Intialaisesta VKP:sta muutama ajatus. Luin jokin aika sitten Dr. Robert Svobodan "Aghora"-kirjan (trilogian avauskirjan). Mikähän siinä on että kun länsimainen lähtee Intiaan oppia saamaan ja kirjoittaa kokemuksistaan kirjan (tai sitten opettaja on oikein vaatinut, että tällainen hengentuote täytyy tehdä), poikkeuksetta nämä opettajat, joita heillä on kertomansa mukaan ollut, ovat sitten tavoittamattomissa; heistä ei ole luotettavia henkilötietoja, ei valokuvia, ei mitään pitäviä todisteita: he katoavat, ovat kuolleet tai...olisiko niin, että he ovat olleetkin olemassa vain kirjailijan mielikuvituksessa? Aika Carlos Castaneda-henkistä "Don Juan"-keitosta tuo Aghora-teoskin loppujen lopuksi oli, vaikka mielenkiintoista asiaa VKP:sta ja aghorasta sisälsikin.
Svobodan ohella samanlainen kehityskaari näyttää olleen ranskalaisella Daniel Odierilla, jonka intialainen VKP-opettaja Devi tuntuu Odierin kirjojen perusteella myös tällaiselta keksityltä hahmolta.
Tietysti nämä epäilyni voivat olla vain postmodernin ylenpalttisen kyynisen ajattelun tuotosta, mutta kuitenkin...olisi edes yksi piristävä poikkeus tähän sääntöön.
Vastaavanlainen "uusi yrittäjä" jo miltei pyhään "oppilas-guru-kirja"-kolminaisuuteen näyttäisi olevan saksalainen Tobias Tripler, joka myös on omien sanojensa mukaan ollut aghori-opissa, opettajanaan "Govindha Nath". Kirja on saatavana vasta saksaksi, mutta englanninkielinen painos on ilmeisesti tekeillä. Linkki:
http://www.aghora.de/english_version.htm#For English click here
Svobodan ohella samanlainen kehityskaari näyttää olleen ranskalaisella Daniel Odierilla, jonka intialainen VKP-opettaja Devi tuntuu Odierin kirjojen perusteella myös tällaiselta keksityltä hahmolta.
Tietysti nämä epäilyni voivat olla vain postmodernin ylenpalttisen kyynisen ajattelun tuotosta, mutta kuitenkin...olisi edes yksi piristävä poikkeus tähän sääntöön.
Vastaavanlainen "uusi yrittäjä" jo miltei pyhään "oppilas-guru-kirja"-kolminaisuuteen näyttäisi olevan saksalainen Tobias Tripler, joka myös on omien sanojensa mukaan ollut aghori-opissa, opettajanaan "Govindha Nath". Kirja on saatavana vasta saksaksi, mutta englanninkielinen painos on ilmeisesti tekeillä. Linkki:
http://www.aghora.de/english_version.htm#For English click here
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voihan se olla, länsimaissa on ollut usein tapana käyttää jotain kuvitteellista mestaria. Golden Dawn keksi saksalaisen looshin joka antoi neuvoja ja Castaneda keksi hatusta oman mestarinsa. Se antaa auktoriteettiä kaipaaville enemmän luotettavuutta asiaan. Minulla se taas saa hälytyskellot soimaan, vaikka olisikin kohtuu aidon oloista matskua.
Virkistävää olisi nähdä kerrankin joku kirja/oppilas/opettaja, joka olisi "real thing". Tuntuu vain että sellaiset tosityypit ei paljon kirjoja kirjoituta/kirjoita. Nyt näistä Svobodankin kirjoista putoaa herkästi se perusta vex, kun opettajaa ei näy eikä kuulu ja kirjat on kuitenkin hieman romaanityylisiä.
Castanedastahan on muuten tämä Richard Demillen kirja "The Don Juan Papers", mikä kertoo, mistä lähteistä CC oikein kehitteli tämän oman systeeminsä Don Juaneineen kaikkineen.
Svobodan tapaus _voi_ olla samanlainen; toisaalta voihan se olla niinkin, että joku aghori, joka nimenomaan ei halua esiintyä länsimaisille minään guruna, on Svobodan kanssa kasannut tällaisen keksityn gurun mutta itse asia - opetukset - ovat aitoja. Mutta joutavaa spekulointiahan tämäkin on.
Luotettavampaa luettavaa taitavat olla erilaiset akateemiset väitöskirjat ja kenttätutkimukset. Esimerkkinä Miranda Shaw'n "Passionate Enlightenment: Women in Tantric Buddhism".
