En tiedä omaa suuntautumista - ahdistaa

Hei

Olen miettinyt omaa seksuaalista suunntautumistani. Enkä tiedä sitä! Olen siis hyvin hämmentynyt. Auttakaa mua.

Olen miettinyt tätä aika paljon ja aktiivisesti terapian jälkeen (keskivaikea masennus) jossa kerroin hoitajalle että olen homo. Olen ikäänkuin kaapissa sillä paras kaverini tietää ja annoin hänelle luvan kertoa heillekin jotka on samassa kaveripiirissä mutta ei välttämättä mun kanssa suoraan tekemisissä. Mun perhe ei kuitenkaan tiedä - olen siis heille "kaapissa" mutta toisaalta mun isosisko on myös lesbo - ja vanhemmat tietää mutta siitä ei ole koskaan keskusteltu - tosin ei vanhemmat ole ikinä seksistä puhuneetkaan. Kotona ei ole semmoista keskustelukulttuuria jossa se on mahdollista. Eivät he ole semmoisia puritaaneja, mutta enemmänkin traditionalisteja tai muuten vain tosi välinpitämättömiä - tosin en ole heidän suustaan kyllä ikinä mitään vihamielistä homoja kohtaan kuullut.

Aloin epäilemään että olenko kuitenkaan homo kun terapiassa keskusteltiin minun isäsuhteesta - isä on siis minulle tosi etäinen: periaattessa siis ihminen jota vain kutsun isäksi, en rakasta mutta en vihaakaan. Hän on vain henkilö muiden joukossa. Hän on tosi ankara isä - vanhanaikainen siinä mielessä, pienenä kasvaessa pelkäsin häntä tosi paljon. Toisaalta leikimme veljen kanssa "lääkärileikkejä" pienempänä jolloin saatettiin hiplailla toisiamme hihitellen, joita äiti sitten piti sopimattomana. Tosin veljen kanssa jouduimme jakamaan huoneen kahdestaan aika pitkälle myöhäisteini-ikään asti(terapeutin muk. epätavallista) - esim. jouduttiin nukkumaan samassa sängyssä koska on iso perhe jne. Ja silloin vähän väkisinkin kuuli yöllä jos toinen esim. saattoi masturboida tai katsoi nettipornoa. Lisäksi saattoi olla että masturboimme tietämättä samaan aikaan. Oli myös perheväkivaltaa. Terapeutti kysyi tai heitti ilmoille sellaisen ajatuksen että olisin homo siksi että en ole saanut isältä sitä rakkautta mitä olisin tarvinnut.

Ylä-asteella tosin ihastuin kolme kertaa - ja ne kaikki oli oman sukupuolen edustajia. Yksi oli liikanope johon tunsin seksuaalista vetovoimaa, kaksi muuta ihastusta oli ehkä enemmän romanttisia. Silloin ajattelin että se voi johtua murrosiästä ja menee ohi. Mutta ei mennyt. Lukiossa oikeastaan rakastuin saman sukupuolen edustajaan, hän oli samassa kaveripiirissä. Tosin se ujostutti vielä kun en ollut asian kanssa sujut, se meni niin pitkälle etten voinut olla samassa huoneessa ihastuksen kanssa - ja oli osasyy masennukseen sairastumiseen.

Nytkin kyseenalaistan suuntautumiseni koska en oikeammin tunne seksuaalista halua. Saan kyllä erektion esim. kun katson pornoa - mutta homoporno on kyllä aika extremeä katottavaa välillä. Sain kyllä jossain vaiheessa erektion katsoessa heteropornoa (naisnäyttelijän takia) mutta nyt katse aina kohdistuu mieheen tai penikseen ja saan erektion siitä jos saan. Normaalioloissa komeakin mies ei saa viisaria värähtämään. Mihinkään suuntaan. Tiedostan kyllä että onpa hyvännäköinen mies mutta se ei kuitenkaan nostata seksuaalista halua tai jos nostattaa en näe tarvetta toimia sen pohjalta. Toisaalta jos olen ihastunut/rakastunut tilanne on samankaltainen - minun on esim. hankala kuvitella ko.henkilö omassa seksifantasiassa tai jos masturboin niin en vain voi kuvitella ihastusta fantasiaani. Vaikka olen rakastunut. Toisaalta en tunne tarvetta tai vetoa siihen että haluaisin penetroida jonkun tai että joku penetroisi minut - suhteessa jos olisin ajattelisin sen varmaan sillä tavalla että se kuuluu asiaan, vaikka ei haluttaisi. Seksi ei kuitenkaan yökötä minua tai jotain. Toisaalta taas minun mielessä seksissä ei ole mitään ihmeellistä ja yhteiskunnan seksipakkomielle ja ulkonäkökeskeisyys ihmetyttää ja ärsyttää minua välillä.

Olenko siis greyseksuaali, aseksuaali vai demiseksuaali - vai jotenkin sairas ja tartten hoitoa?

Sen sijaan en tunne mitään naisia kohtaan - tunnen heidät ikäänkuin siskoina. Toisaalta en tiedä olenko jotenkin transgender. Fantasiapeleissä pelaan aina naishahmoja - osasyy on esteeettinen ja identifioidun aina jotenkin naisiin. Naisten kanssa tulen paremmin toimeen ja ymmärrän heitä paremmin kuin miehiä. Osa kiinnostuksenkohteista on samat kuin naisilla. En esim. ole kiinnostunut miehisistä asioista (kuten autot, urheilu, punttisali, eräjutut) vaan kulttuurista, käsitöistä, puutarhasta - kaikesta esteettisestä. Mutta en ole käytökseltäni kuitenkaan effeminate, naisellinen. Ehkä joitakin juttuja on, muttei mitään ilmiselvää. Toisaalta lapsena leikin barbeilla päiväkodissa ja kaverin kanssa leikimme kotia (suosikkileikki) ja meille tuli aina riitaa kumpi oli äiti koska molemmat halusimme olla äitejä. Tosin minut aina pakotettiin isäksi enkä pitänyt siitä. Pienenpänä kokeilin innokkaasti esim. äidin vaatteita ja korkokenkiä, meikkasin häntä ja ompelin mekkoja (unelma-ammatti stylisti) ja pukeuduin eksentrisesti(naisellisesti). Vanhemmat eivät tätä jyrkästi tuominneet vaan enemmänkin naureskelivat sille. Kasvaessa sitten omaksuin sen mikä oli suotavaa.