakin 2000-luvulla samantyyppinen mutta sikäli erilainen systeemi, että palkkien välit ovat auki, jolloin modulin ja rungon liitos on näkyvillä. Siinä mielessä se on myös helpommin korjattavisssa/ vahvistettavissa lisälaminoinnilla. Tietääkseni näissä kaikissa merkeissä rakenteen kestävyys ok, eikä aihetta eräiden kirjoittajien esiin tuomaan dramatisointiin varmaankaan ole.
Hansella on ollut 2008-2010 kieppeillä laatuongelmia ja Suomesta ainakin 2 venettä on käynyt tehtaalla uudelleenlaminoinnissa laminaatin ollessa "letku". Toisen veneen tapauksessa ultratessa kuulemma materiaalipaksuudet vaihtelivat paljonkin vesilinjan yläpuolisessa osassa.