"haluatko maitoa", vastaa "joo" tai nyökkää.
Tai jos kysyy "kuka tuossa on", vastaa esim. "äiti". Olettaen että osaa nämä sanat, tai vastaa elein?
Meidän poika 1v8kk ei vielä tee niin! Jos kysyy "Miten lehmä jne. sanoo", vastaa kyllä ääntelemällä. Jos kysyy "osaatko sanoa kukka"? vastaa: "kukka". Mutta ei muuta. Aktiivinen sanavarasto on lisäksi todella pieni, n. 5 sanaa.
Onko tässä nyt syytä huoleen? Pitäisikö jo osata jotenkin vastata kysymyksiin tyyliin "onko kuuma"? jne? Edes NYÖKÄTÄ/PUDISTAA PÄÄTÄ?
Tai jos kysyy "kuka tuossa on", vastaa esim. "äiti". Olettaen että osaa nämä sanat, tai vastaa elein?
Meidän poika 1v8kk ei vielä tee niin! Jos kysyy "Miten lehmä jne. sanoo", vastaa kyllä ääntelemällä. Jos kysyy "osaatko sanoa kukka"? vastaa: "kukka". Mutta ei muuta. Aktiivinen sanavarasto on lisäksi todella pieni, n. 5 sanaa.
Onko tässä nyt syytä huoleen? Pitäisikö jo osata jotenkin vastata kysymyksiin tyyliin "onko kuuma"? jne? Edes NYÖKÄTÄ/PUDISTAA PÄÄTÄ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä mitään aikarajoja, mutta ei tuo tilanne nyt mitenkään epänormaalilta kuullosta. Olin aikanaan lapsenpiikana pojalle, joka ei alle 3- vuotiaana puhunut sanaakaan. Ja tosiaan tarkoitan, ei sanaakaan. Siitä jäi mieleen, ettei neuvolassa ainakaan pitäisi alle 3- vuotiaan puhumattomuuteen kiinnittää huomiota.
Omista lapsistani muistelisin, että kuvaamasi kaltainen asioihin vastaaminen on tullut kuvaan tuolla 2,5- 3 vuoden hujakoilla. Eli niihin aikoihin kun uhmakin. Tuolloin lapselle kehittyy oma tahto, ja hän osaa siis sanoa mitä hän haluaa tai mitä ei. Aikaisemmin hän ei teoriassa edes voisi noihin kysymyksiin vastata, kun sitä omaa tahtoa ei ole. Vaan kaikki "tahto ja tunteet" peilaantuvat hoitajasta/ äidistä.
En jaksa uskoa että kaikki tahto ja tunteet peilautuvat hoitajasta/äidistä. Muksuni on siis n. 1,4 v, ja kyllä hänellä oma tahto on. Eikä se peilaa minusta tai muustakaan hoitajasta.
Hän ei halua juoda maitoa. Ojennan mukia ja kysyn: otatko vielä tms., ja lapsi pudistaa päätään.
On turha tunkea kuppia suuhun, vaikka juuri kaadoin mukin täyteen ja minusta hän voisi juoda sitä.. kun ei halua enää niin ei halua.
Hän haluaa ulos, vaikka minulla tekemistä riittäisi sisälläkin ja olen vielä yöpuvussa. Aiemmin hän ilmaisi tahtonsa hakkaamalla ulko-ovea, hakemalla kengät eteisestä.
Nyt asumme toisentyyppisessä asunnossa. Nyt hän ilmaisee uloslähdön tarpeensa levottomuutena = alkaa kiertää pitkin huushollia, aukoo kaappeja ja tekee muuta kiellettyä, kiukuttelee. Ja hakkaa porttia (kaks'taso-ratkaisu siis, eteinen on alakerrassa).
Ei minua kiinnosta taivalla jyrisevät lentokoneet, mutta lapsi haluaa ne nähdä aina kun ylitse menevät.
Minusta tämä kaikki on sitä oman tahdon ilmaisua. Hän haluaa tai ei halua jotain, ja ilmaisee sen elekielellä ja vähäisellä sanavarastollaan.
Kummonen sanavarasto hänellä ei ole, mutta ilmaisee itseään ja omaa tahtoaan muulla tavoin. Onneksi hän ymmärtää yllättävän paljon. Pyydettäessä näyttää silmät, korvat jne, muistaa miten lehmä tai koira sanoo yms.
Olen alkanut nyt puhua hänelle enemmän, siis nyt kiinnitän huomiota siihen. Puhun kuten aikuisellekin, kokonaisin lausein ja oikeaa kieltä, ei mitään vauva-lässytystä, "verukesanoja".
Puheen kehitys on yksilöllistä. Sukulaistyttö, noin 1v 8 kk, , puhuu selkeitä ja pitkiä lauseita. Komentaakin, tyyliin: vaari riisuu takin eteiseen! (ehkä s ja r puuttuu puheesta, en tiedä, en ole tavannut lasta)
En usko että meillä ollaan noin pitkällä 4 kk:n kuluttua!
mutta olen itse kiinnittänyt huomiota siihen, että tyttö lapset rupeavat aikaisemmin puhumaan lauseita, kuin pojat. En ole varma mutta ainakin lähipiirissäni olevat kaikki tyttölapset ovat puhuneet selvemmin ja aikaisemmin kuin poka lapset. Ehkä pojilla menee energia juoksemiseen ja auton pärinän ääntelemiseen kun tytöt taas juttelevat nukeilleen..
Meillä on sekä poika että tyttö. Poika oppi kaiken nopeammin kuin tyttö. Poika osasi kävellä jo 10kk ikäisenä ja tyttö 11kk. Poika oppi puhumaan runsaan yhden vuoden ikäisenä ja tyttö oli "jo" melkeen kaksi vuotta. Olihan tyttö puhunut yksittäisiä sanoja jo ennen sitä, mutta varsinaisia lauseita tuli vasta tuolloin melkein kaksi vuotiaana.
Eli ei se aina mene niin, että poika oppisi hitaammin puhumaan. Eikä mene niinkään, että jos oppii aikaisin puhumaan niin kävely viivästyy tai päinvastoin. Näinkin olen meinaan kuullut sanottavan.
Tyttäremme aloitti yksittäisten sanojen sanomisen 10 kk ikäisenä, puolitoistavuotiaana sanoi jo kokonaisia lauseita ja osasi matkia vierasperäisiä sanoja. 2-vuotiaana esitti synttäreillään vieraille monisäkeistöisiä lauluja. 3.v hän alkoi puhua sujuvasti pitkiä lauseita ja käyttää erilaisia lauserakenteita. Silloin hän oppi myös kirjaimet ja numerot. Hän näyttää olevan paitsi verbaalisesti myös musiikillisesti lahjakas. Nyt 5v. hän esim halua itse lukea vaikka tiedän hänen osaavan. Emme ole koskaan opettaneet häntä, emmekä yrittäneet hoputtaa osaamiseen millään tavalla.
Olemme kuitenkin aloittaneet säännöllisen iltasatujen ja lorujen ym. lukemisen hänelle n. 7 kk ikäisenä ja tämä jatkuu edelleen. Hänellä on ikäisekseen mittava kirjakokoelma ja hän on selvästi kiinnostunut lukemisesta. Uskonkin, että lukeminen on ollut meillä lähtökohta tytön varhaiselle kielelliselle kehitykselle.