Kuvittele olevasi 9kk ikäinen pieni vauva. Olet koko lyhyen elämäsi viettänyt tiiviisti äidin läheisyydessä miltein 24 tuntia vuorokaudessa. Arjestanne on muodostunut turvallisen oloinen rutiini, joka päivä leikitään äidin kanssa, syödään ja nukutaan.
Eräänä aamuna huomaat olevasi täysin vieraassa paikassa. Sinua ympäröi kymmenet vieraat kasvot etkä tiedä missä olet. Vieras paikka, oudot hajut, meteli ja muiden lapsien huutaminen tekevät olosi turvattomaksi. Parin minuutin kuluttua huomaat, että en näe äitiäsi missään.
Yrität huutaa ja itkeä hänen perään, tunnin jälkeen luovutat hetkeksi. Sinua tönitään jatkuvasti ja jäät isompien jalkoihin. Ylityöllisestyt Lauman johtajat (valvovat aikuiset) eivät ymmärrä mitä sinä tarvitset kun sinulla on hätä, eikä heillä ole myöskään aikaa ottaa selvää.
Nämä aikuiset myös tykkäävät juoruta ja puhua paskaa keskenään sillä aikaa, kun Iiro-Elmeri lyö sinua muovivasaralla naamaan vain, koska satuit istumaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sinusta on myös hirveää kun ventovieras riisuu sinua ja vaihtaa vaippasi, koska se on ollut aina sinun ja äidin juttu.
Miettikää tuota järkytystä pienelle vauvalle. Toinen päivä ei ole yhtään helpompi. Viikot kuluu kunnes vauva ymmärtää, vaikka kuinka paljon on äitiä ikävä, vaikka kuinka paljon itkee, niin äiti ei tule. Vietettyään 8-10 tuntia paikassa jossa ei haluaisi olla, äiti saapuu väsyneenä hakemaan vauvan kotiin. Siellä vauva kerkiää äidin kanssa olla muutaman tunnin ja yrittää toipua päivän tapahtumista. Ehkä jopa hetkeksi unohtaa järkyttävän kokemuksen, kaikkihan on nyt hyvin kun äiti on taas vieressä. Äidin työväsymys valitettavasti kohdistuu myös vauvaan, enemmän tai vähemmän.
Ja sitten koittaa seuraava aamu ja kaikki alkaa alusta. Vauvan elämältä katoaa pohja, perusturvallisuuden tunne.
Miettikää millaisen viestin tässä annatte lapsellenne. Näin pienet eivät ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi. Mutta jos vauvasi osaisi puhua ja kysyisit häneltä aamulla, ollaanko kotona kahdestaan leikkimässä vai menetkö hoitoon, arvaa mitä vastaisi.
Sitten on näitä täydellisiä idiootteja, ketkä vievät sairaan lapsensa hoitoon. Piittaamatta lainkaan omasta lapsesta saati muistakaan, tauti leviää muihin lapsiin, työntekijöihin ja lapsen vanhempiin. Kipeän lapsen paikka on aina kotona, AINA. Vai haluatko sinä kuumeisena ja kipeänä ollessasi lähteä vieraaseen paikkaan "leikkimään"?
Herätkää nyt saatanan idiootit!
Kysynkin nyt, mikä helvetti teitä vanhempia vaivaa? Onko teidän aivan pakko viedä se alle vuoden vanha päivähoitoon? Teidän on aivan turha vakuutella ketään, että "pakko käydä töissä ja tehdä pitkää päivää jotta on varaa syödä", huonompaa selitystä en ole kuullut. Monet teistä vain haluaa ylläpitää sitä tiettyä elintasoa joka teillä mahdollisesti on ennen lapsia ollut ja nyt teidän omat lapset maksavat siitä sen kovan hinnan.
