meillä on olemassa oleva yhteishuoltajuus , aluksi se toimi kohtalaisen hyvin , mutta melkein heti alkuunsa meni siihen että isä ei sitten halunnutkaan pitää lapsia koko viikonloppua tai sitten muuten haku oli aikaisemmin... nyt on tilanne se että erosta on kulunut reilut 6kk ja isä ei ole lapsiaan ottanut moneen kuukauteen ,mutta kuin kerran yhdeksi päiväksi kun lasten piti olla tuttavalla yötä. mutta muuten ei ole paljoakaan isää kiinnostanut lastensa kanssa ajanvietto!
viikonlopuiksi kun on parempaakin tekemistä ... nimittäin viettää laatuaikaa ravintolassa ja ottaa hieman juotavaa , vaikka lapset olisikin kyselleet , että koskakohan sitä voisi tulla käymään .. mutta aina on mukamas töitä , en ole viitsinyt lapsille sanoa että juhlimaan se on mielummin menossa kuin että ottaisi teidät luokseen!!!! tuntuu pahalta katsoa vierestä kun lapsilla on paha olo siitä etteivät ole isäänsä nähneet.
olen juuri muuttanut yhteen nykyisen miesystäväni kanssa , ja tuntuu kuin hän olisi lapsille enemmän isä kuin biologinen on ollut pitkään aikaan!!!!
onko tietoa miten kaikki menee oikeudessa jos hakisi sitä kautta yksinhuoltajuutta , kun ei isä välitä lapsistaan , niin en halua yhteishuoltajuuttakaan pitää ...
vapaaehtoisesti hän ei sitä kirjoita , kiusallaankaan.
viikonlopuiksi kun on parempaakin tekemistä ... nimittäin viettää laatuaikaa ravintolassa ja ottaa hieman juotavaa , vaikka lapset olisikin kyselleet , että koskakohan sitä voisi tulla käymään .. mutta aina on mukamas töitä , en ole viitsinyt lapsille sanoa että juhlimaan se on mielummin menossa kuin että ottaisi teidät luokseen!!!! tuntuu pahalta katsoa vierestä kun lapsilla on paha olo siitä etteivät ole isäänsä nähneet.
olen juuri muuttanut yhteen nykyisen miesystäväni kanssa , ja tuntuu kuin hän olisi lapsille enemmän isä kuin biologinen on ollut pitkään aikaan!!!!
onko tietoa miten kaikki menee oikeudessa jos hakisi sitä kautta yksinhuoltajuutta , kun ei isä välitä lapsistaan , niin en halua yhteishuoltajuuttakaan pitää ...
vapaaehtoisesti hän ei sitä kirjoita , kiusallaankaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En valitettavasti osaa juridiseen puoleen auttaa, mutta luulisin ettei se yksinhuoltajuuden saaminen enään tossa tilantessa pitäisi olla kovin ylivoimainen asia...
Omasta puolesta sen voin sanoa, että oma poikani täyti tänään 11kk ja voisin olla sen kanssa vaikka joka päivä ja koko aika! Nyt kun olen koko viikonlopun töissä enkä nää poitsua ollenkaan niin jo rupeaa melkeempä omaatuntoa kolottamaan. Vaikka se monesti sotkee, huutaa, kiukuttelee eikä anna nukkua yöllä niin on se parasta mitä on kohdalleni koskaan osunut!
Toivottavasti saat asiat järjestykseen ja onhan sulla jo uusi miesystäväkin... eiköhän asiat ala lutviintua...
Enpä ainakaan ihmettele miksi ero teille on tullu
Olethan nopeasti löytänyt erinomaisen keinoisän lapsillesi, anna nyt entisesi hakea itselleen sitä ihanaa naista.
Haluaisitko lapsesi pois, jotta saat laatuaikaa uuden kanssa, mistä sinä tiedät, vaikka olisikin töissä. Pieni toivomus vielä, älä nyt oikein pian lisäänny.
Jos isä olisi löytänyt 6kk:ssa uuden kumppanin,
tuskinpa siinä nokkaanne koputtaisitte ;)
Kyllä se on täytyny olla valmiiksi löydetty ennen eroa.
1979 syntynyt naikkonen luulee niin tekevänsä, selitys piilee iässä. Olen samaa mieltä, tuli heti mieleen, että se oli jo eron syynä se uusi asuinkumppani!
