Olen käynyt muutaman kerran katsomassa ikinuorta vanhusta vanhainkodissa. Hän on virkeä, pystyy kulkemaan rollilla, syö itse. Kampaaja tuli käymään ja leikkasi hiuset kauniisti.
Hänellä on kauniita vaatteita.
Mutta siellä yleisissä tiloissa on lähinnä aamuhartautta, diakonien käyntejä. Uskonnollisia kuvia,seinät täynnä.
Hän ei ole uskonnollinen ja minä olen ateisti.
Onko niin, kun me tullaan megavanhoiksi, meidän on kuunneltava Jumalan Sanaa.
Onko missään vanhainkotia jossa laulettaisiin yhdessä Olavi Virtaa tai olisi karaoke. Onko vanhuus ja uskonto pakko liittää yhteen?
Hänellä on kauniita vaatteita.
Mutta siellä yleisissä tiloissa on lähinnä aamuhartautta, diakonien käyntejä. Uskonnollisia kuvia,seinät täynnä.
Hän ei ole uskonnollinen ja minä olen ateisti.
Onko niin, kun me tullaan megavanhoiksi, meidän on kuunneltava Jumalan Sanaa.
Onko missään vanhainkotia jossa laulettaisiin yhdessä Olavi Virtaa tai olisi karaoke. Onko vanhuus ja uskonto pakko liittää yhteen?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Taas tuli apina esille, ota koskenkorvaa apiana.
Häh?
Luulen, että asukkaat voivat yhdessä päättää ohjelmasta ja tekemisistään. Toiveita luulisin kuunneltavan ja osin toteuttaakin. Ellei onnistuisi, yrittäisin vaikuttaa asiaan. Monia asioita voidaan muuttaa, mutta usein ensimmäiset yrittäjät eivät itse pääse nauttimaan tuloksista. - Tosin maailma on muuttunut jo paljon täällä Suomessa. Ihmiset ovat aktiivisia ja toimivia paljon aikaisempaa pitempään.
Jos jossain vanhainkodissa olisi vain hartauspainotteista ohjelmaa, suosittelen, että asukkaat vaatisivat myös toisenlaista ohjelmaa. Ellei onnistuisi, voisi jatkaa valittamista ja ehdotukseen esittämistä/vaatimista ylemmälle organisaatitasolle ja esittää kannanottoja julkisuudessa muutoksen puolesta.
Monet uskonnolliset yhteisöt ylläpitävät vanhainkoteja. Asukkaan on vain kestettävä tilanne, jos sinne joutuu manipuloitavaksi.
Oma sukulaiseni sai aikaan edes sen, että yhteinen ruokarukous lopetettiin.
Muihin hartaushetkiin jokainen sai osallistua jos halusi, mutta ruokailuhetki oli pakollinen, määrätyllä kellonlyömällä.
Mitä se haittaa jos rukoilevat? Voihan itse ajatella sen aikaa muita juttuja, rukous kun ei auta niin ei se myöskään pahenna. Sanoja, tyhjää löpinää.
Voihan laittaa piuhat korviin ja kuunnella mieleistään musiikkia.
Eninnäkin
A. Jos hän on nonkin hyväkuntoinen, miksi hän on vanhainkodissa?
B, Kannattaa ottaa selvää mihin vanhainkotiin on menossa, siis etukäteen. Onko omalle arvomaailmalleen sopiva.
Jännä että se ikä elämässä on itselle ajankohtaista, pompaa aina silmään kuin tilauksesta. Nyt bongasin professori Jaakko Valvanteen kirjan Iloisen vanhenemisen opas. Ehottomadti luen.
siis se mikä..
Luuletko Siilimuori tosiaan, että vanhainkotipaikkoja on valittavaksi asti? Vanhainkoteja on hyvin eritasoisia, jotkut pikemminkin seniorikoteja, joissa on siivoukset, ruokailut ja muu apu talon puolesta, mutta kukin asuu omassa huoneessaan, jossa keittomahdollisuus ja peseytymistilat.
Hintataso voi olla niin korkea, että pienipalkkaisen työn antama eläke ei riitä. Voihan aina myydä omistusasunnon ja sinnitellä niillä rahoilla, monet sen tekevätkin.
Mutta suurella joukolla ei ole mahdollisuuksia kalliisiin yksityishoitopaikkoihin, vaan on roikuttava vuosia jonossa johonkin yhteiskunnan ylläpitämään paikkaan, ja siellä sitten ollaan talon tavoilla. Äitini oli vuosia uskonnollisen yhteisön vanhainkodissa, mutta hän sopeutui sen rutiineihin. Hänellä oli oma huoneensa ja keskikaupungille pääsi ratikalla ja bussilla. Naapureista oli seuraa.
