Jumalan pelastussuunnitelma

Kautta aikojen ihmiskuntaa on askarruttanut kysymys siitä, kuinka se voisi sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Jo ammoisina aikoina ihminen tunsi elävänsä vain puolinaista elämää ja tuntui siltä kuin jotakin kaunista ja arvokasta olisi menetetty joskus kauan sitten. Eri kansojen mytologioissa heijastui muistoja kaukaisista aikakausista, jolloin ihmiset ja jumalat elivät sopusoinnussa keskenään kultaisessa paratiisiajassa. Tuo aika oli kuitenkin taakse jäänyttä elämää ja ihminen tunsi elävänsä omituisen taakan alla, joka ei koskaan suonut helpotusta vaan alituiseen painoi hänen sieluaan kuin outo jumalallinen viha. Sumeerit, babylonialaiset ja juutalaiset uskoivat ihmisen langenneen syntiin ja suututtaneen Jumalan. Itämailla uskottiin ihmisen kadottaneen jonkin tärkeän tiedon tosiolevaisesta ja pudonneen tietämättömyyden synkkään pimeyteen.

Ihminen koetti löytää keinoja päästäkseen irti tästä omituisesta velkasuhteestaan. Raamattu kuvaa tätä siten, että Aatami ja Eeva yrittivät peittää alastomuuttaan viikunanlehdillä (1. Moos 3:7). Monissa kulttuureissa viikunapuu alkoi symboloida ihmisen lakkaamatonta pyrkimystä peittää syntiensä paljous ja päästä ylöspäin kohti Jumalaa. Buddha sai valaistuksensa bodhipuun eli viikunapuun alla. Jeesus näki opetuslapsensa Natanaelin, totisen israeliitan, viikunapuun alla (Joh.1:48). Hinduille viikunapuu oli pyhä. Viikunapuu oli symboli ihmisen yritykselle sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Tätä projektia johdettiin enkelimaailmoista käsin (5.Moos 32:8, Ap.t.7:30,38,53, Gal.3:19, Hebr.2:2) ja sitä kutsuttiin Melkisedekin kouluksi. Melkisedekistä kerrotaan hebrealaiskirjeen luvussa 7 seuraavasti:

"Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi. Kun Abraham oli paluumatkalla lyötyään kuninkaat, Melkisedek tuli häntä vastaan ja siunasi hänet, ja Abraham antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliistaan...Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti."

Melkisedek oli siis yliluonnollista alkuperää oleva olento. Hän oli ja tulee aina olemaan ns. vanhan liiton ylipappi. Melkisedekin vanha liitto ei tarkoita pelkästään juutalaisuutta, vaan kaikkia muitakin uskontoja kristinuskoa lukuunottamatta, kuten seuraava katkelma hebrealaiskirjeen luvusta 7 osoittaa:

"Pankaa merkille, kuinka suuri hän (Melkisedek) on: kantaisämme Abrahamkin antoi hänelle kymmenykset, parhaimman osan sotasaaliistaan. Niiden Leevin jälkeläisten, jotka on asetettu papeiksi, tulee lain käskyn mukaan kerätä kymmenykset kansalta, omilta veljiltään, jotka hekin ovat Abrahamin jälkeläisiä. Mutta Melkisedek, joka ei ollut heidän sukuaan, otti kymmenykset Abrahamilta ja siunasi hänet, vaikka Abraham jo oli saanut Jumalan lupaukset...Jopa Leevikin, kymmenysten kerääjä, joutui Abrahamin välityksellä maksamaan hänelle kymmenykset. Hänhän oli vielä esi-isässään Abrahamissa, kun Melkisedek tuli Abrahamia vastaan."

Näin siis pakanakaupunki Salemin (Jerusalemin edeltäjän) pappiskuningas Melkisedek oli Raamatun todistuksen mukaan juutalaista Leevin pappeutta ylempänä! Hän nimittäin johti sitä maailmanlaajuista koulua, jota teosofian piirissä kutsutaan Valkoiseksi Veljeskunnaksi ja jonka tarkoituksena oli tehdä tyhjäksi ihmisen velkasuhde saattamalla ihmiskunta sopusointuun Jumalansa kanssa. Melkisedekin koulu perustui lain kautta ansaittavaan vanhurskauteen. Ihmisen piti yrittää parhaan kykynsä mukaan noudattaa satoja ja taas satoja erilaisia käskyjä, määräyksiä ja ohjeita (5.Moos.11:1,8,22-23, 30:11). Hänen tuli välttää sitä ja välttää tätä, tehdä tuota ja tehdä tätä. Hänen piti säännöllisin väliajoin uhrata Jumalalle maallista omaisuutta, viljaa ja eläimiä. Hänen tuli paastota ja kärsiä janoa, hänen tuli kiduttaa ja ruoskia itseään ja harrastaa rukousmietiskelyä mitä monimutkaisimmissa asennoissa, hengittää oikealla tavalla, pitää seksuaalisuutensa kurissa ja ottaa jumalanpalveluksessaan huomioon päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet.

Tätä menoa jatkui vuosituhannesta toiseen, eikä tuloksena ollut juuri muuta kuin entistä suurempi masennus ja murhe. Mikään ei tuntunut auttavan. Vaikka ihmiset kuinka yrittivät ansaita Jumalan mielisuosiota hyvää tekemällä ja lain kirjainta noudattamalla, niin mitään edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Yhä ihmisistä tuntui siltä, että velkasuhde Jumalan suuntaan oli suunnaton. Kaiken lisäksi erilaatuiset demoniset henkivallat alkoivat kaapata uskontojärjestelmiä omaan käyttöönsä. Ihmiset orjuuttivat itsensä maailman alkeisvoimien alle ilman, että Melkisedekin koulu kykeni heitä auttamaan. Hebrealaiskirjeen 7 luku jatkaa:

"Jos jo Leevin pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin?...Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa."

