Täyttyi juuri neljä vuosikymmentä. Niinpä voin astua tähän 40 -seuraan.
Tässä vaiheessa voi katsella jo elämää taaksepäin ja todeta saavutuksia, verrata ehkä myös siihen, mitä ikätoverit ovat saaneet aikaan.
On korkeakoulutus, on työtä omalla alalla; on asunto, on omaisuutta.
Noinhan on tuttavillakin. Heillä on kuitenkin muutakin. Heillä on kerrottavaa siitä, mitä kotona tapahtuu, miten mies korjasi pöydän, miten pojan kanssa käytiin hiihtämässä, miten tyttären kanssa pelattiin Afrikan tähteä.
Ei ole ollut miestä, ei lapsia. Oli kyllä väliin toiveita, mutta ne haaksirikkoutuivat.
Usein olen joutunut kysymään itseltäni, miksi kanssasisaria on onnistanut noissa asioissa; siitähän kai on kyse.
En halua olla mikään "sinkku". Olen rehellisesti vanhapiika, ja sillä siisti. - Miksihän muuten ei ole vanhapiika-yhdistyksiä? Kyllä niihin jäseniä riittäisi.
Olisiko nelikymppisenä viisainta jo ottaa haku (jos sitä yleensä enää on) pois päältä ja uskoa sovulla joutuvansa jäämään ikäneidoksi, ylijäämänaiseksi?
Tässä vaiheessa voi katsella jo elämää taaksepäin ja todeta saavutuksia, verrata ehkä myös siihen, mitä ikätoverit ovat saaneet aikaan.
On korkeakoulutus, on työtä omalla alalla; on asunto, on omaisuutta.
Noinhan on tuttavillakin. Heillä on kuitenkin muutakin. Heillä on kerrottavaa siitä, mitä kotona tapahtuu, miten mies korjasi pöydän, miten pojan kanssa käytiin hiihtämässä, miten tyttären kanssa pelattiin Afrikan tähteä.
Ei ole ollut miestä, ei lapsia. Oli kyllä väliin toiveita, mutta ne haaksirikkoutuivat.
Usein olen joutunut kysymään itseltäni, miksi kanssasisaria on onnistanut noissa asioissa; siitähän kai on kyse.
En halua olla mikään "sinkku". Olen rehellisesti vanhapiika, ja sillä siisti. - Miksihän muuten ei ole vanhapiika-yhdistyksiä? Kyllä niihin jäseniä riittäisi.
Olisiko nelikymppisenä viisainta jo ottaa haku (jos sitä yleensä enää on) pois päältä ja uskoa sovulla joutuvansa jäämään ikäneidoksi, ylijäämänaiseksi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Tuo tiehän meirän on kaikkien käytävä, sano vanhapiika, ku hääsaattueen näki." (Ilmajoki)
Näin siis kansa
Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, sanotaan Sanassa.
olen tuosta nelikymppis-vaiheesta miettynyt samaa, se on hyvä paikka katsoa sekä eteen että taakse, jonkinlainen "tilitysaika". Ainakin naisille se on selvä paalupaikka, lastenhankintaa ajatellen. Ne lapset ovat, niinkuin joku täällä on kirjoittanutkin, elämän suola, niitä soisi jokaiselle kaipaavalle. Se on niitä suurimpia suruja kun lapsia ei saa, vaikka monet äidit kuittaileekin että tietäisit vaan mikä rumba...
Hyvä puoli tämän iän kanssa on, että olet jo 40, eli on jotain elämänkokemusta, sekä vasta 40, yhtä paljon jäljellä kuin mitä tähän asti olet elännyt. Voit vielä valita mitä sillä teet. Silti, ilman sitä mennyttä ei pääse eteenpäin, joten pohdiskelua varmaan riittää..
