Teurastusilta

Kaapro ei ollut erityisen suosittu muiden kesämökkiläisten joukossa. Hänen mökkinsä ei ollut mikään lukaali kaikin mukavuuksin, vaan oikea perinteinen mökki, melkeinpä rähjä. Vesi piti kantaa, ainoa lämmitys oli takka ja kamiina, sähkövalo oli vain päärakennuksessa. Olisi Kaaprolla ja Ainolla, vaimolla, ollut varaa, mutta he halusivat pitää mökin mökkinä. Pihamaalla rehotti pitkä heinä villinä ja pajupuskat saivat kasvaa vesuria pelkäämättä. Tontilla oli useita pikku vajoja, mikä mistäkin rakennettu. Puuta, aaltopeltiä ja vaneria, haalittu rakennustyömaiden jäämistöistä. Vajat olivat täynnä, mikä ei mahtunut sisään nojasi vajan seinään tai makasi ruohikossa.

Pajupuskat antoivat hyvää näkösuojaa, sillä kumpikin tykkäsi olla alasti sään salliessa. Kumpikin oli sangen timmissä kunnossa vaikka ikää oli jo yli 50 vuotta. Kaapro oli myös hyvin varustettu ja hänen "aisansa" myös toimi hyvin. Ei ihme että he naivat lähes päivittäin, ja hyvä oli nussuttaa kun ei tarvinnut ehkäisyä ja lapsetkin olivat jo maailmalla. Ainokin oli aina valmis, oli sitten kyse pikaseksistä tai pidemmästä kaavasta. Kyllä kelpasi nauttia intohimoisesta suhteesta.

Tontti oli ympäröity teräsaidalla, vuosien aikana kerätyistä aidanpätkistä. Niinpä he pitivät usein kesäisin jotain karjaa, kanoja, kalkkunoita, joskus lampaita. Mökkikausi aloitettiin varhain ja jatkettiin pitkälle syksyyn joten karja ehti kasvaa. Syksyllä korjattiin sato pataan pantavaksi.

Tänä vuonna oli ollut kalkkunoita ja nyt oli sadonkorjuun aika. Ilma oli vielä lämmin ja enteili ukkosta, joten hommaan ryhdyttiin alastomina, näin vältyttiin vaatteiden sotkeutumiselta. Vaimo haki vajasta kalkkunan kerrallaan ja Kaapro odotti pölkyn luona vesurin kanssa. Tiukka ote linnun kaulasta ja jaloista ja sitten Kaapron armoton vesuri heilahti. Jopa alkoi sätkiminen ja veri lensi!

Kesti hetken että reuhtova ruumis tajusi hengen kadonneen pään mukana. Pian oli kaikki kuusi lintua teurastettu ja alkoi varsinainen työ. Höyhenet pöllysivät kun linnut kynittiin, sitten loput untuvat kärvennettiin nuotiossa. Karmea palaneiden höyhenten tuoksu tunkeutui joka paikkaan. Sitten linnut avattiin ja sisukset riivittiin pois. Kaapro ripusti linnut ison pajun oksille roikkumaan ja kohta puu näytti "kalkkunapuulta".

Sisälmykset lapioitiin kuoppaan ja peitettiin, siinäpä oli maalle voimakasta lannoitetta. Nyt vihdoin oli työ tehty, ja kumpikin katsoi tyytyväisenä illan hämärtyessä mahtavaa tulosta. Nuotio valaisi tanssivalla valolla pajun ja sen komean sadon. Kaapro ja Aino seisoivat siinä alastomina ja voitokkaina kuin muinaisajan villi-ihmiset. Valo sai heidän vartalonsa hohtamaan ja ympäriinsä roiskunut veri peitti heidät.

Kaapro oli kuulevinaan rumpujen kuminaa pimeydestä. Ei, se olikin hänen sydämensä. Hän tunsi olevansa afrikan kuningas, alamaisten kunnioittama ja vihollisten pelkäämä. Hänen valtansa oli ehdoton, ja jokaisen velvollisuus oli palvella. Naisten levittämällä reitensä ja miesten tarjoamalla kaulansa katkaistavaksi.

Kaapro katsoi vaimoaan ja intohimo kävi hyökynä hänen ylitseen.
"Nainen, tänne" hän komensi lyhyesti. Aino tuli rinnat heiluen ja seisoi Kaapron edessä katse kysyvänä. Huomasi sitten Kaapron lemmenvaltikan joka nousi pystyyn ja oli hetkessä leikissä mukana. "Polvistu" komensi Kaapro. "Tee hyvää kuninkaallesi" Aino teki työtä käskettyä, otti kyrvän käteensä ja vei sen sitten suuhunsa. Vuosien harjoitus oli tehnyt Ainosta taitavan imijän ja kohta Kaapron piti käskeä lopettamaan.

"Pysy siinä" komensi Kaapro ja siirtyi Ainon taakse, painoi tämän pään alas ja levitti reidet. Eläimellisellä rajuudella hän työntyi vaimonsa, naaraan sisään. Yhtä rajusti hän alkoi naida pillua joka kävi nopeasti liukkaaksi. Nuotio, musta taivas, naisen selkä ja kaikki sulautui Kaapron silmissä yhdeksi pyörteeksi jossa oli vain yksi kiinteä, hänen kyrpänsä joka sai kaiken pyörimään villimmin ja lujempaa. Orgasmin tullessa Kaapro ajatteli, "tältä varmaankin tuntuu kuolla".