Ei myöskään kukaan kehtaa ääneen sanoa, että ei jaksa olla lapsen kanssa 24tuntia vuorokaudessa, "väsyttää". Oli teidän syyt mitkä tahansa, teidän lapsi on syytön. Älkää rankaisko heitä teidän omista puutteistanne. Te olette lapsen tähän maailmaan tuonut, teidän tehtävänä on antaa hänelle 100% turvallisuuden ja rakkauden ympäröimä koti. Lopussa kiitos seisoo, lopulta.
En ikinä tule viemään lastani näihin päivä "koteihin", jossa lapseni ei saa laisinkaan henkilökohtaista huomiota, joka on jatkuvasti alttiina sairauksille ja väkivallalle ja ennenkaikkea turvattomuuden tunteelle.
Pieni lapsi ei ole pieni ikuisesti. Viettäkää siis se lyhyt aika lastenne kanssa. Pieni lapsi ei piittaa vaikka asuisitte pienemmässä asunnossa, ajaisitte vanhemmalla autolla tai söisitte samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä. Lapsi on ikionnellinen kun hän vain saa olla vanhempien lähellä ja kokee olonsa turvalliseksi. Rahaa pitää kotitalouteen tulla, mutta mikä on tarpeeksi?
Terveisin;
Vierestä pitkään seurannut
Eräänä aamuna huomaat olevasi täysin vieraassa paikassa. Sinua ympäröi kymmenet vieraat kasvot etkä tiedä missä olet. Vieras paikka, oudot hajut, meteli ja muiden lapsien huutaminen tekevät olosi turvattomaksi. Parin minuutin kuluttua huomaat, että en näe äitiäsi missään.
Yrität huutaa ja itkeä hänen perään, tunnin jälkeen luovutat hetkeksi. Sinua tönitään jatkuvasti ja jäät isompien jalkoihin. Ylityöllisestyt Lauman johtajat (valvovat aikuiset) eivät ymmärrä mitä sinä tarvitset kun sinulla on hätä, eikä heillä ole myöskään aikaa ottaa selvää.
Nämä aikuiset myös tykkäävät juoruta ja puhua paskaa keskenään sillä aikaa, kun Iiro-Elmeri lyö sinua muovivasaralla naamaan vain, koska satuit istumaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sinusta on myös hirveää kun ventovieras riisuu sinua ja vaihtaa vaippasi, koska se on ollut aina sinun ja äidin juttu.
Miettikää tuota järkytystä pienelle vauvalle. Toinen päivä ei ole yhtään helpompi. Viikot kuluu kunnes vauva ymmärtää, vaikka kuinka paljon on äitiä ikävä, vaikka kuinka paljon itkee, niin äiti ei tule. Vietettyään 8-10 tuntia paikassa jossa ei haluaisi olla, äiti saapuu väsyneenä hakemaan vauvan kotiin. Siellä vauva kerkiää äidin kanssa olla muutaman tunnin ja yrittää toipua päivän tapahtumista. Ehkä jopa hetkeksi unohtaa järkyttävän kokemuksen, kaikkihan on nyt hyvin kun äiti on taas vieressä. Äidin työväsymys valitettavasti kohdistuu myös vauvaan, enemmän tai vähemmän.
Ja sitten koittaa seuraava aamu ja kaikki alkaa alusta. Vauvan elämältä katoaa pohja, perusturvallisuuden tunne.
Miettikää millaisen viestin tässä annatte lapsellenne. Näin pienet eivät ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi. Mutta jos vauvasi osaisi puhua ja kysyisit häneltä aamulla, ollaanko kotona kahdestaan leikkimässä vai menetkö hoitoon, arvaa mitä vastaisi.
Sitten on näitä täydellisiä idiootteja, ketkä vievät sairaan lapsensa hoitoon. Piittaamatta lainkaan omasta lapsesta saati muistakaan, tauti leviää muihin lapsiin, työntekijöihin ja lapsen vanhempiin. Kipeän lapsen paikka on aina kotona, AINA. Vai haluatko sinä kuumeisena ja kipeänä ollessasi lähteä vieraaseen paikkaan "leikkimään"?