Tosin ajattelin myötätunnolla monta kertaa, että pitääkö todellakin jokaisen ikäihmisen istua samassa pöydässä joka aterialla, samojen pöytätovereitten kanssa, kun tuoleja ja pöytiä nyt kuitenkin oli riittävästi. Äidillä oli kolme outoa ruokapöytäkaveria, joiden seurassa hän sitten aterioi sanaakaan vaihtamatta. Yksi ei puhunut ollenkaan, yksi täysin kuuro ja yksi riidoissa koko maailman kanssa, johon kuului myös äitini. - Siinä talossa rukoilut, veisuut ja raamattupiirit olivat jokapäiväiset.
Hänen kohtaloaan seuratessani olen päätynyt siihen, että pysyn tiukasti kotonani niin kauan kuin se ikinä on madollista.
siilimuori3
22.4.2016 9:16
Olikohan se tavoite jossain et 93% yli 75-vuotiaista asuisi vielä omassa kodissa. Se 7% taitaa olla sellaista sakkia joka ei osaa enää tahtoaan musiikista tai hartauksista ilmaista.Menvät sinne ja niiden palveluiden ääreen mihin "kahden autettavina" sattuu paikka olemaan vapaana.
Nii ja nykyisin palvelusetelillä pääsee itse valitsemaan paikkaa kun kunnat luopuvat omasta timinnasta ja siirtyvät antamaan åalveluseteleitä, millä kukainenkin saa valita sopevan paikan itelleen. Joskus voi joutua välistämäänkin.
odotelessani vielä itse pärjäävää tätiäni pesuhuoneesta, eräs vanhus pysähtyi rollaattorilla viereeni. Kysyin häneltä, mitä hän tykkää sinne pääsystään.
Hän vastasi että "kusiaispesään jouduin".
On. Itse työskentelen palvelutalossa jossa humppaa saa kuunnella päivät pääskysten. Hoitajat repäisevät joskus ja vetää hartauden! En söötimpää tiedä kun me hoitajat ja vanhukset, dementoituneetkin rukoilemme 'Isä meidän'rukouksen. He osaavat sen hienosti vaikka olisi muisti kuinka mennyt. Itsekään en ole mitenkään erityisen uskovainen. Valtaosa vanhuksista kaipaa sellaista. .
Molempia on tarjolla. Aamuhartaus pidetään heille jotka sitä haluavat ja yhteislauluhetki on heille jotka pitävät toisenlaisesta musiikista. Tietenkin eri aikana ettei satu päällekkäin.
Olen uskovainen ja mielestäni meillä päin on liikaakin sitä Olavi Virtaa vanhainkodissamme. Ja kumma kyllä se keskusradio pakkaa olemaan päällä aina niillä nuorekkaimmilla kanavilla, että hoitsut viihtyisivät töissään. Olen ollut siellä itsekin töissä. Ei siellä asukeilta kysellä, mitä kanavaa halutaan kuunnella.
Kaikenlaista ohjelmaa on vanhuksille. Laulattivat kansanlauluja, vanhoja iskelmiä. Kyllä uskovainenkin vanhus voi välillä katsella lintuja ja kuunnella niiden laulua.
Kannattaa tehdä ajoissa myös hoitotahto. Siinä voi melko tarkalleen rajailla, millaista virikettä haluaa ja mitä ei, kun ei enää se oma tahto ja ymmärrys riitä asiaa ilmaisemaa. Ainakin omassa huoneessa saa jokainen asiakas määrätä virikkeistään.
Voi kamalaa! Joutuvatko ihmiset kuuntelemaan kaiken päivää virsiä tai jotain iskelmärenkutuksia? Toivottavasti kuolen ennenkuin joutuisin moiseen paikkaan. - Iskelmäradiota en ole koskaan vapaaehtoisesti kuunnellut. Autossa kuuntelen mieluummin YLEn puheradiota ja Mondoa, joskus klassista, jos musiikkia haluan.
Vanhuksilla on se onnellinen avu, joka nuoremmilta puuttuu: Kuulo huononee, ei kuule korkeita ääniä, niin että musakkikin on vain taustahälyä, johon voi turruttaa itsensä. Kaikilla asioilla on parempikin puoli!
Omaan huoneeseen musiikki ei kuulu, joten kukin asukas voi pysytellä omissa oloissaan, ja väistää yhteistiloja. Omissa oloissahan sitä kotona asuessakin ollaan.
Sikäli senioriasuminen on hyvä, että ei ole pakko laittaa ruokaa ja käydä ostoksilla. Se on varmasti monelle huonojalkaiselle vaikeaa. Moni varmaankin tyytyy kahviin ja voileipään herkästi, jos matka kauppaan on ylämäkeä tai on muita harmin aiheita kulkua vaikeuttamassa.