Vanhempi ei heti itseään sidokaan, mutta noin nuorena tekee samat virheet vaikka sata kertaa peräkkäin, JOS joku huolii niin monta kertaa...
Pian on mukuloita joka jannulle ja sitten ihmetellään miksi kaikki pitää helppona nakkina.
Meillä isä oli 2vuotta tapaamatta lasta ja osoite oli salainen. Passin tarvin lapselle niin jouduin pyytämään haastemieheltä apua. Hän sittenhaki nimen alle. Näillä verukkeilla lähdin raastupaan yhteishuoltoa purkamaan ja uskoin sen onnistuvan, mutta mitä tekee hän!!! Saa tuomarin uskomaan että minä olen estänyt tapaamiset lapsen kanssa ja on ollut ikävissään riutuva isä. Vaati tapaamisia paperille ja kaikkea paskaa. Tuomari täti eväsi hakemukseni ja paperille pantiin kaikki isän toiveet, minusta tehtiin valehtelia. Kyllä kismittää. Eikä ne tapaamiset ole sujuneet vieläkään vaikka aikaa on kulunut jo 7 vuotta tästä episodista, mutta en jaksa enää valittaa. Menetin uskoni meidän oikeuslaitokseen. Zemppiä sulle kuitenkin elämässä:))
meillä on tapaamiset paperilla ja hän saisi tavata lapsiaan niin paljon kuin haluaa , mutta ei kuitenkaan ole halunnut lapsia nähdä .
olen koittanut jo kertoa miten lapsilla on ikävä yms. ja saada sosiaali- puoleltakin apua asiaan , että isä ottaisi lapsia luokseen niin kuin oli itse halunnut ... mutta hän ei viitsi yhteydenotto pyyntöihin edes vastata!
meillä on myös tapaamiset paperilla , mutta ei se ole asiaa auttanut . on vain sanottu , että ne ovat sovittu sitä varten , että isällä olisi silloin oikeus ottaa lapset luokseen , mutta jos isä ei halua niin sille ei voi mitään . ja jos en antaisi niin se olisi sopimuksen rikkomista , vaan kun olen antanut luvan tavata ja ottaa lapsia luokseen niin usein kuin vaan isä haluaisi. ja koittanut tulla kaikessa vastaan , vienyt lapset jopa perille asti isälleen , vaan ei auta!!!!
aika neuvoton olo.
Monella on sama tilanne.
Ja vaikka niin kipeältä kun totuus tuntuukin, se isin uusi nainen/naiset tulevat niin tärkeiksi, että kaikki liikenevä vapaa aika kuluu heihin. Vieläpä kehdataan väittää työkiireitä....!
Monesti vielä he laittavat isin valinnan eteen, joko he tai lapset. Mitä siinä isi voi muuta kuin valita ne naiset.
Ei kuule siinä paljon lapset muistu mieleen kun pääsee vapauden makuun, ja saa tehdä mitä itse haluaa. Ei ole niitä kitiseviä tenavia ympärillä.
taitaa tosiaan olla tuo karu totuus että niin siinä käy , kun isi löytää uuden naisen ja vauhdin elämään niin lapset jää.
vaikka kai se isikin sitä sitten joskus saattaa katua , vaikka olsikin jo liian myöhästä.
voimia sinulle.
Olisikohan miehesi katkera uudesta suhteestasi. Ja kostaa sen sitten näin ettei ota lapsia luokseen. Tyhmäähän se olisi, mutta ei mitenkään ainutkertaista.
Huh, joskus kun näitä kirjoituksia täältä lukee niin tulee mieleen, että taitaa olla parempi ettei lapsellani ole isää ollenkaan, kuin että olisi tuollainen isä, joka on olemassa, mutta ei läsnä. Kamalaa lapselle.
Ikävää, ettei isä välitä lapsistaan ja hoida velvollisuuksiaan.
Kirjoituksessasi osui kuitenkin silmääni toinen juttu:
"...nyt on tilanne se että erosta on kulunut reilut 6kk ...
...olen juuri muuttanut yhteen nykyisen miesystäväni kanssa , ..."
