Lapsettomuushoidot

haista sää vaan iso paska!

Oon kuitenkin oikeessa.

olet kertomaan mitä puolisoni haluaa? Eiköhän kypsässä suhteessa keskustella niistä asian vaikeistakin puolista; meillä ainakin.

...se onkin - ainakin naiselle. Ei meillä puoliso ollut joka halusi hoidot keskeyttää - se olin minä itse. Oli jo yksi lapsi ennestään, ja ajattelin että olenhan saanut kerran kokea synnyttämisen, äidiksi tulon ja kaiken muun siihen liittyvän. Olihan se hirveä pettymys luovuttaa, mutta parempi se taas oli mielenterveyden kannalta.

Hoidot ovat todella raskaita - ne vaikuttavat fyysiseen olemukseen, mutta myös psyykkiseen olemukseen. Samoihin aikoihin kun vielä käyt töissä, niin väsymys, omalla kohdallani turvotus (vaikutti jopa kävelyyn, olin kuin ilmapallo) hoitojen yhteydessä on raskasta - salaa vielä uteliailta työkavereilta se mistä on kyse. Ei sitä jaksa kaikille olla kertomassa tärppäsikö vai ei.

Joka kerta keinohedelmöitysten jälkeen alkoi sitten odottaa, että tärppäsikö - joka kerta se hirvittävä pettymys, että ei tälläkään kertaa. Aina ne ajatukset, että taas minä epäonnistuin - en ole nainen enkä mikään.

Nyt ei sitten tartte miettiä kun päätin, että nyt riitti. En odota enää raskautta, enkä kuukausittain sottaile olisinko tullut raskaaksi. Olen hyväksynyt, että meille ei toista lasta tule - tämä ajatus sai oman mieleni tasa-painoon. Yksi lapsi riittä minulle, sitäkin rakkaampi se on!

Mahdatko tietää mistä asiasta kirjoitat? Oletko koskaan itse kokenut lapsettomuutta?