Talon tavoille opittuaan asukas ei ehkä enää vaivaudu samalla tavalla kuin käymässä olevat omaiset. Kotipaikaksihan se senioritalokin muuttuu ajan kanssa.
Saattaa löytää hyviäkin ystäviä ja tuntea kuuluvansa joukkoon.
Minun hoitotahdossa tulee lukemaan "tahdon, rakastella sinua tahdon rakastella sinua, tahdothan, sinäkin minua" ja Hevi musiikkia ja vanhaa ja uutta suomi iskelmää on oltava ja karaokea ja jos jalat kantaa, rahtaan viinaa virosta koko vanhainkodille, siellä pannaan - ranttaliksi ja ilot irti.
Näköjään pitävät itsestään selvänä että vanhuksia ei kiinnosta kuin virrenveisuu ja papin puheet. Joskus harvoin on muutakin ohjelmaa joka ei sivua uskontoa.
Myös vanhuksissa on ateisteja, heidän maailmankuvaansa ei uskonto kuulu.
Olikohan se tavoite jossain et 93% yli 75-vuotiaista asuisi vielä omassa kodissa. Se 7% taitaa olla sellaista sakkia joka ei osaa enää tahtoaan musiikista tai hartauksista ilmaista.Menvät sinne ja niiden palveluiden ääreen mihin "kahden autettavina" sattuu paikka olemaan vapaana.
Kai sitä on monenmuunkinlaista musiikkia kui iankaikkinen tangojen veivaus
- miksi jotkut karttavat uskontoja, kai se johtuu siitä, että uskontojen nimissä tehtiin ihmisille niin paljon pahaa ajansaatossa ja edlleenkin. Asioita jotka räikeästi rikkoi ihmisenä olon ja elon teemaa. Kai uskon syvin olemus enempikin pyrkisi säilyttämään toivoa jostain paremmasta kuin ihmisten syvästä alennustilasta ja raadollisuudesta.
Ensinnäkin sanon ettei nykyään ole vanhainkoteja, siksikin että niissä kodeissa asuu myös nuoria. Hartauksiin ottaa osaa vain ne jotka haluaa.
Monet ovat ei uskonnollisia tai kuuluvat johonkin muuhun uskonnolliseen ryhmään. Silloin kun ei lauleta virsiä lauletaan kevyttä, tai kuunnellaan kevyttä. Paljon virheellistä tietoa olen minäkin joutunut oikomaan.
Ap kirjoittaa Henkilö joka on vanhainkodissa, ikä 87 vee, on intervallipaikalla. Hän sai aivohalvauksen, kuntoutui yllättävän hyvin, mutta menetti puhekykynsä.
Hänelle haetaan ja odotetaan palvelutalopaikkaa.
Yksin hän ei kotona pärjää.
Meinaan vaan sitä, että onko palvelutaloissa sama meininki.
Jos joku tulee puhumaan tai laulamaan, lyödään virsikirja käteen.
Tiedän kyllä vanhuksia, jotka eivät suostu poistumaan huoneestaan mihinkään, kun heitä ei kiinnosta nämä julistajat.
Toinen äärilaita on joku Aira Samulin, joka kuulemma käy joraamassa vanhainkodeissa. Toivotaan, että häntä ei tarvitse nähdä.
Vielä yksi juttu. Kun tuonne vanhainkotiin tulee diakoni, niin huonokuntoiset, puhumattomat, roudataan omissa sängyissä aulaan kuuntelemaan. Oma tahto on mennyt.
Yksi elämänviisaus on se, että muistetaan, että suvaitaan erilaisia persoonia. Opetellaan suvaitsemaan, jos se ei ole luontaista. Mielestäni ei ole paha, jos ihminen haluaa pysyä omana itsenään kaiken ikää. Keneltä se on pois?
Osa meistä luulee,m että kun ikää tulee tarpeeksi on sidottava kirkkohuivi päähänsä ja lopetettava itsensä virkistäminen mm hiuksiaan laittamalla, näteillä vaatteilla, meikkaamalla tms..
Aira Samulin on äärilaitaa , mutta kunnioitan ja ihailen häntä, kun on oma itsensä ja onhan heitä muitakin julkkiksia, jotka ovat yli 80v ja silti "elävät" täyttä elämää. Elä ja anna toistenkin elää, on hyvä motto kaikille:) Maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa.
Eihän sen tosiaankaan keneltäkään pois pitäisi olla, että suuri osa vanhuksista haluaa osallistua yhteisiin hartaushetkiin. Tuntea (vaikka vain hetkellisesti) olevansa osa yhteisöä tai kenties jotain suurempaakin, se tukee, antaa lämpöä, valoa ja toivoa, ehkä lohtuakin. Usko johonkin nostaa uskonnottomankin elämän laatua, ja onhan se sitä paitsi monien kohdalla niinkin, ettei heillä muita vierailijoita olekaan kuin 'ammatti'lähimmäiset.