Herätkää nyt saatanan idiootit!
Kysynkin nyt, mikä helvetti teitä vanhempia vaivaa? Onko teidän aivan pakko viedä se alle vuoden vanha päivähoitoon? Teidän on aivan turha vakuutella ketään, että "pakko käydä töissä ja tehdä pitkää päivää jotta on varaa syödä", huonompaa selitystä en ole kuullut. Monet teistä vain haluaa ylläpitää sitä tiettyä elintasoa joka teillä mahdollisesti on ennen lapsia ollut ja nyt teidän omat lapset maksavat siitä sen kovan hinnan.
Ei myöskään kukaan kehtaa ääneen sanoa, että ei jaksa olla lapsen kanssa 24tuntia vuorokaudessa, "väsyttää". Oli teidän syyt mitkä tahansa, teidän lapsi on syytön. Älkää rankaisko heitä teidän omista puutteistanne. Te olette lapsen tähän maailmaan tuonut, teidän tehtävänä on antaa hänelle 100% turvallisuuden ja rakkauden ympäröimä koti. Lopussa kiitos seisoo, lopulta.
En ikinä tule viemään lastani näihin päivä "koteihin", jossa lapseni ei saa laisinkaan henkilökohtaista huomiota, joka on jatkuvasti alttiina sairauksille ja väkivallalle ja ennenkaikkea turvattomuuden tunteelle.
Pieni lapsi ei ole pieni ikuisesti. Viettäkää siis se lyhyt aika lastenne kanssa. Pieni lapsi ei piittaa vaikka asuisitte pienemmässä asunnossa, ajaisitte vanhemmalla autolla tai söisitte samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä. Lapsi on ikionnellinen kun hän vain saa olla vanhempien lähellä ja kokee olonsa turvalliseksi. Rahaa pitää kotitalouteen tulla, mutta mikä on tarpeeksi?
Terveisin;
Vierestä pitkään seurannut
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä ei mennyt aivan noin.
6kk ikäisestä eteenpäin lapsesta huolehti äiti työpäiväni ajan (n. 9h/vrk työmatkoineen) ja loppuajan minä (isä). Vuoden ikäisenä lapselle tuli vuoroviikkohuolto, kun lapsen äiti löysi uuden rakkaansa kanssa yhteisen kodin. Koska mulle jäi ok-talo velkoineen ja äidille lähihuoltajuus, en tietenkään voinut jäädä työttömäksi (enhän olisi saanut lapsesta edes kodinhoidontukea, lapsilisistä nyt puhumattakaan), joten mun oli pakko hyväksyä, että lapsi meni hoitoon kun lapsen äiti aloitti työt.
Onneksi äiti laittoi lapsen perhepäivähoitoon, jossa oli lisäksi vain kaksi lasta. Sellainen on kyllä tarhoja paljon parempi. Ja olihan lapsi jo siinä vaiheessa tottunut, ettei äitiä paljon näy ja isäkin on monta tuntia päivässä poissa.
Kovasti iloinen ja positiivinen lapsi tuosta on joka tapauksessa kasvanut.
Jos olisi ollut mahdollisuus, olisin oikein mielelläni jäänyt koti-isäksi, mutta sellaista mahdollisuutta ei nyt vain ihan helpolla isälle anneta. Eihän isä voi käytännössä jäädä edes vanhempainvapaalle, jos lapsen äiti on sitä mieltä että hän mieluummin lomailee. Mua siis on turha syyllistää siitä, että asiat meni kuten meni.
Entäs ulkomailla joissa ei saa äiti olla vauvan kanssa edes 9 kuukautta kotona kun ei ole tuollaista äitiyspäivärahasysteemiä, kuten Suomessa ? Oletko miettinyt tuota asiaa???
