Niin mikähän mua vaivaa kun matkustaminen tuntuu hyvin epämiellyttävältä? Siis lähinnä junalla ja bussilla pitkät matkat. Aluksi laitoin sen oman laiskuuteni syyksi mutta ei se sitä ole. Ja vielä kun pitäisi pääsykokeisiin matkustaa näin kun ei ole autokorttia tai kyytiä muuten. En antaisi sitä itselleni koskaan anteeksi jos en tämän matkustuspelon takia mene pääsykokeisiin.
Arrh! Ärsyttää oma heikkous ja tunnevammaisuus! Minua lähinnä ahdistaa se pääsenkö perille - meneekö ajoneuvo epäkuntoon, nousenko ja lähdenkö oikealta asemalta?. Entä jos tapahtuu jotain enkä pääse pääsykokeisiin? Kyllä siinä itku pääsisi. Onko vaihtoja - edelleen osaanko mennä oikeaan ajoneuvoon? Entä jos lipussa onkin jokin väärin ettei sitä hyväksytä? Mistä haen lipun? Entä jos unohdan jotain sinne pitkän matkan päähän? Entä jos nukahdan? Ja joudun vaikka Rovaniemen sijasta Kilpisjärvelle? Entäs sitten majoitus? Jos sielläkin tapahtuu joku virhe - ettei majoitusta saakkaan? Entä jos onnistun varaamaan sen väärin? Miten pitkällä majapaikka on pääsykoepaikasta? Entä jos eksyn enkä senkään takia saa pääsykoetta läpi? Kyllä tämä ajatusten mahdottomuus minuakin naurattaa! :D
Jotenkin se vain ehkä ahdistaa kun määränpää on "tuntematon" - en ole ikinä nähnyt/käynyt paikkassa tai ollut isossa kaupungissa. Kerran matkustin junalla serkun luota Helsingin kautta kotiin. Helsingissä mulla oli kyllä kartta ja kävelin moneen kertaan rautatieaseman ohi. Harhailin ties missä kunnes joku ystävällinen helsinkiläinen neuvoi minulle suunnan, eksyin kuitenkin uudestaan ja piti soittaa täti apuun (joka asuu Helsingissä) ja hän sitten neuvoi miltei kädestäpitäen määränpäähän. Sitten meinasin saada sydärin, kunnolla kun en löytänyt oikeaa junaa - olin oikealla laiturilla jne. kävi ilmi että lapussa luki kaksikerroksinen juna, mutta se olikin yksikerroksinen. Olin siis loppujenlopuksi oikeassa junassa. Olin kuitenkin hyvin ahdistunut koko kuusituntisen junamatkan ajan - vaikka olin oikeassa junassa! Mä en tiiä mikä mua vaivaa? Mä voisin suhtautua asiaan kuin seikkailuun mutta ei pääkoppa tähän ajatukseen taivu. Tämä saattaa maksaa minulle korkeakoulupaikan - omahan syy se kuitenkin olisi. APUA!
Arrh! Ärsyttää oma heikkous ja tunnevammaisuus! Minua lähinnä ahdistaa se pääsenkö perille - meneekö ajoneuvo epäkuntoon, nousenko ja lähdenkö oikealta asemalta?. Entä jos tapahtuu jotain enkä pääse pääsykokeisiin? Kyllä siinä itku pääsisi. Onko vaihtoja - edelleen osaanko mennä oikeaan ajoneuvoon? Entä jos lipussa onkin jokin väärin ettei sitä hyväksytä? Mistä haen lipun? Entä jos unohdan jotain sinne pitkän matkan päähän? Entä jos nukahdan? Ja joudun vaikka Rovaniemen sijasta Kilpisjärvelle? Entäs sitten majoitus? Jos sielläkin tapahtuu joku virhe - ettei majoitusta saakkaan? Entä jos onnistun varaamaan sen väärin? Miten pitkällä majapaikka on pääsykoepaikasta? Entä jos eksyn enkä senkään takia saa pääsykoetta läpi? Kyllä tämä ajatusten mahdottomuus minuakin naurattaa! :D
Jotenkin se vain ehkä ahdistaa kun määränpää on "tuntematon" - en ole ikinä nähnyt/käynyt paikkassa tai ollut isossa kaupungissa. Kerran matkustin junalla serkun luota Helsingin kautta kotiin. Helsingissä mulla oli kyllä kartta ja kävelin moneen kertaan rautatieaseman ohi. Harhailin ties missä kunnes joku ystävällinen helsinkiläinen neuvoi minulle suunnan, eksyin kuitenkin uudestaan ja piti soittaa täti apuun (joka asuu Helsingissä) ja hän sitten neuvoi miltei kädestäpitäen määränpäähän. Sitten meinasin saada sydärin, kunnolla kun en löytänyt oikeaa junaa - olin oikealla laiturilla jne. kävi ilmi että lapussa luki kaksikerroksinen juna, mutta se olikin yksikerroksinen. Olin siis loppujenlopuksi oikeassa junassa. Olin kuitenkin hyvin ahdistunut koko kuusituntisen junamatkan ajan - vaikka olin oikeassa junassa! Mä en tiiä mikä mua vaivaa? Mä voisin suhtautua asiaan kuin seikkailuun mutta ei pääkoppa tähän ajatukseen taivu. Tämä saattaa maksaa minulle korkeakoulupaikan - omahan syy se kuitenkin olisi. APUA!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan sulla älypuhelin. Se vie sut perille. Navigaattoriominaisuus. Katsot etukäteen google street viewistä maisemat. Menet sitten majapaikasta taksilla tenttipaikalle.
Eikös siihen tarvita nettiä? Mulla ei ole liittymää, vaan puheajalla - eikös se hupene sitten aika lailla?
Vain noin puolet hakijoista löytää perille pääsykokeisiin, siis oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Huolesi ei siten ole turha. Mutta ota kuitenkin riski, yritä edes!