Hankin seurakseni, avioeron jälkeen, itämaisen lyhytkarvaisen kissanpennun. Luin netistä kyseisen rodun ominaisuuksista. Kuvaus sopi juuri sellaiseen kissaan, jonka halusin.
Kissaneiti on osoittautunut hyvin ihmisrakkaaksi ja seuralliseksi. Olemme olleet petikavereita ensimmäisestä yöstä lähtien.
Elämäntilanteeni on ollut vaikea yllättäen tapahtuneen, 43 vuotisen avioliiton päätyttyä. Mielenterveys on ollut kovilla ja sen johdosta päädyin eräänä iltana lopettamaan koko sirkuksen. Join runsaasti viiniä ja otin tosi runsaasti nukahtamislääkkeitä.
Jossain vaiheessa tajuntani palasi hetkeksi ja pyrin hakemaan apua, mutta jalat eivät kantaneet. En tiennyt onko yö vai päivä, mutta raahauduin ovelleni kerrostalossa, jossa asumme ja sain oven raolleen. Seuraava muistikuva on siitä, kun naapurini seisoi sänkyni vierellä. Hän oli tekoani seuraavana päivänä tullut kotiinsa ja tavannut kissani ala-aulassa luullen, että kissani oli livahtanut rappukäytävään huomaamattani. Hän toi kissani kotiin ja tapasi minut huonossa hapessa ja toimitti minut sairaalaan. Kissani on aina vierelläni ja seuraa minua jopa vessaan, eikä ole omille teilleen karkailevaa sorttia. Olen täysin varma, että se tajusi minun olevan vaarassa ja lähti etsimään apua. Minut kotiutettiin samana päivänä, mutta kehnossa kunnossa. Kissani ei ole sen jälkeen päästänyt minua silmistään. Jos ystäväni ja naapurini ei olisi tavannut kissaani alaovella, en nyt naputtelisi tätä juttua. Nyt sinnittelemme yhdessä hyvien ihmisystävien ja kissaystäväni kanssa. En halua kokea samaa uudelleen.
Kissaneiti on osoittautunut hyvin ihmisrakkaaksi ja seuralliseksi. Olemme olleet petikavereita ensimmäisestä yöstä lähtien.
Elämäntilanteeni on ollut vaikea yllättäen tapahtuneen, 43 vuotisen avioliiton päätyttyä. Mielenterveys on ollut kovilla ja sen johdosta päädyin eräänä iltana lopettamaan koko sirkuksen. Join runsaasti viiniä ja otin tosi runsaasti nukahtamislääkkeitä.
Jossain vaiheessa tajuntani palasi hetkeksi ja pyrin hakemaan apua, mutta jalat eivät kantaneet. En tiennyt onko yö vai päivä, mutta raahauduin ovelleni kerrostalossa, jossa asumme ja sain oven raolleen. Seuraava muistikuva on siitä, kun naapurini seisoi sänkyni vierellä. Hän oli tekoani seuraavana päivänä tullut kotiinsa ja tavannut kissani ala-aulassa luullen, että kissani oli livahtanut rappukäytävään huomaamattani. Hän toi kissani kotiin ja tapasi minut huonossa hapessa ja toimitti minut sairaalaan. Kissani on aina vierelläni ja seuraa minua jopa vessaan, eikä ole omille teilleen karkailevaa sorttia. Olen täysin varma, että se tajusi minun olevan vaarassa ja lähti etsimään apua. Minut kotiutettiin samana päivänä, mutta kehnossa kunnossa. Kissani ei ole sen jälkeen päästänyt minua silmistään. Jos ystäväni ja naapurini ei olisi tavannut kissaani alaovella, en nyt naputtelisi tätä juttua. Nyt sinnittelemme yhdessä hyvien ihmisystävien ja kissaystäväni kanssa. En halua kokea samaa uudelleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.