olen jonkin aikaa seurannut täällä olevia kirjoituksia jossa miehet moittivat naisia ja päin vastoin, ok, kaikkilla on oikeus kirjoittaa ja se on jopa terapeuttistakin ero tapauksissa.
lähtee ainakin turhat höyryt päästä.
mutta tosuushan on että niin miehissä kuin naisissakin on niitä jotka ei välitä lapsistaan ja jättävät ne heitteille ja toinen osapuoli kärsii seuraamukset yksin ja katkeroituu. josssain vaiheessa se katkeruus kostetaan jollekkin toiselle osapuolelle joka on täysin syytön asioihin.
minäpä kerron kaa oman "katkeran" tarinani, toivon hieman teidän ihmisen ajattelen asioita sen myötä.
kun olin tyttäreni isän kaa yhdessä, alku oli ihan ok, kun aloin oottaa vauvaa, hän suhtautu vastahakoisesti asian mutta pikku hiljaa sulatti asian ja alkoi jopa puhua että toivoisi tyttöä. kun olin sairaalassa on kävi 2kk aikana vain 2 kertaa kahtoo mua, vauav syntyi,3kk ennen aikojaan ja joutui keskolaan jne, alku oli vaikea. mua epäiltiin että en jaksa lapsen kanssa jouduin samantein sossun syyniin, aikaa meni, luulin päässeeni sossun kynsistä kunnes tuli ero tytön isästä ja jouduin yksin, samalla alkoi kaiken maailman tutkimukset ja tepariat kun tyttö ei puhunut, tyttö silloin 3v. 5v tyttö oppi puhumaan, hänellä MBD. elin jonkin aikaa yritin eron jälkeen sada isää tapamaan lasta, lupaili tytölle että tulee mut perui aina ja lapsi itki päivät ikkunassa jne, olin surun murtama kun katselin tyttöä. jonkin aikaan elin yksin koska en voinu ajatella uutta suhdetta, kunnes kamuni sai ylipuhuttua ja aloin olla errän miehen kaa, jossa tulikin poikani isä, mutta kun raskaus alkoi, alkoi pahoinpitelyt jne, yritin pästä hänestä eroon mutta en päässyt, sossu ei auttanut, poliisi ei auttanut, hänen suku painosti mua jne. kun poika syntyi tein kaikkeni että tilanne rauhoittuisi mutaa ei, hän vainosi meitä koko ajan. yritin kaikkeni, sossua, poliisia jne kukaan ei uattanut. ainoa apu jota sossu antoi, oli että uhkaili ja ajoi minut niin seinään vasten ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta toiselle paikkakunnalle jossa luulin olevani turvassa mutta eipä oltu. ex.paikkakunnalta olivat ottaneet yhteyttä uuteen ja kertoneet vääristyneitä asioita minusta jotta jouduin kunnolla silmätikuksi. minulle sattui vahinko pojan kaa ja sossu sai tiedon, se olikin niille toivomansa asiansa jotta pääsivät vievään minut oikeuteen ja sitä kautta huostaan ottoa.
eli pojan isä joka pahoinpiteliä minua ja lapsiani, jolta olen yrittänyt suojella heitä, ei saa asioista mitään rangaistusta mutta minä joka yritän kaikkeni tehdä lapsteni eteen olenkin yks kaks se kaiken pahan alku ja juuri.
joten minullakin olisi kai oikeus olla katkera miehille, mutta en ole, koska se veisi vain turhaa voimiani. enemmin nautin niistä hetkistä mitä minulla ja lapsillani on, ja taistelen asioita vastaan. sillä oikeuden käynnit lapsistani on kesken.
lähtee ainakin turhat höyryt päästä.
mutta tosuushan on että niin miehissä kuin naisissakin on niitä jotka ei välitä lapsistaan ja jättävät ne heitteille ja toinen osapuoli kärsii seuraamukset yksin ja katkeroituu. josssain vaiheessa se katkeruus kostetaan jollekkin toiselle osapuolelle joka on täysin syytön asioihin.
minäpä kerron kaa oman "katkeran" tarinani, toivon hieman teidän ihmisen ajattelen asioita sen myötä.
kun olin tyttäreni isän kaa yhdessä, alku oli ihan ok, kun aloin oottaa vauvaa, hän suhtautu vastahakoisesti asian mutta pikku hiljaa sulatti asian ja alkoi jopa puhua että toivoisi tyttöä. kun olin sairaalassa on kävi 2kk aikana vain 2 kertaa kahtoo mua, vauav syntyi,3kk ennen aikojaan ja joutui keskolaan jne, alku oli vaikea. mua epäiltiin että en jaksa lapsen kanssa jouduin samantein sossun syyniin, aikaa meni, luulin päässeeni sossun kynsistä kunnes tuli ero tytön isästä ja jouduin yksin, samalla alkoi kaiken maailman tutkimukset ja tepariat kun tyttö ei puhunut, tyttö silloin 3v. 5v tyttö oppi puhumaan, hänellä MBD. elin jonkin aikaa yritin eron jälkeen sada isää tapamaan lasta, lupaili tytölle että tulee mut perui aina ja lapsi itki päivät ikkunassa jne, olin surun murtama kun katselin tyttöä. jonkin aikaan elin yksin koska en voinu ajatella uutta suhdetta, kunnes kamuni sai ylipuhuttua ja aloin olla errän miehen kaa, jossa tulikin poikani isä, mutta kun raskaus alkoi, alkoi pahoinpitelyt jne, yritin pästä hänestä eroon mutta en päässyt, sossu ei auttanut, poliisi ei auttanut, hänen suku painosti mua jne. kun poika syntyi tein kaikkeni että tilanne rauhoittuisi mutaa ei, hän vainosi meitä koko ajan. yritin kaikkeni, sossua, poliisia jne kukaan ei uattanut. ainoa apu jota sossu antoi, oli että uhkaili ja ajoi minut niin seinään vasten ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta toiselle paikkakunnalle jossa luulin olevani turvassa mutta eipä oltu. ex.paikkakunnalta olivat ottaneet yhteyttä uuteen ja kertoneet vääristyneitä asioita minusta jotta jouduin kunnolla silmätikuksi. minulle sattui vahinko pojan kaa ja sossu sai tiedon, se olikin niille toivomansa asiansa jotta pääsivät vievään minut oikeuteen ja sitä kautta huostaan ottoa.