äxree onko äippällä menkat :-DD ota es tai vedä ittes jojoo
äxree onko ämmällä menkat vai mikä ota es tai hae 2 metrii naruu kaupasta ja keksi jotain rakentavaa se yleensä auttaa. :)
Ehdottomasti aloittajan kanssa samaa mieltä. Päiväkoti ei ole alle 3v:n paikka ollenkaan. Itse köyhäilin. Ei mulla ollut edes vara rikki mennyttä pyörää huoltaa. Mutta lapsen hoidin kotona eikä ruuasta tarvinnut tinkiä. Muksu aloitti viime syksynä (vähän reilu 4 ja puolivuotiaana) vasta 7h-7,5h /pv päivähoidossa. Ja nyt kun eka hoitovuosi lopuillaan olen kyllä todella tyytyväinen valintaani. Tosin syksylllä alkava eskari tuo taas uudet haasteet. Lapsi on ollut mukavasssa paikassa (yksityinen pk), jossa mukavaa henkilökuntaa ja kohtuullisen kokoinen ryhmä. Mutta valitettavasti eskariryhmää sinne ei ensi vuonna tule, niin edessä paikan vaihto. Luultavasti jäänkin, kun nykyinen työsoppari kesäkuun lopussa päättyy, työttömäksi ensi vuodeksi. Jotta lapsi voi käydä vaan esiopetuksessa eikä joudu liian pitkiksi iltapäiviksi uuteen isoon hoitoryhmään (täällä oulussa ryhmäkoot valitettavasti kasvaa syksyllä)
jotka viette lapsianne isältä;
Kuvittele olevasi 9kk ikäinen pieni vauva. Olet koko lyhyen elämäsi viettänyt tiiviisti isän läheisyydessä miltein 24 tuntia vuorokaudessa. Arjestanne on muodostunut turvalli-sen oloinen rutiini, joka päivä leikitään isän kanssa, syö-dään ja nukutaan.
Eräänä aamuna huomaat olevasi täysin vieraassa paikassa. Sinua ympäröi kymmenet vieraat kasvot etkä tiedä missä olet. Vieras paikka, oudot hajut, meteli ja muiden lapsien huutaminen tekevät olosi turvattomaksi. Parin minuutin kuluttua huomaat, että en näe isääsi missään.
Yrität huutaa ja itkeä hänen perään, tunnin jälkeen luovutat hetkeksi. Sinua tönitään jatkuvasti ja jäät isompien jalkoihin. Ylityöllisestyt Lauman johtajat (valvovat aikuiset) eivät ymmärrä mitä sinä tarvitset kun sinulla on hätä, eikä heillä ole myöskään aikaa ottaa selvää.
Nämä aikuiset myös tykkäävät juoruta ja puhua paskaa keskenään sillä aikaa, kun Iiro-Elmeri lyö sinua muovivasaralla naamaan vain, koska satuit istumaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sinusta on myös hirveää kun ventovieras riisuu sinua ja vaihtaa vaippasi, koska se on ollut aina sinun ja isän juttu.
Miettikää tuota järkytystä pienelle vauvalle. Toinen päivä ei ole yhtään helpompi. Viikot kuluu kunnes vauva ymmärtää, vaikka kuinka paljon on isää ikävä, vaikka kuinka paljon itkee, niin isä ei tule. Äiti ja viranomaiset ovat vieraannutta neet Vietettyään 8-10 tuntia paikassa jossa ei haluaisi olla, isä saapuu väsyneenä hakemaan vauvan kotiin. Siellä vauva kerkiää isän kanssa olla muutaman tunnin ja yrittää toipua päivän tapahtumista. Ehkä jopa hetkeksi unohtaa järkyttävän kokemuksen, kaikkihan on nyt hyvin kun isä on taas vieressä. isän työväsymys valitettavasti kohdistuu myös vauvaan, enemmän tai vähemmän.