On huomattavasti tehokkaampaa laittaa sanat toisen suuhun ja teot toisen tekemiksi vaikka itse olisikin mestari. Mystifioimalla mestari on helpompaa keskittää huomio itse asiaan. Ei sen kummempaa.
Väitöskirjat taas ovat useimmiten "toden toistoa", eli harvemmin tutkimuksista liikenee mitään todellista hyötyä.
"Mystifioimalla mestari on helpompaa keskittää huomio itse asiaan. Ei sen kummempaa."
Tai johtaa etsijä perusteellisesti harhaan.
Castanedalaisuuteen enemmän tutustuneet ovat saaneet vierestä seurata messevää Jeesus-kehitystä. CC:n kirjoja siteerataan kuin Raamattua konsanaan, ja onpa CC eräiden ihmisten mielestä noussut kuolleistakin. Tästähän on jopa kirjakin, "I Was Carlos Castaneda", kirj. Goodman, joka väittää keskustelleensa CC:n kanssa jossain Ranskassa ja vasta myöhemmin kuulleensa että jätkä onkin kanttuvei. (Tosin tämä apparaatio taisi mainita kuolemansa ohimennen?)
Epävirallisiis Jeesus-tarinoihin kuuluu sellaisia joiden mukaan Jeesus ei kuollutkaan ristillä, vaan joku muu hänen sijastaan. CC:n tarinaan tämä on tullut mukaan sellaisessa muodossa että CC:ta esittikin 2 identtistä veljestä, joista sitten jompikumpi kuoli mutta toinen ei... Eloonjäänyt veli oli sitten kertonut tämän tarinan jollekulle joka sitten laittoi tietenkin kertomuksen nettiin.
CC:n kirjat ja Suuri Tarina on poikinut mukavasti wannabeitä, jotka ovat kirjoitelleet omia kirjojaan ja luoneet omia oppejaan "muinaisista tolteekeista". Work shoppeja löytyy, CC:n itsensä(?) suunnittelema voimistelumuotokin rules ok. Alan harrastajat riitelevät siitä onko erään naisen kirjoittama seksuaaliperusteinen CC-klaaniin liittyvä kirja autenttinen vuodatus itseltään don Juanilta jne. jne.
Että huh huh vaan.
Eiköhän se Etsijän pullea ego yleensä estä näkemästä ja kuulemasta. Tämän ovat monet hiffanneet halutessaan jakaa pyyteettömästi tietoaan ja oivalluksiaan. "Hierarkiauskoinen mutta kapinallinen" Etsijä kuuntelee vakavana ja vastaanottavaisena toisen käden tietoa, mutta kyseenalaistaa puhujan, joka korottaa itsensä mestarin asemaan. Uskoisin että tämä vaivaa varsinkin surkean itsetunnon omaavia suomalaisia.
Castanedan asema new age -piireissä on mielestäni verrattavissa Apostoli Paavaliin helluntaiseurakunnassa: sen mitä Paavali sanoi ja teki ohittaa useimmiten jopa Jeesuksen itsensä edesottamukset.
Don Juanhan se mystifioitu mestari piti alunperin olla! Anyway: mielestäni mikään ei horjuta Castanedan mestarin asemaa. Luulenpa, että aika monelta olisi tainnut jäädä VKP:t löytymättä ellei CC olisi antanut hieman oivalluksia löytöretkille... Ja kuten asiaan kuuluukin: kun oma polku löytyy, irtautuminen henkisestä kodista voidaan suorittaa ainoastaan isänmurhan kautta. Niin CC:nkin tapauksessa.
Pullea ego? Tarkoitat tuolla sitä, että ei voi ajatella jonkun ihmisen olevan itseään edistyneempi jollain tapaa jonka kohtaa kasvotusten? Aika naurettavaahan se on, mutta järkevästi kriittinen pitää olla. Ihmisautomaatit ovat ne jotka pitävät huijarigurut ja huijariuskonnot rahoissa.
>>Väitöskirjat taas ovat useimmiten "toden toistoa", eli harvemmin tutkimuksista liikenee mitään todellista hyötyä.
... ja ryhdytään hommiin.
Magia-kirjojen lukeminen ei ole mielestäni kummoisenkaan maagista puuhastelua. Gurut taas on tarkotettu nuorisolle. Kas kun tiellä eteneminen on semmoista, että guruja kannattaa etsiä ja kuunnella tasan niin kauan kunnes ne alkavat toistaa itseään ja osaat itse homman gurua paremmin.
