Mitä mieltä olette siitä että olen 11 vuotta vanha ja kirjoitan ensimmäistä kirjaani. Hyvä vai huono? Tässä pätkä tekstiäni:
- Kummallista… luulin lukinneeni oven… mutisi Ernie itsekseen.
Astuessaan sisään hän näki valojen sytyttäjän. Jotenkin omituisen näköinen vanha pitkä Herra seisoi Ernien
työpöydän edessä. Hänellä oli pitkä musta viitta joka ylettyi vähän hänen polviensa yli. Miehellä oli siisti jakaus keskellä hänen siistejä lyhyitä hiuksiaan. Hän näytti hyvin siistiltä. Hänen hiuksensa kiilsivät valoa vasten. Hänellä oli tasaisen kalpeat kasvot ja pitkä suora kävelykeppi vasemmassa kädessä. Kun taas Ernie
Bisner oli parikymppinen nuori mies. Ernie oli ammatiltaan etsivä. Ei kovin suosittu, mutta etsivä kumminkin. Erniellä oli jakaus hiukan sekaisin hänen vaaleissa hiuksissaan. Pitkä vihreä kaulustakki ja mustat nahkakengät. Mies seisoi hiljaa ja katsoi Ernietä.
- Kuka te olette ja mitä te täällä teette? kysyi Ernie rauhallisesti.
Vaikka Ernie oli muuten ihan tavallinen tallustaja hän osasi silti pitää äänensä tasaisena tilanteessa kuin tilanteessa. Mies ei vastannut heti vaan näytti hiukan julmaltakin siinä tuijottaessaan Ernietä tihrusilmillään. Ernie toisti kysymyksen hiukan voimakkaammin. Vihdoin mies vastasi:
- Olen Macher, Shadow Macher. Tarvitsen apuasi.
Ernie harkitsi hiukan. Hän ojensi kätensä ja esitteli itsensä. Ernie ehti vasta puoleen väliin kun mies tokaisi:
- Tiedän.
- Mistä sinä nimeni tiedät? kysyi Ernie kummissaan.
Mies kohotti kulmiaan ja tokaisi halveksuen:
- Eikös arvon Herra etsivän pitäisi tietää, että nimi lukee yleensä toimiston ovessa?
”Olen minäkin varsinainen etsivä!” päivitteli Ernie ja nolostui hiukan.
Lähdetään. tokaisi Shadow.
- Kummallista… luulin lukinneeni oven… mutisi Ernie itsekseen.
Astuessaan sisään hän näki valojen sytyttäjän. Jotenkin omituisen näköinen vanha pitkä Herra seisoi Ernien
työpöydän edessä. Hänellä oli pitkä musta viitta joka ylettyi vähän hänen polviensa yli. Miehellä oli siisti jakaus keskellä hänen siistejä lyhyitä hiuksiaan. Hän näytti hyvin siistiltä. Hänen hiuksensa kiilsivät valoa vasten. Hänellä oli tasaisen kalpeat kasvot ja pitkä suora kävelykeppi vasemmassa kädessä. Kun taas Ernie
Bisner oli parikymppinen nuori mies. Ernie oli ammatiltaan etsivä. Ei kovin suosittu, mutta etsivä kumminkin. Erniellä oli jakaus hiukan sekaisin hänen vaaleissa hiuksissaan. Pitkä vihreä kaulustakki ja mustat nahkakengät. Mies seisoi hiljaa ja katsoi Ernietä.
- Kuka te olette ja mitä te täällä teette? kysyi Ernie rauhallisesti.
Vaikka Ernie oli muuten ihan tavallinen tallustaja hän osasi silti pitää äänensä tasaisena tilanteessa kuin tilanteessa. Mies ei vastannut heti vaan näytti hiukan julmaltakin siinä tuijottaessaan Ernietä tihrusilmillään. Ernie toisti kysymyksen hiukan voimakkaammin. Vihdoin mies vastasi:
- Olen Macher, Shadow Macher. Tarvitsen apuasi.
Ernie harkitsi hiukan. Hän ojensi kätensä ja esitteli itsensä. Ernie ehti vasta puoleen väliin kun mies tokaisi:
- Tiedän.
