Olen huomannut kuinka moni ajattelee että esim. juuri 13-15 vuotiaat ovat niin nuoria että eiväthän ne tosiaan ajattele itsemurhaa/viiltele ranteitaan. Mutta miksi silti niin monen nuoren käsissä näkyy viiloja,arpia.
Miksi silti osan nuoren elämä päättyy itsariin miksi vasta silloin aletaan ajattelemaan..
¨Monet yrittävät itsemurhaa.. Monista eri syistä..
Sanotte että nuori hakee vain huomiota viiltemällä, itsemurha yrityksilla jne..
Ehkä sitä tosiaan haluaa huomiota jos kerran kukaan ei välitä.. Tai ei yksin kertaisesti jaksa enään.. Yrittäkää ymmärtää että nuorillakin voi olla suuriakin ongelmia, ei niitä kannata aina vähätellä.. Myös ongelmat jotka muista kuulostavat turhilta saattavat tuntua hänestä suurilta kaiken muun keskellä..
Anteeksi nyt tämä mutta halusin vain sanoa..
Miksi silti osan nuoren elämä päättyy itsariin miksi vasta silloin aletaan ajattelemaan..
¨Monet yrittävät itsemurhaa.. Monista eri syistä..
Sanotte että nuori hakee vain huomiota viiltemällä, itsemurha yrityksilla jne..
Ehkä sitä tosiaan haluaa huomiota jos kerran kukaan ei välitä.. Tai ei yksin kertaisesti jaksa enään.. Yrittäkää ymmärtää että nuorillakin voi olla suuriakin ongelmia, ei niitä kannata aina vähätellä.. Myös ongelmat jotka muista kuulostavat turhilta saattavat tuntua hänestä suurilta kaiken muun keskellä..
Anteeksi nyt tämä mutta halusin vain sanoa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli HIENOSTI sanottu!!
Ei voi oikein muuta lisätä..
Nuo mielipidet olivat kuin kommentteja tähän mun aiemmassa viestissä esitettyihin asioihin8) :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=642&posting=1000000000017103
Tuo oli kohteliaasti yleistettynä, mutta luulempa että tuo koski sitä minun yhtä kommenttia? :-)
Jos näin on, niin pitää vähän paikkailla: Siis tuossa lukee aika selvästi, että nuori hakee huomiota KIRJOITTAMALLA noista asioista. Ja heitin perään vielä kommentin, että tuskin kovin moni tällaisia asioita on kokeillut (ja tarkoitin nimenomaan näistä asioista kirjoittajia).
Siis itse pidän oikeastaan runoista, joissa on näitä vähän synkempiä asioita, mutta kun kirjoittaja X tekee runon vaikka epäreilusta elämästä ja loppuun lisää kommentin "kommentoikaa! yritin viime viikolla itsaria" ei saa minua kovin vakuuttuneeksi. Töykeää olisi copy/pastata toisten kirjoittajien tekstien loppuja, mutta kuitenkin tällaisia on silmiini vähän väliä törmäillyt.
Tapa millä näistä asioista kerrotaan on liian helppo, eikä saa ainakaan omia sympatioita kerääntymään kenenkään ylle. Siksi tuntuu, että kirjoittaja X haluaisi vain huomiota ja tuollaiset kommentit voisivat saada enemmän vastauksia kirjoituksiinsa.
Ymmärrän, että monella meistä on hankalaa (joskus minullakin), mutta näitä asioita mielestäni paisutellaan vähän liikaakin.
En tiedä, oliko Black**Angelin mielipide jotain kommenttia aiempiin keskusteluihin, tai ainakin näin ymmärsin kun tälle keskustelualueelle tuo viesti "eksyi".
Sinänsä tämä viesti ei koskenut Runot-alueen viestejä laisinkaan; tiedä sitten oliko tämä kirjoitus tarkoitettu tämän alueen keskustelijoille tai jatkoa aiempiin keskusteluihin. Jos ei ollut ja viesti nyt tuli vain Runot-alueelle (jos ei vaikka parempaa aluetta tälle löytynyt), niin olen aika pitkälti samoilla linjoilla ko. kirjoittajan kanssa :-)
- Harmaa Siipi
Valitettavan totta,
vasta silloin kun nuori kuolee, huomataan
että jotakin olisi pitänyt tehdä.
Viiltelemisestä tuli esmes Espoossa muoti-ilmiö.
Ensimmäiset viiltelijöistä huomattiin,
seuraavista ei enää välitetty.
Kärsin itse arvistani ranteissani,
mutta en häpeä tekojani ollenkaan.
En koskaan ole tahtonut jättää tätä
maailmaa ennen aikaani, mutta olen saattanut
lähimmäisiäni viimeiseen päiväänsä, liiankin.
Nuorten ongelmia todellakin vähätellään;
-se on nuori, toi on teini-ikää, se menee ohi.
~~~~PASKAT!
Jokaiselle nuorelle, jokainen päivä on tosi.
(paitsi niille ehkä jotka viettävät päivänsä
pilvessä, kun ei muuta keksi)
Jokainen tunne, on ihmiselle tosi.
Kukaan muu ei voi tuntea samoin, vaikka ymmärtäisikin.
Ikäryhmäksi laitoit 13-15.
Laajentaisin vähän, 11-17.
Liian(?) nuoret tahtovat aikuistua, nähdä
aikuisten maailmaa, jättää lapsuutensa.
Kaikki alkaa nykyään aiemmin.
Katselin työharjoittelussani leuka lattiassa
kun eräs ykkösluokkalainen kertoi kaverilleen
hänen ongelmaansa;
'Pitäiskö alkaa deittailee nyt kakkosluokkalaisii,
ku kaikki ykköset on jo läpikäyty?'
Neitsyyskin on nykyään vain tavara-tuote.
Tärkein osa tulee nyt;
en halua yleistää!
Poikkeuksia on, näen niitä päivittäin.
Ensimmäisen peilistäni.
Joten tällä kertaa, ei kannata alkaa valittaa
MUN mielipiteestä, sillä en yleistä,
huomioin poikkeukset.
Poikkeuksista puhuen,
entä onko sitten elämä niin ruusuilla tanssimista
jos on 17w. koulunsa käynyt tyllerö,
voi hyvin, on kaverit, on harrastus,
ihana lapsuus, rakastavat vanhemmat...
Olen vaihtoehto-ihminen,
mielestäni jokin puuttuu.
Ehkä liian ylellistä elämää minulle,
kaipaisin varmasti jotakin.
Mutta mitä tehdä näille tapauksille,
jotka liian(?) nuorena ajautuvat väärille(?)
teille? Onko mitään tehtävissä, jossei uskalla
itse ottaa kantaa?
Olet aivan oikeessa, kerron kokemuksella 4 kertaa...