Sanoo Tuffe; kaukaa viisas jne... :)
...merkitsee maallinen mammona enemmän kuin ihmissuhteet. Eikä siinä ole mitään heikkoa.
elämähän on vasta puolessa välissä. Olet jo luonut aika hyvin perustaa elämällesi. "kaksin aina kaunihimpi sanotaan", kannattaa elää edelleen täysillä, sitä ei aina tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Yksin tai yhdessä, niissä molemmissa on hyvät puolensa ja omat henkilökohtaiset arvostukset kai ratkaisee paljon.
Mielenkiintoista miehenä pyrkiä miettimään elämääsi. *kypärä päähän*
Olemme yksilöitä ja jokainen näkee asiansa oman perimänsä, kokemusmaailmansa ja ympäristönsä silmin. Minusta näyttää että olet ollut kiinnostunut itsestäsi ja omista saavutuksistasi ja nyt havahdut. Moni ikätoverisi varmaan vaikuttaa onnelliselta perheineen, monet kuitenkin havahtuvat juuri samassa iässä katselemaan taakse ja eteen. Ovatko onnellisia tässä parisuhteessa, mitä elämällä on vielä annettavaa, olenko onnellinen. Pähkäilysi on siis aivan normaalia 4-kympin kriisiä. Tosin naisella se merkitsee biologisesti eräänlaista virstanpylvästä.
Minusta siis vaikuttaa että olet pitänyt "rimaa" aika korkealla, tai ehkä sinulla on vain ollut huono tuuri. Jossain näin leikkimielisen tutkimuksen siitä miten eri tasoiset miehet ja naiset pariutuvat keskenään. Yleensä ottaen miehet pariutuvat itseään älyllisesti heikomman yksilön kanssa,,, tuohon laitan kysymysmerkin. Jos näin olisi niin älyllisesti korkeimman luokan naisilla olisi siis ylitarjontaa, eli he jäisivät helposti ilman paria. No tuolle tutkimukselle en paljon laske, mielenkiintoinen ajatelma kuitenkin. Sinuna en kuitenkaan vielä luovuttaisi niin kuin et teekkään arvaan. Jotain elämäsi arvoista kuitenkin kertoo kun mainitset koulutuksen,asunnon ja omaisuuden. Ollet luultavasti vielä aika vetävän näköinen.
Ei tuossa "vanhanapiikana" olossa sinänsä varmaan mitään pahaakaan ole. Voit omistautua itsellesi ja omille asioillesi. Jos oikein avarrut alat jakaamaan itseäsi myös maailmalle. Mahdollisuudet hyvän jakamiseen itsestäsi ovat potentiaaliset. Ehkäpä kuitenkin jatkat nykyisellä tielläsi selviydyttyäsi tästä kriisistä. Tulipa taas kirjoitettua sanomatta mitään... :-))) Mukavia oloja mietintääsi!
Elämänarvot ovat jokaisella erilaiset. Jollekin ne ovat oikeasti ne mitä itse haluaa. Toinen luulee itse haluavansa, mutta ne ovatkin jotain, mitä kuvittelee hyviksi ja onnellisiksi. Joku tietää tavoittelevansa muiden asettamia arvoja. Onnellisuus lähtee siitä, että tasapainossa omien valintojensa kanssa eikä kaiken aikaa peilaa tekemisiään sillä, miltä ajattelee muiden silmissä näyttävänsä.
Lehdistä saamme toistuvasti lukea naisten menestystarinoita, joissa ura ja perhe on yhdistetty onnistuneesti. Mutta tarkempaan lukien sieltä löytyy aina sankka sosiaalinen verkosto, joka on ottanut hoitaakseen ison osa perheen arjen rutiineista, jolloin uranluominen on onnistunut ja vapaa-aikana jää aikaa lepoon ja lapsille. Mutta kaikilla ei ole tuota sosiaalista verkkoa ottamassa vastuuta arjesta ja kantamassa osaa vastuusta. Silloin ei saa kaikkea. Toiset keskittyvät innolla uraansa ja ihmissuhteet unohtuvat siinä mielenkiitoisen oman tekemisen riemussa. Toiset valitsevat perheen ja luopuvat urastaan. Aina valitessaan luopuu jostain.