eli pojan isä joka pahoinpiteliä minua ja lapsiani, jolta olen yrittänyt suojella heitä, ei saa asioista mitään rangaistusta mutta minä joka yritän kaikkeni tehdä lapsteni eteen olenkin yks kaks se kaiken pahan alku ja juuri.
joten minullakin olisi kai oikeus olla katkera miehille, mutta en ole, koska se veisi vain turhaa voimiani. enemmin nautin niistä hetkistä mitä minulla ja lapsillani on, ja taistelen asioita vastaan. sillä oikeuden käynnit lapsistani on kesken.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...vilkaisisit peiliin. Valitettavaa on ettei kaikista vanhemmista ole vanhemmiksi, vaikka haluja olisikin. Joskus vain asiat vääristyy, eikä itse sitä huomaa. On niin helppoa vierittää syy toisen, ja toisten niskoille.
hei hanna
olen itsekin yh, neljä lasta. lasten isä ei pidä mitään yhteyttä.
tarinasi on aika lohdutonta luettavaa, mutta se ei minua oikeastaan saanut vastaamaan.
vaan se, että jotenkin minulle jäi käsitys, että et oikein ota vastuuta omasta elämästäsi. se, että sattuu valitsemaan lapselleen väärän isän, on raskas taakka kantaa. kuitenkin kaikki ihmiset tekevät vääriä valintoja. se minkälaisia muut ihmiset ovat, emme voi päättää. tämä koskee myös elämämme miehiä.
olen saanut sossusta ja poliisista aivan toisenlaisen kuvan kuin sinä. teen itse lastensuojelutyötä ja epäilen vahvasti, että annat itsestäsi liian siloisen kuvan jos todella olet joutunut sossun "silmätikuksi". meillä ei asioihin puututa helpolla!
itse olen alkoholisti ja ajoittain olen käyttäytynyt todella vastuuttomasti. ihmettelen, miksi kukaan ei ole välittänyt puuttua. yhteiskunnalle tulee kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi, kun minä elätän lapseni itse...
en tarkoita arvostella sinua, mikä minä siihen tehtävään olisinkaan. toivoisin vain, että uskaltaisit katsoa peiliin. jo se, että olet tehnyt edellämainitun väärän valinnan kahdesti ja joutunut kertomasi mukaan toistamiseen tarkkailun alaiseksi, kertoo jotakin. ehkä jonain päivänä kiität niitä ihmisiä jotka tekivät jotain. sitä voi sanoa myös välittämiseksi..
voimia sinulle, hanna!
Siinä oli asiaa!Olet fiksu ihminen.
Ystävättäreni on hyvä äiti itse nähnyt jne. ja myös hoitanut huostaanotettuja.
Häntä vastaan toimittiin väärin !
Oikeus odottaa tai hänelle sanottiin toki että on ehdottomasti toimittu väärin häntä kohtaan.
Mitä itse nähnyt elämässäni hyvin paljon autetaan myös lapsiperheitä missä ongelmat pahimpana siten että ei oteta huostaan vaan jutellaan ongelmista jne.
Vaikka liian moni todellisuu´dessa juuri kaipaa sitä.
Joskus tuntuisi kuin alkoholisoituneilta ja narkkareilta ei tosiaan uskalleta ottaa lapsia pois uhkausten takia!
Ja lapset kärsii ja samaan aikaan on helpompi "heikompiin " ihmisiin käydä "kimppuun".
On totta että yh- perheitä valovotaan tarhassakin enemmän, ei tosin kaikissa mutta aika monessa, fakta tietoa.
Eli oli asiat niin ja näin, helpoin uhri on yh äiti/isä kuin narkkarit ja juopot, pahoinpitelijät jne.
Todella säälittävää ja AJETAAN lasten etua?
Kyllä se auronko vielä jonain päivänä paistaa ja löydät miehen joka välittää sinusta ja lapsista, mutta mieti silti kuitenkin tarkkaan onko sinussa jotain vikaa tai lähinnä sitä, että mitä ehkä sinä olisit voinut tehdä toisin, että näin on sattunut, ja vain siksi ettet tyrisi tulevaisuutta... en todellakaan syyllistä sinua, sinussa ei pakosti ole se vika, joskus vaan toisilla asiat menevät aina päin helvettiä... Voimia sinulle Hanna ja on oikein ettet katkeroidu!
voit enemmän voittaa siitä kun hävitä, näin yleensä toimitaan kun epäilyksiä äitiä kohtaan on, tässä tapuksessa kai!! vaihteluja luonteessa haluaa sitä ja tätä ja sit taas ei haluakkaan, eli pomppimista. Hyvä sinunkin on koota ajatuksesi aivan rauhassa ja voimia sinulle .
SJa tosiaan apu ei häpeä vaan opitte uutta molemmat , todellakin kunhan itse työntekijä on myös ihminen jolla taitoa tulla kanssasi toimeen.
En usko että sinun kotisi kärsisi siitä kovinkaan paljon , kuitenkin apua vain tarjotaan ei urkita!