Kun Aatami ja Eeva olivat ensin yrittäneet viikunapuun lehdillä peittää alastomuutensa, antoi Jumala heille paremman suojapeitteen: eläimen nahan (1. Moos 3:21). Tässä ovat kristityt nähneet esikuvallisesti teurastetun Karitsan nahan, joka edustaa uutta liittoa ja Kristusta. Kristuksesta tuli uuden liiton ylipappi Melkisedekin järjestelmän mukaisesti (Heb. 5:6). Uusi liitto ei enää ollut ihmiskunnan yritys sovittaa itsensä Jumalan kanssa, vaan päinvastoin Jumalan toimenpide sovittaa itsensä ihmiskunnan kanssa (1.Joh.4:10). Aloite tuli nyt suoraan Logokselta, joka inkarnoitui ihmisenä maan päälle julistamaan uuden valtakunnan ilosanomaa (Joh.1:1-18). Apostoli Paavali kertoo asiasta Galatalaiskirjeen 4. luvussa seuraavaa:

"Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkeisvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan."

Ihmiskunta oli tullut täysi-ikäiseksi. Enkeliholhoojien työ oli päättynyt. On merkillepantavaa se, että ainoa asia, jonka Jeesus Raamatussa kirosi, oli viikunapuu. "Ikinä et enää tee hedelmää", sanoi Jeesus viikunapuulle ja se kuivettui välittömästi (Matt.21:19). Hebrealaiskirjeen 8. luvun lopussa julistetaan ensimmäinen liitto vanhentuneeksi ja tuhon omaksi. Toisen Korinttolaiskirjeen kolmannessa luvussa Apostoli Paavali nimittää vanhaa liittoa kuolemaa palvelevaksi viraksi:

"Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!...Koska meillä on tälläinen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivat israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä."

Paavalin mukaan koko vanha liitto oli niin heikolla perustuksella, ettei Mooseskaan voinut esiintyä israelilaisille täysin avoimesti. Hänen oli peitettävä kasvonsa, jotta juutalaisten kansallisjumalan Jehovan kirkkauden katoavaisuus ei olisi paljastunut Israelin lapsille. Näin yritettiin uskotella ihmisjoukoille, että enkeliolennoilla oli suurempikin voima, kuin mitä niillä todellisuudessa oli. Tämän "huijauksen" tarkoituksena oli piiskata ihmiset pelon kautta tottelemaan lakia (Gal.3:23-26, 1.Joh.4:18).

Raamatun mukaan Mooses sai oppinsa egyptiläisiltä viisailta (Ap.t.7:22), joilla oli jo vuosituhansia vanha kokemus siitä, kuinka kansanjoukkoja hallitaan uskonnollisen auktoriteetin voimalla. Egyptiläiset papit tiesivät tarkalleen ne keinot, joiden avulla voidaan hyödyntää ihmisten taikauskoisia pelkoja. Näitä samoja periaatteita Mooses sitten sovelsi käytäntöön erämaavaelluksen aikana ja tuloksena oli lopulta Jehovalle kuuliainen, nöyrä kansa. Tarkoituksenani ei ole hyökätä Moosesta vastaan. Hänet (samoin kuin egyptiläiset papitkin) on osattava asettaa aikaansa vasten. Tuohon aikaan ihmisillä ei kerta kaikkiaan ollut parempaa toivoa, kuin enkelien epämääräiset lupaukset. Enkelit kuvittelivat, että tarkoitus pyhittää keinot. Jumalan suunnitelmana oli kuitenkin odottaa kärsivällisesti hetkeä, jolloin niin enkelien, kuin ihmistenkin eväät olisivat vihdoin lopussa (Hebr.7:18). Oikealla hetkellä itse korkein Jumala tuli maailmaan ja sovitti itsensä ihmiskunnan kanssa (Kol.1:20). Kyse ei siis ollut vihaisesta Jumalasta, joka olisi pitänyt lepyttää, vaan kyse oli vihaisesta ihmisestä, jonka Jumala tahtoi lepyttää, kuten Paavali seuraavissa raamatunkohdissa toteaa:

"Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen." (Kol.1:21-22)

"Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua." (Room.8:7)

"Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa." (2.Kor.5:19-21)

Synti sai voimansa laista (Room.3:20, 4:15, 5:13,20, 7:5,8, 8:2, 1.Kor.15:56), joten Jumala teki ainoan oikean ratkaisun ja tukahdutti sen voimanlähteen, joka elätti syntiä. Hän ei käynyt synnin kimppuun, joka oli vain seuraus. Hän kukisti synnin syyn, joka oli laki. Kolossalaiskirjeen toisen luvun 14 jakeessa sanotaan:

"...hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan."

Ristillä Kristus lopullisesti kukisti Jehovan (lain jumalan) ja samalla hän riisui aseista kaikkien pakanakansojen lukemattomat enkeliruhtinaat, jotka olivat sitoneet ihmiskunnan kahleisiinsa.
Kristus lunasti ihmiset lain eli karman kirouksesta (Gal.3:13). Viestikapula siirtyi vanhalta liitolta uudelle ja kapulan toivat Kristukselle Valkoisen Veljeskunnan kolme tietäjää itäisiltä mailta. Viikunapuun tilalle astui totinen viinipuu (Joh.15:1-7).