Sitä on sitten pidetty aika lailla kiirettä uuden avoliiton kanssa. Meinaan vaan, että kun lapsiakin on niin kannattaisikohan vähän pidempään tutustua uuteen ihmiseen ennen kuin aletaan leikkiä kotia. Tällä menolla näitä exiä, nyxiä, uusia liittoja, au-lapsia, rikkoutuneita perheitä ja tapaamisriitoja riittää tosiaan joka lähtöön...
Lapsilla paha olo ja sinulla paha olo. Onko mieleesi tullut, että isälläkin saattaisi olla paha olo? Hänhän on menettänyt kaiken: vaimon, lapset, elintason jonka hän on suurimmaksi osaksi itse raatanut kokoon ja tulevaisuuden jossa ei ole mitään valoa. Ehkäpä lastesi isä ei halua nähdä menettämiään lapsiaan koska ne muistuttavat häntä joka hetki hänen tilanteestaan. Mies ehkä suojelee omaa mielenterveyttään vetäytymällä.
Miltä sinusta tuntuisi jos sinun käskettäisiin muuttamaan ja sinulta otettaisiin lapset pois, hyvältä vai? Vittu että olet ääliö.
mistä päättelit että isältä on noin vain kaikki otettu, heitetty tietysti ilman syytä perheestä.
olet tietysti katkeroitunut, kun olet itse tehnyt virheitä ja joutunut niistä tilille. näin se yleensä käy!
kukaan ei toista ihmistä voi noin vain heittää yhteisestä kodista eikä ottaa elämää pois. kyllä miehessä tällaisessa tapauksessa on iso osuus asioissa. sitäpaitsi aina voi ja kannattaa taistella arvokkaina pitämiensä asioiden puolesta eikä luovuttaa ja kostaa lapsille!
minä ainaki epäilisin että lasten äiti on jättäny miehensä löydettyään sen, jonka kanssa on muuttanu jo asumaan.
Tietenkään en varmasti voi sanoa, mutta pistää kyllä epäileen kun asuu jo puolen vuoden kuluttua uuden kanssa.
Ja tämähän on yleisin syy yksinhuoltajuuteen naisilla.
niin, sitähän me ei tiedetä, mutta ei kyllä tommosesta syystä miestä pihalle pistetä. paremminkin ois ollut niin että nainen ois lähtenyt yhteisestä kodista. kai miehellä tahto on?
siis, jos et lukenut edellistä jossa sanottiin että mies heitettiin ulos ja menetti kaiken. ehkä se olikin hän joka oli ensin pettänyt?? muuttanut uuden naisen luo ja jälkikäteen harmittaa.
no mitä näitä spekuloimaan, minusta vastauksesi ei ihan osunut kohteeseen. enkä ymmärtänyt mitä tarkoitit viimeisellä lauseella.
isä ei ollut se joka menetti kaiken..
minä lähdin yhteisestä , omasta kodista.
pettämistä ei ollut (ainakaan tietääkseni) missään vaiheessa.
erosta on siis 6kk.. mutta vain virallisesta!
sitä ennen oltiin jo eri tasolla useita kuukausia ja suhdetta koitettiin pitää yllä vuoden verran.. mutta se mitä ei enään ole , ei voi pitää yllä ja aina ei yksin jaksa.
siis lopetin yksin yrittämisen ja muutin , jonka jälkeen vasta laitoin paperit haulle.
uusi mies on ollut elämässäni jo kauan ennen miestäni ,ystävänäni, vuosia... mutta suhteeksi se kehittyi muutama kuukausi eron jälkeen,eikä edes mitenkään tarkoituksella , niin vain kävi.
joskus se uusi ihminen löytyy lähemmältä kuin uskoisikaan ja täytyykö aina odottaa vuosia ennen kuin voi eronneena aloittaa vakavammin uuden suhteen , varsinkin kun tuntee siltä saavansa paljon enemmän kuin mitä sain ex- mieheltäni vuosiin.. vai oonkohan koskaan saanut siltä suhteelta näin paljoa.
vaati paljon päästää irti avioliitosta ja unelmasta , omasta talosta ja kodista ( josta en myöskään lähtenyt taistelemaan vaan jätin sen miehelleni).
ja aloitin itse uudelleen tyhjästä .
ero vei voimille myös minulta ja meni myös työpaikka.
ja kun lähdin otin mukaani vain lapset ja uuden suunnan.
onko siis nyt väärin olla onnellinen , vaikka virallisesta erosta olisikin vasta reilut 6kk?
ei minusta! ja jossain vastausessa joku kirjoitti , että jos samassa tilanteessa olisi mies niin eipä paljoakaan sanottaisi huonoa vastaan vaan mielumminkin, että oot jo päässyt jaloillesi , hieno homma!
se pitää paikkaansa.
