Hei! Tuntuuko väluin siltä että suhteesta puuttuuu se jonkiin?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
90%:lla parisuhteessa elävistä suomalaisista tuntuu siltä, että suhteessa on aukkoja, että puuttuu jotakin. Harvoin näkee tyytyväistä parisuhdetta. Valtaosa kodin seinistä on kulisseja valheelliselle elämälle. Silti he kitkuttelevat toisissaan milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Toki hyvä syy on pienet lapset.
Oliskohan syynä se että elämme pidempään kuin aiemmat sukupolvet joten jo pelkästään aviovuosia kertyy monille jo enemmän kuin esim. 1800-luvun ihmisille elinikää. Eivät ehtineet ennen edes tutustua kun jo jonpikumpi leskeytyi.
Minun mielestäni ne avioparit joiden liitto on kestänyt pitkään ja koko elämän ovat niitä onnekkaimpia ja onnellisempia pareja, siitäkin huolimatta et elämässä on AINA niitä "ylä ja alamäkiä" he ovat pysyneet yhdessä ja rakasteen myötä ja vastoin käymisissä kuten ovat joskus luvanneet. SE ON TAHDON ASIA.
Vaikka itse olen jo nuorena eronnut kunnioitan suuresti juuri noita aviopareja jotka ovat nuorena kohdanneet ja vielä 80 kymppisinä kulkevat käsikädessä toinen toistaan tukien.
Suteissa on ylä ja alamäkensä ja tämä sykli toistuu määräajoin.Olkoon kymmenen tai seitsemän vuoden väli,se toistuu aina.
Sen huomaa vasta kun alkaa ajatella asiaa.Minulla nousukautta vielä jäljellå muutama vuosi ja lasku alkaa.Silloin pitää tehdä enemmän töitä suhteen eteen ja ne joilla ei voimat,tahto riitä tai ylpeys estää siirtymästä pois mukavuusalueelta,päätyvät eroamaan.
Nousukausi on kyllä ihana ja on se puolisoksi aikovakin aika ihana;)
Juuri silloin kun tuo ns. laskukausi on menossa silloin se rakkaus ja tahto punnitaan, siis jos suhde on muuten hyvä eikä ongelmat ole aivan ylipääsemättömiä, joskus nuo ongelmat vain ovat (kuten tiedät) kuin "muuri" ja niiden läpi ei pääse vaik ois tahtoakin.
Ns. nousukausi on kyl ihana ja sinä aikana pitäisi tuota suhteen turvaverkkoa vahvistaa ja lujittaa jotta suhde kestää kun arki ja koettelemukset ravistelee.
(Ihanasti kirjoitit, "on se puolisoksi aikovakin aika ihana" ONNEA teille!.)
Kiitosta vaan;) Muurinkin olen nähnyt ja tiedän että sen läpi ei mennä pienellä vaivalla.
Tai oikeastaan vaiva ei ole ylipääsemätön vaan pään sisäinen muuri on lähes murtovarma joka vaatii aikaa ja päättäväisyyttä,siltä toiselta joka aikoo muuria hajottaa.
Elämä ei ole tasaista polskintaa vaan välillä on koskia ja suvantoja.Joskus saattaa ajautua pois reitiltään,tai liian kauaksi ulapalle.Itsekkin olen ollut eksyksissä ja keskellä sumuista valtamerta ja reitti takaisin oli vaikea,vaikeinta oli niellä ylpeytensä ja antautua "toisen armoille" Antaa itselleen lupa rakastaa vaikka järjetön järki sanoi EI!,älä antaudu koska sinusta tulee heikko ja haavoittuva..
Sitä se juuri on.Antautua vaaraan rakastua ja siinä on aina riskinsä,se että rikkoontuu ja kun sen muistaa millaista on mennä rikki,ei sitä halua kokea uudelleen..
Ei me oikeasti rikkoonnuta vaikka kaikki menisi pieleen.Sitä ei kannata pelätä kun aika parantaa ja kaiken voi lopulta laskea läpimäksi muistoksi menneestä..
Kiitos vielä,yritän olla parempi mies ja tietysti toivon sen riittävän myös hänelle :)