Jos stand-up paikassa joutuukin kuuntelemaan sielunhoidollista ja rohkaisevaa uskonnollisävytteitä puhetta tai strippariklubilla virsien veisuuta niin siitä voisi närkästyäkin. Mutta että närkästyy niistä vanhainkodissa, minusta se menee jo turhan itsekkään kärttyilyn puolelle.
Sitä ollaan valmentautumassa vahainkotiin jos ei muuta miettimistä, minnäi mietin vasta kun on lähtö sitä ennen rilluttelen.
Nimim mitenkä muuten :
Rilluttele,matkustele,vietä vapauttaisi riemumielin.
Kun tulee stoppi. Esim. Aivohalvaus.Voi käydä kylmät. Ei kuolemaa, mutta oma tahtosi on saattanut mennä.
Eläkkeestäsi jätetään 120 €/kk. Sillä ostetaan myös lääkkeet. Toivottavasti se loppusijoituspaikka on inhimillinen. Mutta ihanaa paikkaa on vaikea löytää. Köyhän on tyydyttävä murusiin ja hartauksiin.
Katin kontit' minäkö lähtisin johokin hoitolaitokseen ehei mul on muut suunnitelmat, menkee työ kun niin kovasti hinkuatte sinne :)
mitenkä muute:
Kerro mulle joku vaihtoehto. Mihin laitetaan yksinäinen 87 vuotias puhumaan nainen? Hän tarvitsee ympärivuorokautisen hoidon, tai sanotaan turvan.
Jos itse olisin vanhainkodin suunnitteluryhmässä, tekisin enemmän tilavampia ratkaisuja.
Nyt kun asukkaat tulevat, jotka kynnelle kykenevät, ruokailemaan, he istuvat eristetyssä, pienessä tilassa,karsinassa syömässä. Jotkut potilaista ovat huonoja syömään ja se kuuluu hirveänä yskimisenä ja suttaamisena.
Turhat karsinnat pois. Parempikuntoisilla on pakko olla ruokarauha. Siksi ystäväni syö yksin huoneessaan.
Kun menee vierailijana katsomaan vanhusta, mistään ei löydy kahvilaa.
Veisin vanhuksen myös sinne. No, otan termarin mukaan.
Toivon itsekin, etten tule megavanhukseksi.. enkä joudu vaipparalliin.
Hengellinen tarjonta on ihmisen hyväksi tarkoitettu. Siellä on viimeinen mahdollisuus ottaa kiinni Jeesuksen kädestä, kuvaannollisesti.
Liian yksipuolinen toteutus vie ilon, vaikka tarkoitus on päinvastoin. Miksi meillä ollaan uskon suhteen niin vakavia?! Asia on mitä suurin ilo. Tulevaisuus ikuisessa valossa tai ikuisessa pimeydessä.
Omassa yksikössä oli muutakin laulua. Kävi mieslaulajia ja pieniä lapsia. koiravieraitakin jne. Vietimme omaisten kanssa juhlia. Jumpattiin ja luettiin lehtiä. Työtä tehtiin sydämellä.
Pitäisi muistaa, ettei usko ole joka miehen/ naisen. Se on lahja, jota ei voi väkisin antaa toiselle. Toisaalta muutamat rukoilivat iltaisin yhdessä kanssani huoneissaan.
Itselleni jäi kauhukokemuksena näistä hurskaista laulajista jouluna 2012. Mieheni makasi teholla kuolemankielissä. Istuin vieressä sairaalassa.ja kuuntelimme Joulurauhan julistuksen. Mies tuskin kuuli. Hän oli todella sairas.
Nyt nämä uskovaiset olivat menneet mieheni huoneeseen, puhuneet Jumalan sanaa ja laulaneet virtensä.
Mies oli myös ateisti.
He kertoivat iloisina minulle kuinka mieheni pääsee taivaaseen heidän laulujensa takia.
Että mitä helvettiä.
Ensin haukuin laulajat pystyyn ja annoin miehen huoneeseen porttikiellon.
Seuraavaksi kysyin hoitajilta. millä oikeudella sivulliset menee käännyttämään teho-osaston potilasta. jonka papereihin olen merkinnyt ateisti.
Ja mitä asiaa sivullisilla on teholla?
Monien ystävieni mielestä nämä uskonsisaret menivät antamaan ikääkuin viimeisen voitelun
Olin tosi raivoissani.
Itse tein kaikkeni, niinkin lääkärit ja hoitajat, että mies toipuu.
Siinä eivät luritukset auta.