miten pitää valmistautua kuolemaan?

Kyykkyyn pitää kuulemma mennä jossain vaiheessa

Mitä sinä kuoleman jälkeisestä mietit?

Yhden asian voin sanoa ainakin että tuskin hyvä tulee jos masentuneena kuolee, varsinkaan itsemurhaan.

Mihin luulet että ne ongelmat siitä katoaisivat?

...lienee yksi ihmiskunnan vaikeimmista yhteiskunnallisista toiminnoista,kö ?!?
Miksi todellakin muka odottaa jotain pelastusta uskomuksessaan kun voisi järkevästikin valmistautua moiseen välttämättömyyteen,kö ?!?
Lähimmäistensä huomioiminen ja elonkirjon tunnustus lienee niin monilla n.s. vanhuksilla/kuolevilla hakusessa...onko heillä lähimmäisiä jututella lopun ajan lähetessä...onko n.s. `syntejä´ tunnustettavana...miksi kokevatkaan toimintansa `syntinä´,hä ?!?
Miksi pitäisi tunteitaan ja toimiaan muka hyväksyttää toisilla ?!?
Eihän tänne kukaan olle koskaan mitään aiemmista oloista kertonut,kö ?!?
lol
;-)

Kuolemaan voi valmistautua vain elämällä; kun ymmärtää, että kuolema on osa elämää, ei erillinen ilmiö siitä, helpottaa.

Oletan että kuoleman jälkeen ollaan olemassa, mutta en oikein jaksa uskoa että tämä nykyinen persoonamme säilyisi kovin pitkälle. Ja kun nämä maiset halut ja hingut sitten alkavat pikkuhiljaa pudota matkan varrelle, kuinka moni voi vielä väittää olevansa se joka oli "eläissään"? Mitä kaikkea kuuluu nimenomaan minuna olemiseen?

Luulenpa että parhaiten kuolemaan valmistautuu pyrkimällä elämään mahdollisimman täydesti ja tasapainoisesti, ettei sitten kuolinvuoteella ota päähän että jäi jotain kesken tai tekemättä. Jos selkeästi on jotain loukannut, niin toki anteeksi voi pyytää (jos voi), mutta ihan kaikesta ei ehkä kannattaisi syviä syyllisyyksiä ottaa, jos parhaansa on yrittänyt.

Itse uskon reinkarnaatio-opin olevan olennainen osa elämää, joten kyllä sitä sitten tulee niitä uusia tilaisuuksia, mutta ei tietenkään kannata tuudittautua niiden varaan. Parempi tehdä oikein NYT, kuin vasta 100 elämän päästä.

Ole sinut itsesi ja ympäristösi kanssa. Silloin ei tarvitse valmistautua eikä odotella

Esitit oikein hyvän kysymyksen, johon saat varmaankin miltei jokaiselta ”puusilmältä” erilaisen vastauksen.

Kuolema on aivan yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymäkin. Miksi siis ainakaan pelkäisimme sitä? Kuolema merkitsee ainoastaan ”tason vaihtoa”, uusia seikkailuja ja kokemuksia.

Pelko on se kaikkein suurin peikko, jonka saa aikaan oma rakas egosi eli valeminäsi. Ego ei voi mitenkään ymmärtää todellisen minäsi, eli sielusi päämääriä.

Olet täällä tällä hetkellä toteuttamassa omaa sielunsuunnitelmaasi, eli keräämässä niitä KOKEMUKSIA, joita sinun oma kehityksesi vaatii ja siitä egosi ei valitettavasti ymmärrä mitään.

Toteutat silti tässäkin elämässäsi pääpiirteittäin jo ennen syntymääsi hyvinkin tarkasti laadittuun sielunsuunnitelmaasi kuuluvia asioita:

Sielunsuunnitelmaasi saattaa sisältyä esimerkiksi että toinen vanhempasi jättää perheesi jo kun olet 3- vuotias, jäät 12 vuotiaana auton alle ja loukkaannut pahoin, saat jo syntyessäsi änkytysvian, menet 23- vuotiaana naimisiin, saat 3 lasta, joista nuorin kuolee hukkumalla 5-vuotiaana, eroat 45-vuotiaana, saat lottovoiton pääpotin 50 täytettyäsi, matkustat jouluksi 2004 kaakkoisaasiaan ja katoat sinne tuhansien muiden samoin valinneiden kanssa.