Siis mikä syy sinulla on muuttaa yhteishuoltajuus?
siksi , kun olen koittanut ja yrittänyt saada tapaamisiin jotain kontakia ja myös kaikki koulunkäynnyt yms. pitäisi olla molempien keskusteluissa mukana ja kirjoittaa todistukset yms. koska meillä on yhteishuoltajuus.. mutta kun isi ei halua niihin puuttua eikä vastaa enään edes puheluihin , niin haluan sen siksi että voin vapaasti itse päättää koulu yms. asioista .
eikä tarvitse koko ajan koittaa saada toista väkisin asioihin mukaan mitkä eivät häntä kiinnosta .myös siksi haluan saada yksinhuoltajuuden , koska toinen ei halua vaikuttaa lastemme elämään , ja jos ei hän halua kuulua enään lastemme elämään , niin haluan huoltajuuden itselleni.
tapaamisoikeudet jäisi silti aivan samanlaisiksi , jos siis hän vain ottaisi lapsia luokseen.!!!
Ehkä exäsi tuntee uhaksi uuden miehesi ja sinä olet antanut kuvan että nyt mennään näillä ehdoilla huomamattasi!
Ja erosta kuin noin vähän ei isä varmati pahaa tarkoita mutta jos sinuun edelleen rakastunut on todella vaikea pala kohdata sinut (jolla jo toinen mies) se satuttaa ja syvältä.
Hän ei varmasti halua lapsia vahingoittaa mutta sanoillasi sinä voit vahingossa nin tehdä huomaamatta.
Toivon että isä huomaisi sen oman tärkeyden mitä kukaan ei voi viedä lasten sisältä pois koska varmasti ollut hyvä isä kun lapsetkin ikävöivät häntä..
Olen itse yhi tai lähivanhempi. Todistuksiin riittää hyvin pelkästään minun nimeni, enkä keksi koulunkäynnissä mitään sellasta missä minun pitäis neuvotella lasten äitin kanssa.
Asenteestas paistaa läpi se että haluat jotenki kostaa jotain exsällesi, yrittämällä yksinhuoltajuutta. Selvästikki teillä ei ole ero täysin selvä henkisellä tasolla, kummankaan osapuolen kannalta
isä oli ihan hyvä isä.
tapaamiset alkoivat mennä jo miten milloinkin heti alkuunsa.
ensimmäinen tapaaminen meni niin kuin oli sovittu , mutta jo toinen oli niin , että olisi pitänyt tulla lapset hakemaan aikaisemmin ja sitten niin että viikonlopusta tulikin jo vain yksi päivä ja lopulta ei käynyt enään lainkaan .. ja kun tapaamiset olivat tässä pisteessä , että niitä ei enään ollut niin vasta sitten tämä toinen mies astui kuvioihin , se ei siis ollut syynä tapaamisten vähentymiseen!
isä sanoi eron jälkeen suoraan tarvitsevansa hieman aikaa toipumiseen, jonka hänelle myös soin. Hän on säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut poikaamme ja kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Poika (kohta 3v) kyllä kaipaa isäänsä ja isästä usein jutellaan. Tyynyn alla on usein isän kuva ja kerron hänelle,että isä kyllä rakastaa vaikkei usein käy. Nyt on tosin muutosta luvassa kun isä muuttaa uuden naisensa kanssa parempaan asuntoon. Ovat luvanneet ottaa poikaa luokseen useammin :).
Eli meillä kävi niin päin, että uuden naisen astuttua kuvioihin, rupesi lapsikin kiinnostamaan enemmän.
On aina ikävää lukea toisten huonoja kokemuksia ja sitä, miten eron jälkeen toista kiusataan olemalla tahallaan eri mieltä lapsen parhaasta välittämättä.
Voimia sinulle ja tuossa tilanteessa saattaisin itsekin lähteä hakemaan yksinhuoltajuutta.