Itse olin pitkään ammattitaidoton, joskin työlläni itseni elättävä, boheemi elämäntapataiteilija. Sitten yli kolmekyppisenä menin naimisiin, tein lapset ja siinä vaiheessa aloin halajamaan sitä 'kunnollista' elämää. Kouluttauduin akateemisesti, sain koulutustani vastaavaa työtä ja hyvän palkan. Mutta avioliitto kariutui ja sen sosiaalisen verkoston puuteessa riepotin lapsiani hoitopaikasta toiseen, ei ollut riittävästi aikaa millekään, uuvuin ja kadotin ison osan elämäniloani. Minulla oli kaikki ja kuitenkin se elänilo ja palo, joka oli eläessäni itseni näköistä elämää, puuttuu. Eikä minulla ollut riittävästi aikaa vaativalle työlleni eikä sen paremmin lapsillenikaan. Nyt opettelen uudelleen kuuntelemaan iseäni ja toivon löytäväni kadottamani ilon punaisen langan.
Lapset ovat toki tärkeitä ja isoja ilon tuojia. Mutta onnellisen elämän voi saavuttaa ilmankin, kunhan löytää itsensä näköisen elämän. Kumppanin löytäminen ei ole vain sitä, että kohtaa vapaan miehen. Sen miehen kanssa pitäisi viihtyäkin. Samanlaiset ihmiset viihtyvät keskimäärin paremmin keskenään ja eipä niitä 'itsennäköisiä' miehiä pilvin pimein juokse vapaalla jalalla. Mutta löytämällä tasapainon oman itsensä ja elämäntilanteensa kanssa ja katsomalla avoimen uteliaasti maailmaa, antaa itselleen mahdollisuuden löytää uusia mahdollisuuksia. Muiden elämään ei kannata omaansa vertailla, sillä vieraan seinien sisällä voi olla vaikka kuinka paljon sellaista, mitä ei koskaan omaan elämäänsä haluaisi. Todellisen onnen havaitseminen ympärillä on vaikeaa. Se voi kukoistaa minkälaisissa ulkoisissa oloissa tahansa.
Summa summarum: vain tuntemalla itsensä ja tunnustamalla aidot toiveensa ja tarpeensa, käymällä rehellisesti pettymyksensä läpi, löytämällä sisäisen tasapainonsa, voi löytää elämänsä onnen.
Kumppanin löytäminen on ilmeisesti sitä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulee, erityisesti silloin, kun on löydettävä mies.
Ensinnäkin neljänkympin ikään mennessä on miesten määrä vähentynyt enemmän kuin naisten. Toisekseen vapaana oleva yli nelikymppinen mies ei hae ikäistään naista, vaan mieluiten alle nelikymppistä. Kolmanneksi - moni tuonikäinen mies ei ole lainkaan kiinnostunut naiskumppanista.
Viidessäkympissä tilanne on jo pahempi vapaiden naisten kannalta. Siihen mennessä on moni avioliitto purkautunut,miesten määrä edelleen vähentynyt nopeutuvassa tahdissa ja kumppania etsiviä naisia on tullut lisää. Jos miesten joukossa on kumppanin etsijöitä, haku suuntautuu jälleen alle nelikymppisiin.
Niinpä yli nelikymppisen naisen mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla ovat jo rajalliset, ikävä kyllä. Mikä lienee luonnon tarkoitus?
tuo loppu oli hyvä, vähän kuin koulussa matematiikan kanssa kun piti todistaa jotain oikeaksi. Sillä oli oma merkkinsäkin...