Meillä JOKAISELLA on sielunsuunnitelma, jopa hyvinkin tarkka, jo ENNEN syntymäämme. Toteutamme jokaisessa elämässämme pääpiirteittäin tuota sielunsuunnitelmaamme mahdollisuuksiemme mukaan. Aina emme kuitenkaan siihen kykene; poikkeuksia tapahtuu.

Robert Oppenheimerin sielunsuunnitelmaan esim. kuului ydinenergian RAUHANOMAINEN käyttöönotto maailman kasvavan energiantarpeen tyydyttämiseksi.

Me kaikki tiedämme että hänen sielunsuunnitelmansa ei toteutunut hänen toivomallaan tavalla, vaan aivan ensimmäiseksi energialähteen sijasta väsättiinkin ydinpommi. Näin käy, kun ihminen antautuu sielunsa sijaan egonsa ohjattavaksi.

Egomme ylläpitämä ja aikaansaama Pelko saa nimittäin aikaan mitä hirvittävimpiä asioita: Sotia, sortoa, kateutta, vihaa, katkeruutta, murhia, sairauksia, ahneutta, välinpitämättömyyttä jne.

Kun annat pelon ohjata mieltäsi, se toteuttaa toiveesi yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Mitä enemmän pelkäät jotain asiaa, sitä nopeammin ja varmemmin tuo pelkosi tulee toteutumaan.

Mistä tämä johtuu? Siitä että me kaikki olemme LUOVIA olentoja, meillä on kyky luoda. Myös kaikki se, mitä me näemme ympärillämme, on OMAN luomisemme tulosta.

Vastaavasti, jos ajattelet vain hyviä asioita, odotat aina vain hyvää tapahtuvaksi, teet vain hyviä tekoja, voit olla varma että elämäsi alkaa kulkea parempaan suuntaan.

Tietenkään pelkkä positiivinen ajattelu ei sulje pois meille ”kuuluvia” asioita, erityisesti niitä jotka SISÄLTYVÄT elämänsuunnitelmaamme. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu varmasti myös ”ikäviä” asioita. Tämä ei ole mikään uskon asia, vaan todistettavissa oleva tosiasia.

Elämme parhaillaan keskellä tähänastisen historiamme suurinta luonnonkatastrofia. Monen ihmisen ja erityisesti surevan omaisen mielessä kiertää kysymys, miksi? Erityisesti kirkko ja papit ovat olleet täysin avuttomia surevien ihmisten lohduttamisessa.

Miksi? Siksi että heillä ei (vieläkään) ole PIENINTÄKÄÄN käsitystä ihmisen henkisyydestä, elämän jatkuvuudesta. Henkisen tien näyttäjinä ja ihmisten valistajina he syyttävät tapahtuneesta Jumalaa. Vuosisatoja, vuosituhansia ihmisiä on kirkkojen taholta peloteltu, syyllistetty ja alistettu.

Vasta korkeampi tietoisuus voi tuoda valoa pimeyteen, lohtua sureville ja ennen kaikkea rauhan ja sovun ihmisten välille.

Tee niin kuin John Holmes teki ennen kuin tiesi kuolevansa aidsiin. Juo 2pulloa viskiä joka päivä niin kuolemaan ei tarvitse niin paljon valmistautua.

Kuolema ei ole mikään helvetti. Se on sielun ikuinen rauha! Sitä ei kannata peljätä. Kuolema hakee ihmisen, silloin kun on sen tarkotus.

Eläminen kuolleena ei ole helppoa, mutta onnistuu! Korostan: Sitä ei kannata peljätä...