Tämä rajoitettu elinaika täällä teettää sellaisia juttuja, että kannattaa jossain vaiheessa funtsata myös miten paljon korvaamatonta aikaa haluaa tuhlata tarpomalla pitkin Intian kyliä etsimässä jotain "mestaria", joka lopulta osoittautuukin rikkinäiseltä vinyylilevarilta kuulostavaksi dementikoksi. Sama koskee kirjoja: pelkästään pornolehden ääressä runkatessa saattaa käydä niinnii että heittääpi veivinsä neitsyenä...
En usko että yksikään vakavasti tietään etsivä kovinkaan pitkälle on huijarigurujen narutettavissa. Huijariuskontojen ja -gurujen riistaa ovat lähinnä sellaiset new-age-henkiset pintaliitäjät, joiden syvällisyys on tuollaista sarasvuo-leveliä.
En ymmärrä, miksi olisi niin tärkeää kohdata guru kasvotusten? Siksikö, että äijästä tarttuisi jotain karismanhohkaa, jota olisi kiva sitten apinoida omaan käyttöön, kavereitten pällisteltäväksi? Noita karismamiimikkoja on ihan riittämiin ainakin omassa kaveripiirissäni: mentiin Intiaan ja tultiin valo päässä ja typerä hymy naamalla kuukauden kuluttua takaisin. Gurukin oli nähty teatterikiikareilla kolmensadan metrin päästä.
Siis ainakin oman kokemukseni mukaan monet kirjallisesti lahjakkaat visionäärit ovat sangen surkeita puhujia ja vielä surkeampia kuuntelijoita. Ne taas joilla on läppä hyvin hallussa ovat sellaisia small-talkin jauhajia, ettei sellaista kestä todellisen tiedon etsijä.
Toisaalta aikamoinen mestari saa olla etsijäkin, mikäli on kykenevä nöyrtymään todellisen mestarin edessä - jos sellaisen on edes kykenevä tunnistamaan.
Ihan fiksuja asioita puhut. Harva sitä on syntynyt joka omaa molemmat: puhujan lahjat ja magian kyvyt.
En minäkään ole koskaan ollut sellainen että kaipaisin jotain mestaria, uudet ja mielenkiintoiset ajatukset siitä miten homma toimii ovat erikseen. Olen vaan sen verran viimeaikoina taas tutkinut kaikenmaailman kultteja, että ajatuksissa on kuinka näitä huijareita ja huijattavia löytyy pilvin pimein.
Tuossa on oikeaa asennetta. Mistäs niitä mestareita sitäpaitsi tulee... taivaastako niitä tippuisi? :-) Mestareita tulee just siten, että "kääritään hihat ja jointit". Kuka tahansa voi olla seuraava mestari. Sitä ei koskaan tiedä. Vaikka joku, josta ei olisi kukaan uskonut. Sellaistakin tapahtuu. Me luemme niin paljon kirjoja, että lopulta alamme uskomaan, että mystiset ja oudot asiat ovat jotakin jota tapahtuu muille ihmisille (etenkin guruille ja mestareille), mutta ei meille. Siitähän on aina edessämme todisteena ihmeellisiä todistuksia täynnä oleva kirja, sekä oma ilmeinen apaattisuutemme. Mitä muuta voisimme uskoa, kuin ettemme kykene mihinkään? Siispä työhön siskot ja veljet! Se joka antautuu luovutusmielialalle mystisen hevonpaskan suossa, uppoaa siihen, mutta se joka ei koskaan lannistu, selviää vaikka pahimmastakin paskatsunamista. ROCK!!!
"Työtä" aina lähtöpohjaisesti inhoan, koska eihän se voi johtaa kuin saman orjuuden jatkumiseen. Työ jatkuu työnä, mullistus vain viipyy ja huijaa työn orjaksi.
Ja jos rehellisiä ollaan, mitä HE-LE-VE-TIN tavoittelemisen arvoista on Suuressa Mullistuksessa? Järjellä kun ajattelen, ja kun en muuta voi, niin että jotta kun tavoittelu jättää ja lakkaa, niin ei ole enää jäljellä ketään, joka palkinnon saa. Ja valehtelisin, jos väittäisin, etten ole palkintoaddikti.
Ei mulla oo muuta, kuin pyrkimys rehellisyyteen, ja kait sekin sit on valheellista. Mutta emmä oikeesti mistään asenteista ymmärrä, kun toisaalta se kaikkeus jonka tuntemus mulla on sanoo että pyrkimällä ei pääse minnekään. Enkä tietenkään tiijä ees minne tai millaseen haluaisin, oon siinä suhteessa useampaan jakautunut enkä tunne itteäni.