- Mistä sinä nimeni tiedät? kysyi Ernie kummissaan.
Mies kohotti kulmiaan ja tokaisi halveksuen:
- Eikös arvon Herra etsivän pitäisi tietää, että nimi lukee yleensä toimiston ovessa?
”Olen minäkin varsinainen etsivä!” päivitteli Ernie ja nolostui hiukan.
Lähdetään. tokaisi Shadow.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vain ensimmäiseen kysymykseesi, tekstiäsi kommentoimatta:
11-vuotiaan on vaikea lunastaa uskottavuutta oikean kirjan kirjoittajana. Tuon ikäisenä kokemusmaailma ja maailmankuva on vielä kovin lapsenkengissään, vasta muotoutumassa ja kasaantumassa. Monet asiat ovat absoluuttisia suhteellisten sijasta.
Kirjoituksista tulee helposti liian suoraa heijastusta niistä kirjoista ja teksteistä joita olet lukenut. Oma ainutlaatuinen jälki tarinankulussa ja kerronnassa jää uupumaan. (Niin se tosin on monilla oikeillakin kirjailijoilla.)
Lisäksi noin nuorena saatat ottaa ehkä turhankin raskaasti kovasanaisten ja mistään tietämättömien jokapaikankriitikoiden arvostelun. Tarkoitan vain, että palautettakin pitää osata suodattaa eikä kuunnella ketä tahansa.
No, laitetaan sittenkin vielä lyhyt kommentti tekstistäsi. Se ei vaikuttanut huonolta. Kieli oli hyvää, tarinointikin ihan ok. Mietin vain että jos kirjoitat kirjaa, niin aihetta kannattaisi ehkä vielä miettiä. Voi olla raskasta kirjoittaa pitkää kunnon juttua itseäsi paljon vanhemmista ihmisistä, sekä tapahtumista joita et ole oikeasti kokenut ja ympäristöstä (ulkomaat?) jonka nurkkia et todella tunne.
Kirjoita silti aina kun kirjoitus kulkee, ja tyrmää minunlaiseni epäilijät. Muutenkin vanhempana omia tekstejään on mukava lukea.
Tsemppiä sinulle kovasti!
Hakeudu tekstejä rakastavien seuraan ja kirjoita aina kun siltä tuntuu. Kun saat kokoon kokonaisen kirjan niin tarjoat vain kustantajalle rohkeasti.
Minun mielestäni teksti oli hyvää. Siinä mielessä tietysti olen huono arvostelija, että en itse ole julkaissut kirjaa - vielä. Mutt teksti oli jouhevaa ja kulki hyvin eteenpäin. Uudelleenlukiessa ja korjaillessa voisi vielä tarkentaa kohtausta, miten se ihan oikeasti kulkisi. Hyvältä näyttää.
Mahtavaa!! Upeaa!! Kiitos kun pelastit yhden niistä päivistä, joka muuten olisi ollut täyttä sontaa.
Olen nimittäin joka kerta sanoinkuvailemattoman tyytyväinen huomatessani, että Suomesta löytyy edelleen 11-vuotiaita, joiden suuri unelma on kirjoittaa kirja!!
En aio alkaa ruotimaan kirjoitustasi auki, sillä sinun iässäsi pitää vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Kerron vain, että matkasi kohti painosten herruutta, on vielä pitkässä kuusessa ja saat varautua moniin, karvaisiin pettymyksiin. Mutta samassa veneessä olemme myös me hieman vanhemmat kirjailijanalut, joten tervetuloa kerhoon.
Lopuksi vetoomus: kun saavutat murrosiän, älä polta/poista näitä kirjoituksiasi. Sen virheen me monet olemme tehneet ja sen vuoksi kärsineet.
Onnea valitsemallanne tiellä
Hehheh.. Alkoi tuo Ernie -nimi niin naurattamaan, etten pystynyt lukemaan loppua... Kröhöm... Joo.
Jatka jos siltä tuntuu. Aika nuori olet, mutta mitäpä siitä jos lukijoita löytyy...