Paljonko tytöt maksatte vähän käytetystä miehestä? ;) (Hänkin varmaan mielellään vaihtaa maisemaa, pääsee mun sairaasta huumorista eroon)
Näinhän tuo on, että tarjokkaita on niukalti, sopivia.... no jaa. :-)
Luonnolla on usein omia jippojaan. Kun on tutkittu hiiripopulaatioilla käyttäytymistä, niin populaation tiheyden kasvaessa lisääntyvät niin psyykkiset häiriöt kuin homoseksuaalinen käyttäytyminenkin. Luonnolla on siis myös keinoja, joilla voi rajoittaa liiallista väestönkasvua. Ainakin jonkinlaisen yhtäläisyyden voisi tässä nähdä myös meihin ihmisiin. Ehkäpä myös havaitsemani nuorten miesten lisääntynyt kiinnostus vanhempia naisia kohtaan on osa tätä. Vai lienevätkö vain nuoret niin avarakatseisia ja fiksuja, että osaavat katsoa ihmistä ilman keinotekoisia sopivuusrajoituksia?
Anyway. Niin miellyttävää kuin olisikin jakaa arki hyvän kumppanin kanssa, elän itse ainakin elämääni mieluummin yksin, kuin lähden suhteeseen, joka olisi vain ja ainoastaan sopiva. Sopivassa pitäisi olla ainakin mahdollisuus kiinalaisen sanalaskun mukaiseen kylmän kattilan lämpiämiseen ajan myötä.
samanlaisia ajatuksia kuin itselläni. Hienoa lukea tuollaista :)
Ihmisen pitää ajatella itsenäisesti, sitä kautta voi löytää sen tyydyttävän, ehkä jopa hyvän "konseptin" omaan elämäänsä.
Ja oma elämähän ihmisellä on hyvä olla, vaikka olisikin lapsia tai parempi puolisko ;)
mutta voit ihan hyvin olla oikeassakin.
hilkka:
"Ensinnäkin neljänkympin ikään mennessä on miesten määrä vähentynyt enemmän kuin naisten."
Tilastollinen tosiasia?
hilkka:
"Toisekseen vapaana oleva yli nelikymppinen mies ei hae ikäistään naista, vaan mieluiten alle nelikymppistä."
Tässä lienee yleistystä, jossain määrin? Totta on, että itsekin "antaisin anteeksi" 3 vuotta ikäpoikkeamaa helpommin alaspäin kuin ylöspäin omasta iästäni. Toisaalta - elämänkokemus lisää usein naisen kiehtovuutta. Ja lisää toleranssia: Ihmisen henkiset ominaisuudet voivat poiketa numeroin ilmoitetusta iästä, eli tässäkään suhteessa ei kannata liikaa yleistää.
hilkka:
"Kolmanneksi - moni tuonikäinen mies ei ole lainkaan kiinnostunut naiskumppanista."
Heh, tyhmäkin oppii... ;) ?
Vai oppiiko mies ajattelemaan vasta iän myötä?
siis perheestä kun puhutaan niin ei kaikki perheet auvoisia ole. Itselläni on 3 lasta.Vanhin täytti 29 ja on muuten vielä kotona ja niin sanottu vanhapiika muttei likka ole millänsäkään. Hevosten kanssa on touhunnu 18 vuotiaasta itsellisesti. mut on kotona.ja ne pojat sitten, huolta ja murhetta yllinkyllin.Nykyaikaa kun eletään niin ei voi lapsiaan varjella huumeilta eikä muustakaan.on koko syksy ollut hermoja käypää aikaa.Tahtoo yö unet välillä mennä ja pelätä saa jatkuvasti mitä tapahtuu.Lapsiani kuitenkin rakastan tapahtuipa mitä hyvänsä.En aja maailmalle niin kun jotkut tekee jos lapset hairahtuu huumeisiin.Masennus kausina varsinkin on myötäeläminen tärkeää. no se siitä, olet ehkä säästynyt paljolta kun olet elänyt yksin ja ihmisenhän pitää tehdäkin niin kuin sydän sanoo, vai mitä?
Olen tunteellinenkin.
Ota minut.
