Uusi isyyslaki - kysy kortsun sijaan sotua

Hyvä otsikko :) Jaan ikävä kyllä kokemuksen kanssasi. Neuvolassa mua ei onniteltu raskaudesta kertaakaan, vaan joka kerta jaksettiin tentata, joko tilanne on muuttunut ja lapselle löytynyt isä vai mennäänkö tässä vanhan kaavan mukaan jälkiselvittelyihin. Kun nyt kerran on mahdollisuus neuvolassa tunnustaa isyys niin kyllähän nyt joku isä pitäisi lapselle hommata (ilmeisesti sitten vaikka jälkikäteen kuka tahansa, jotta olisivat tyytyväisiä, että nyt jonkun miehen mahdolliset oikeudet täyttyvät!). Kaverini on yh-äidin kasvattama ja hän sanoi, ettei ikinä hänen äitinsä 30 vuotta sitten kohdannut neuvolassa paheksuntaa, vaan sai ymmärrystä tilanteeseensa. Kukaan ei katsonut kieroon yh-äitiä ja sellainen sai olla. Nyt tosiaan tuntuu, että ei enää saa. Ehkä yh-äidit häviävät lakimuutoksen takia Suomesta kokonaan ja yhteen saatetaan vanhemmuuden sitein väkisin ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan saati halua olla yhdessä. Äidin ja lapsen hyvinvointi tuntuvat olevan terveydenhuollossa toissijaisia, kun on kiire selittää uudesta isyyslaista ja isän oikeuksista - olemattoman isän, joka ei ole ollut yhdelläkään neuvolakäynnillä mukana ja jonka nimeä saati sosiaaliturvatunnusta en tiedä. Kiinnostaisi muakin tämä neuvolatädin selvännäkökyky: jos hän tietää, kuka on lapseni isä, niin miksei hän kerro sitä minullekin! Kenet minun pitäisi kutsua kuulemaan oikeuksistaan? Miksi terkka ei vaan kerralla hyväksy sitä, että en tiedä? Tietämättömyydestäni voin syyttää onneksi sitä, että lapsi on pantu alulle vuonna 2015, jolloin uusi isyyslaki ei ollut vielä voimassa, joten minulla ei ollut velvollisuutta allekirjoituttaa yhden yön Toivoni isällä henkilöpapereita saati huoltajuussopimuksia.