Hei...kommentoikaa!!!!

"Mutsia" on hyvin hankalaa saada käännytettyä moneenkaan asiaan, olen huomannut. Kun minä hiukan sinua vanhempana, eli n. 13 vuotiaana päätin, että menen perjantai iltana kaverin luokse yöksi, äiti sanoi, ettei onnistu. Miksei? Koska äiti taisi arvella, että hänen vilkas ja kokeilunhaluinen tyttärensä saattaisi hyvinkin suunnitella ensimmäistä kännireissuaan, nyt kun yläastekin on uusi juttu. Ja koska äidit aina pirun hyvin tuntevat meidät lapset läpikotaisin ja aina arvaavat seuraavan siirtomme.

Eli vastaus kysymykseesi on, ettet saa koiraa, mikäli se äidistäsi on kiinni. Koska äiti saattaa arvata, että tämä on vain yksi vaihe elämässäsi, jolloin haluat koiran. Etkä sinä ole 12-vuotias suinkaan kovin kauaa, eli toisin sanoen et ole enää kauaa 12-vuotias, joka haluaa koiraa. Pian olet 13-vuotias, joka haluaa napakorun ja kaverin luokse yöksi perjantaina. Sen jälkeen 14-vuotias, joka haluaa kaverin luokse perjantaina yöksi, mutta jos saa luvan, menee salaisen poikakaverin luokse yöksi. 15-vuotiaana sinulla saattaa olla paineita siitä, mitä muut ovat jo tehneet poikakaveriensa kanssa ja mitä sinä et ole tehnyt ja sitten on se rippileirikin... Elämässä sattuu ja tapahtuu, kun on teini. Kuin myös mielessä; joskus haluaa koiraa, joskus napakorua ja seuraavana vuonna sitä kaikkea pitää jo tylsänä ja aikansa eläneeltä.

Pointtini on, että äitisi oli myös joskus 12-vuotias ja siksipä hän tietääkin, että kaikki silloin hyvältä tuntuneet ideat - kuten vaikkapa koiran hankkiminen - osoittautuvatkin huonoiksi ideoiksi ajan kanssa. Voi myös olla niin, että sinä olisit mitä vastuullisin koiranomistaja, ainoa ongelma vaan on juuri se, että äitisi ei ehkä usko sinua, kun vakuuttelet, että varmasti osaisit pitää siitä huolta. Koska niin hän olettaa sinun sanovan myös napalävistyksestäsi ensi vuonna.

Ja sitten on vielä sekin tosiasia, että koira elää pahimmillaan (ja parhaimmillaan) 15 vuotta. Jos ajattelet elämääsi 15 vuotta eteenpäin, on tapahtunut yhtä, jos toista; olet rakastunut; olet valmistunut, sinun on aika muuttaa omillesi ehkä jatko-opiskelemaan ja moniin opiskelija-asuntoihin ei lemmikkejä saa viedä, puhumattakaan asuntojen pienestä koosta; olet muuttunut. Kestääkö koira kaikki elämän vaiheesi lävitse? Jos saat äidin edes hiukan vakuuttuneeksi siitä, ettet ole niinkuin kaikki maailman muut kasvavat ihmiset, sinulla on jalka oven välissä. Onnea yritykseen.

Percy84 kirjoitti:

"Mutsia" on hyvin hankalaa saada käännytettyä moneenkaan asiaan, olen huomannut. Kun minä hiukan sinua vanhempana, eli n. 13 vuotiaana päätin, että menen perjantai iltana kaverin luokse yöksi, äiti sanoi, ettei onnistu. Miksei? Koska äiti taisi arvella, että hänen vilkas ja kokeilunhaluinen tyttärensä saattaisi hyvinkin suunnitella ensimmäistä kännireissuaan, nyt kun yläastekin on uusi juttu. Ja koska äidit aina pirun hyvin tuntevat meidät lapset läpikotaisin ja aina arvaavat seuraavan siirtomme.

Eli vastaus kysymykseesi on, ettet saa koiraa, mikäli se äidistäsi on kiinni. Koska äiti saattaa arvata, että tämä on vain yksi vaihe elämässäsi, jolloin haluat koiran. Etkä sinä ole 12-vuotias suinkaan kovin kauaa, eli toisin sanoen et ole enää kauaa 12-vuotias, joka haluaa koiraa. Pian olet 13-vuotias, joka haluaa napakorun ja kaverin luokse yöksi perjantaina. Sen jälkeen 14-vuotias, joka haluaa kaverin luokse perjantaina yöksi, mutta jos saa luvan, menee salaisen poikakaverin luokse yöksi. 15-vuotiaana sinulla saattaa olla paineita siitä, mitä muut ovat jo tehneet poikakaveriensa kanssa ja mitä sinä et ole tehnyt ja sitten on se rippileirikin... Elämässä sattuu ja tapahtuu, kun on teini. Kuin myös mielessä; joskus haluaa koiraa, joskus napakorua ja seuraavana vuonna sitä kaikkea pitää jo tylsänä ja aikansa eläneeltä.

Pointtini on, että äitisi oli myös joskus 12-vuotias ja siksipä hän tietääkin, että kaikki silloin hyvältä tuntuneet ideat - kuten vaikkapa koiran hankkiminen - osoittautuvatkin huonoiksi ideoiksi ajan kanssa. Voi myös olla niin, että sinä olisit mitä vastuullisin koiranomistaja, ainoa ongelma vaan on juuri se, että äitisi ei ehkä usko sinua, kun vakuuttelet, että varmasti osaisit pitää siitä huolta. Koska niin hän olettaa sinun sanovan myös napalävistyksestäsi ensi vuonna.

Ja sitten on vielä sekin tosiasia, että koira elää pahimmillaan (ja parhaimmillaan) 15 vuotta. Jos ajattelet elämääsi 15 vuotta eteenpäin, on tapahtunut yhtä, jos toista; olet rakastunut; olet valmistunut, sinun on aika muuttaa omillesi ehkä jatko-opiskelemaan ja moniin opiskelija-asuntoihin ei lemmikkejä saa viedä, puhumattakaan asuntojen pienestä koosta; olet muuttunut. Kestääkö koira kaikki elämän vaiheesi lävitse? Jos saat äidin edes hiukan vakuuttuneeksi siitä, ettet ole niinkuin kaikki maailman muut kasvavat ihmiset, sinulla on jalka oven välissä. Onnea yritykseen.

asiaa,asiaa!!!! Kumpa saisikin nuo nuoret ymmärtämään tuon että elämä tuo noita muutoksia!! Nyt kiinnostaa hellyyttävä karvapallo,kun naapurinkin tytöllä on. mutta kohta se karvapallo viettää pitkiä iltoja yksin tylsistyen kotona, kun emäntä luuhaa "ostarilla" hakiksella..

mun kone kränää, siks täällä näkyy nyt kaikki prkl tuplana.