Pistän sulle runon:
elämässä
ihmisiä
kulkee ohi
kuin helminauhaa
mutta hän
joka saa sinut
nauramaan
jää mieleen
;)
Oikeassa on Einari: iloa kumpuava kumppani on aarre. Harvoinpa sellainen ihminen yksin jää.
Vähäpuheinen voi muuten usein jäädä.
tiina kirjoitti: "Usein olen joutunut kysymään itseltäni, miksi kanssasisaria on onnistanut noissa asioissa; siitähän kai on kyse."
Hmm..., tuonlainen "onni" on tietysti aika suhteellinen käsite. En ole minäkään vielä toistaiseksi tavannut miestä, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni ;)
tiina kirjoitti: "Olisiko nelikymppisenä viisainta jo ottaa haku (jos sitä yleensä enää on) pois päältä ja uskoa sovulla joutuvansa jäämään ikäneidoksi, ylijäämänaiseksi?"
Viisasta olisi ehkä miettiä asiaa omalta kannaltaan, ei niinkään "yleisten pariaatteiden" - korjaan - "periaatteiden" valossa. Jotkut saattavat vain olla yksineläjä-tyyppisiä ihmisiä, eikä siinä pitäisi olla mitään pahaa. Voisiko ajatella esim. avioerojen yleistymisen perusteella, että tällaisia ihmisiä on yllättävän paljon ??? Ehkä se pikkuhiljaa hyväksytään yleisestikin? So what?
Heitto: Kulutusyhteiskunnasta syrjäytyminenkin voi tulla vielä muotiin. Sitä vaan kutsuttaisiin silloin "oravanpyörästä pois hyppäämiseksi" ? ;)
Hei Tiina!
Erosin -98, yksi lapsi on tullut hankittua. Täytin -99 40v ja luulin, että loppuikäni vietän yksin, kun tyttö lähtee aikanaan. Sitten hän vain käveli vastaan ja nyt on kaksi vuotta yhteistä taivalta takana.
Tiina ei peli ole vielä menetetty!!!
Mistä mahtanee johtua, että miehille vielä kelpaavat nelikymppiset eronneetkin, mutta eivät samanikäiset neidot?
Mitä se on, jos tietyssä iässä alkaa muistelemaan menneitä ja haikailemaan sitä mitä muilla on "enemmän" tai "paremmin"?
Se ompi vanhuuden ensi oireet!!!
Äläpäs nyt plikka ennenaikojas vanhene, sähän oot vasta puolesvälis elämää.
Lähe baanalle, elä elämääs täysillä, turha tuollaisen asian kanssa on märehtiä.
Ei elämä ole kilpailua siitä, kuka saavuttaa eniten, vaikka sellaista yritetään joka tuutista tyrkyttää.
Älä yritä tunkea itseäs samaan muottiin, kuin "sopuli" kanssasisaret.
Tee kaikkea sitä, mitä et ennen voinut tai uskaltanut, pidetään me "-60 luvun levottomien aikojen kasvatit" mielessä se, että ikäkriisille ei anneta valtaa!!!
Mistä mahtaa johtua, että juuri nuo "ikäneidot" ovat kaikkein tyytymättömimpiä elämäänsä, vaikkei heillä ole edes perhettä eikä miestä vaivanaan?
Heidän mielestään muut ja enimmäkseen naimisissa olevat naiset, sortavat heitä, he raatavat ilman, että heitä edes huomataan.
Mikä oikein tekee heidät niin ärtyisiksi? Elämänhän pitäisi heillä nimenomaan huoletonta.
EN tiedä mitä sanos...
Heippa soitellan jos ja kun kiinnostaa..
kalle tai postaillaan
Luin vasta äsken postisi ja olin todellä yllättynyt ei maallinen mammona täällä varmaankaan luo suhteita
ei kaikki on niin suhteellista.. joku hieno mies on sanonut et kaikki on kiinni tunteesta eläää ja niinhän se on...postaile mulle niin tavataan