Ja sitten koittaa seuraava aamu ja kaikki alkaa alusta. Vauvan elämältä katoaa pohja, perusturvallisuuden tunne.
Miettikää millaisen viestin tässä annatte lapsellenne. Näin pienet eivät ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi. Mutta jos vauvasi osaisi puhua ja kysyisit häneltä aamulla, ollaanko kotona kahdestaan leikkimässä vai menetkö hoitoon, arvaa mitä vastaisi.
Sitten on näitä täydellisiä idiootteja, ketkä vievät sairaan lapsensa hoitoon. Piittaamatta lainkaan omasta lapsesta saati muistakaan, tauti leviää muihin lapsiin, työntekijöihin ja lapsen vanhempiin. Kipeän lapsen paikka on aina kotona, AINA. Vai haluatko sinä kuumeisena ja kipeänä ollessasi lähteä vieraaseen paikkaan "leikkimään"?
Herätkää nyt saatanan idiootit! Saatanan vainoharhaiset viranomaiset ja lapsiaan tarkoitushakuisesti isästään vieraannuttavat "ÄIDIT".
Kysynkin nyt, mikä helvetti teitä naisia vaivaa? Onko teidän aivan pakko viedä se alle vuoden vanha päivähoitoon ja vieraannuttaa omasta isästään? Teidän on aivan turha vakuutella ketään, että "pakko käydä töissä ja tehdä pitkää päivää jotta on varaa syödä", huonompaa selitystä en ole kuullut. Monet teistä vain haluaa ylläpitää sitä tiettyä elintasoa joka teillä mahdollisesti on ennen lapsia ollut ja nyt teidän omat lapset maksavat siitä sen kovan hinnan.
Ei myöskään kukaan kehtaa ääneen sanoa, että ei jaksa olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa, "väsyttää". Oli teidän syyt mitkä tahansa, teidän lapsi on syytön. Älkää rankaisko heitä teidän omista puutteistanne, erostanne, katkeruudestanne ex-puolisoanne kohtaan. Te olette lapsen tähän maailmaan tuonut, teidän tehtävänä on antaa hänelle 100% turvallisuuden ja rakkauden ympäröimä koti. Lopussa kiitos seisoo, lopulta.
En ikinä tule viemään lastani näihin päivä "koteihin", jossa lapseni ei saa laisinkaan henkilökohtaista huomiota, joka on jatkuvasti alttiina sairauksille ja väkivallalle ja ennen-kaikkea turvattomuuden tunteelle.
Pieni lapsi ei ole pieni ikuisesti. Viettäkää siis se lyhyt aika lastenne kanssa. Pieni lapsi ei piittaa vaikka asuisitte pienemmässä asunnossa, ajaisitte vanhemmalla autolla tai söisitte samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä. Lapsi on ikionnellinen kun hän vain saa olla vanhempien lähellä ja kokee olonsa turvalliseksi. Rahaa pitää kotitalouteen tulla, mutta mikä on tarpeeksi?
Terveisin;
Vierestä pitkään seurannut ex-isä
Ja miten olet tullut sellaiseen päätelmään, että 9 kk:n ikäinen vauva omaa sellaisia käsityksiä kuin järkytys ym? Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä. Oletko sitä mieltä, että eristyksissä pitäminen olisi jotenkin hyvä asia lapsen kehitykselle?
Eiköhän lapsen pari viikkoa kestävä itku ja alakuloisuus kerro sen, että jokin on pielessä? Ihminen on laumaeläin joo, mutta pienen vauvan paikka on äidin luona, ei vieraiden ihmisten.
Söpöä tarttua johonkin yksittäiseen sanaan kuten "järkytys". Oli se oikea sana mikä tahansa, vauvalla on hätä ja kaipaa äitiään. Ei tuon ikäinen vauva tajua mistään "elämisestä laumassa". Kuuntele omaa lastasi, osaatko?