Koiranpentu pelkää aivan kaikkea liikkuvaa ulkona

Hei,
Ei kuulosta vielä mitenkään mahdottomalta tilanteelta. Hienoa, että pentu tottuu kaveriehin, jotka tulee kylään nopeasti.
Pari vinkkiä tuli mieleen. Tee kavereiden avustamana harjoituksia ulkona. Kävelyä edes takas ja halutusta toiminnasta isot kehut ja herkkujakin voi käyttää. Ohikulkijakin voisi vaikka antaa herkkija, jos se vaikuttaisi murtavan jäätä.
Toinen on nopeus. Lähde juoksemaan koiran kanssa, kun huomaat vastaantulijan, eikä koira ole vielä pyshtynyt. Ohitus tapahtuu nopeamman, eikä pentu ennätä miettiä ja murehtia vastaantulijaa.
Ammattilaisen ohjaamana, varmasti saat tilanteen haltuun, jos ei omat konstit riitä :).

Muistikuva omasta koirastani pilttinä oli vähän vastaava. Onhan lapset ulkona pikkuisesta kammottavia, ryntäilevät huutavat ja kimeästi kiljuvat.

Kannattaa satsata muutama tunti koulutukseen, jos koirastasi tulee iso. Ettei jää mitään traumoja päähän piiloon lapsukaiselle.
Jo pelkästään tuo, ettei pelkää kovaäänisiä koneita kertonee, ettei se pelkuri ole.
Tilanne on vaan hämmentävä ja perin uusi ja ventovieraita ihmisiä hajuineen rynnistää sinne tänne, osa jopa jollain ihmeellisellä pyörällä.

Minun koira mietti vielä tuossa iässä mikä on lauman koko johon kuuluu,ne kotona olevat vai nämä kaikki lapsilaumat.

Et kai van ruoki sen pelkoja sallimalla tuon pysähtelemisen? Eikä se aina pelosta kerro vaan uteliaisuudesta ja itsepäisyydestä esim. Pelkohan aiheuttaisi pakenemisreaktion. Saan vähän sellaisen vaikutelman, että teillä mennään pennun ehdoilla tilanteisiin. Sinunhan pitäisi näyttää rohkeana mallia ja olla piittaamatta pikku epäröinneistä. Jumittavan pennun nappaisin syliin kuin pikkulapsen ja jatkaisin matkaa. Muistathan, että lenkkeillessä sinä päätät suunnan ja vauhdin? Kyllä kait pennusta epävarman saa jos se joutuu pienestä pitäen itse päättämään miten asioihin pitäisi suhtautua jos ei omistaja rauhallisen itsevarmasti vie eteenpäin.

Kiitos vastauksistanne ja kiva kuulla, että on ihan normaalia eikä peli ole vielä menetetty! Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että tuo arkuus muita kohtaan ulkona onkin ilmeisesti minusta johtuvaa, sillä miehen kanssa samaa ongelmaa ei ole, vaan koira seuraa luottavaisesti vaikka läpi harmaan kiven jos mies käskee. Tämä on tietenkin kurjaa, koska minulle kaveriksi koira ensisijaisesti otettiin ja olen ollut se, joka sitä paljon enemmän kouluttaa, lenkittää ja viettää sen kanssa aikaa. Miten voisin vahvistaa minun ja koiran välistä suhdetta kun näköjään mitään tekemistä ei ole sillä, kumman kanssa koira aikansa viettää? Entä tuo neuvo, että koira pitäisi ottaa syliin ja kantaa pois kun se ei suostu liikkumaan, oppiiko koira tästä mitään? Olen jostain jopa kuullut, että se saattaisi osoittaa koiralle että tilanteessa on jotain pelättävää.

Kysy kasvattajalta neuvoa, nehän lupaa 24/7neuvot ja viellä koko koiran eliniän ;)

Sinua tässä pitäisi siis alkaa koulimaan, eikä koiraa - jos miehen kanssa kerran homma rullaa =)

Eli sinun tulisi löytää se keino, jolla sä olet itsevarma. Älä kiristele hihnaa tarpeettomasti, sido vaikka lanteille jossei muuta. Liiallinen hihnan kiristely vihjaa koirallesi, että jännität. Hihna on kuin sähköjohto välillänne ja pienikin nykäisy kertoo koirallesi enemmän kuin tuhat sanaa.
Toinen on se, miten kannat itsesi: pidä aina selkä suorana, olat takana ja leuka ylhäällä - koirasi uskomattoman paljon seuraa sitä miten kuljet. Kyyryssä, epävarmana nykivä omistaja on todella epäluotettava laumanjohtaja, jota koira pitää pelkurina jota pitää puolustaa.
Jos joku joskus uhkaa laumaanne, puolusta koiraasi ja mene väliin ennenkuin toinen koira hyökkää. Näin toimii kunnon laumanjohtaja.

Päättäväisesti vaan eteenpäin! Se huomaa nopeasti epävarmuutesi. Kävele reippaasti ja päätä itse tahti äläkä jännitä.