"äiti", miksi?

Tuo on aika yleinen "kohtalo". Bioäiti ei pysty kohtaamaan poisantamaansa lasta. Bioäidille lapsen saaminen ja sen poisantamiseen on yleensä liittynyt hyvin kipeitä asioita, onhan lapsen poisantaminen ihan äärimmäinen teko ja menetys, niin äidille kuin lapselle. Lapsi on saanut alkunsa vahingossa, ja äiti on joutunut suureen pulaan. Poisantamiseen liittyy tunteita, kipeitä sellaisia, ja asia on traumaattinen. Monesti äiti ei ole voinut kertoa raskaudesta ja adoptiosta muille, ja asiaan liittyy häpeää - adoptioon lapsensa antaneisiin suhtaudutaan yleisesti ottaen hyvin kielteisesti, tekoa ei ymmärretä, ja pidetään huonompana, vaikka usein toitotetaankin, miten hienoa on ajatella lapsen parasta. Adoptio ei ole koskaan lapsellekaan se paras vaihtoehto mitä voisi olla, vaan aina vain mahdollista vaihtoehdoista ehkä se paras. Mutta aina huonompi kuin kasvaa oman riittävän hyvän äidin/isän kanssa omassa suvussasan. Tutkimusten mukaan hyvin monilla adoptioon lapsensa antaneilla äideillä on mielenterveysongelmia, masennusta jne. Adoptoiduille aikuisille on Suomessa parikin vertaistukiyhdistystä, joista voi hakea itselleen vertaistukea. Moni adoptoitu on samassa tilanteessa, ja toisten tarinoiden kuuleminen auttaa ymmärtämään omia kokemuksia paremmin sekä työstämään niihin liittyviä tunteita, kuten surua, vihaa jne. Yhdistyksiä ovat mm. adopterade Finland ja Aikuiset adoptoidut ry.

Minä olen adoptioon lapsen antanut äiti ja toki jossain pakollisissa tilanteissa mm isäni syntymäpäivillä olen tavannut jo aikuisen adoptioon antaman lapseni. Minulla on vaan uusi perhe ja kouluikäinen lapsi eikä hän tiedä vanhemmasta lapsesta mitään eikä tarvitsekkaan tietää. Lapsilla on eri isät ja vanhempi lapsi on rikollisen miehen kanssa tehty. En halua sotkea uuden perheeni kuvioita joten siksi en anna lasten tavata. Kun olen käynyt esim isäni syntymäpäivillä on nuorempi lapseni ollut anopin kanssa joten hän ei tiedä vanhemmasta lapsesta mitään. Ei sinussa ap mitään vikaa ole kuten ei minun vanhemmassa lapsessanikaan en vain halua muistella menneitä vaan haluan jatkaa elämääni.

Oletko ajatellut sitä, että kuoltuasi sukuselvityksestä nuorempi lapsesi saa viimeistään tietää vanhemmasta sisaruksestaan? Silloin jää pois arvokas mahdollisuus asioiden selvittämiseen kasvokkain ja nuoremmalle lapsellesi jää todella petetty olo (jos vielä muutkin sukulaiset olivat mukana tässä asioiden salailussa). Sisaruksilla on myös oikeus tietää toisistaan ja elää elämäänsä aikuisinakin yhdessä. Sisaruksen omistaminen on jotain arvokasta ja tämän kiellät lapsiltasi peittääksesi omat mielestäsi väärät valinnat elämässäsi. Ajattele lastesi parasta äläkä vain itseösi!