Sinä olet nyt gurun tarpeessa.
Lentohiekka on semmosta kamaa, että kun siihen uppoaa niin jokainen liike suuntaan taikka toiseen imasee yhä syvemmälle. Silloin tarvitaan joko kättä pidempää tai kaveri jelppimään.
Yksi minun guruistani on nimeltään Richard Williams. Kaveri on ammatiltaan animaattori ja ohjasi aikoinaan leffan nimeltä "Who Framed Roger Rabbit". Aikaansaava hemmo siis. Hän on kirjoittanut myös kirjan, joka sisältää enemmän salattuja totuuksia ja oivalluksia kuin muutamat esoteerisen tiedon raamatut yhteensä. Kirjan nimi on "The Animator´s Survival Kit".
Kirjan "lesson one" kuuluu: "Animation Is Concentration".
>> Työ jatkuu työnä, mullistus vain viipyy ja huijaa työn orjaksi. >>
Tähän sopinee vanha zen-tarina. Oppilas kysyi mestarilta, "Mestari, kuinka voimme välttyä päivittäiseltä tarpeelta syödä, nukkua, peseytyä ja pukeutua?", johon mestari vastaa, "Voimme välttyä niiltä syömällä, nukkumalla, peseytymällä ja pukeutumalla".
Minä taas sanoisin niin, että olemassaolosi on jo lähtöjään työsopimus, jossa sinun osuutesi diilistä tekee olemassaolosi mahdolliseksi. Vaikka ajatuksesi usein pyörisivätkin hyödyttömiä latuja, ainakin kehosi tekee jatkuvasti fyysistä työtä pitääkseen sinut elossa ja onnellisena. Se joka kieltää olemassaolon työnomaisen luonteen, ei saa maistaa sen riemujakaan, vaan joutuu tekemään työtä hampaat irvessä kuten orja.
>> Suuressa Mullistuksessa? >>
Lumihiutale sanoo, että meidän on tavoiteltava ns. henkisen kehityksen suurta mullistusta, kunnes ymmärrämme, ettei mitään todella tarvitse muuttaa, mullistaa, kehittää tai luoda. Ja juuri se on todella suuri mullistus, koska silloin havaitsemme, että elämämme on ollut ihmeellistä alusta alkaen. Ja meidät täyttää mysteerin tuntu.
>> Järjellä kun ajattelen >>
Järjellä kun ajattelet, et koe todellisuutta sellaisena kuin se todella on.
>>Järjellä kun ajattelet, et koe todellisuutta sellaisena kuin se todella on.>>
Hyvä tiivistys! Sopisi vastaukseksi myös yläpuolella marmattavalle "Pahikselle". Järkeä ei ole luotu todellisuuden hahmottamiseen vaan ainoastaan siinä selviytymiseen. Järjellä ajatellen törmää hyvin äkkiä kuvitteelliseen tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuden tunteeseen, mikä ei vastaa todellista totta.
Intuitio on askel pidemmälle. Intuitiivinen työskentely vaatii hieman työtä, mutta myös palkitsee nopeasti: mullistuksia on luvassa ;-)
Lentohiekan ja gurun tarpeen tunnistat itsessäsi, koska niistä osaat puhua. Missä kohtaa ja mihin suuntaan toinen lentohiekan olio rimpuilee, sitä et tunne, ellet tunnista toista oliota itsessäsi. Ja itsessäsi tunnistat omat ajatuksesi.
Animaatio-metafora on kohdallaan. Jos animaatio on tiivistämistä, kuka tiivistää? Jos elämän liike on keskittymistä, missä on animaattori? Ylipäänsä miksi ja mihin suuntaan animaattorin pitäisi pelastua?
Guruilusi siis vain toistaa saman kysymyksen eri sanoin, joten gurun tarpeelle sanon nyt ei kiitos. Tahtoni ja ihmettelyni eivät keskity siihen suuntaan, vaan tarpomiseen. Epätarkkuusperiaatteeseen.
>>Lentohiekan ja gurun tarpeen tunnistat itsessäsi, koska niistä osaat puhua.>>
Aivan, mutta et voita itsekään mitään heittämällä palloa takaisin. Osaan puhua gurun tarpeesta ja lentohiekasta, koska sellaisessa samanlaisessa mömmössä olen itse rimpuillut.
>>Ylipäänsä miksi ja mihin suuntaan animaattorin pitäisi pelastua?>>
Siihen miksi pitäisi pelastua tiedät vastauksen ainoastaan sinä itse. Apua kuitenkin vaikutat hihkuvan, joten kaipa sinulla jokin tarve on pelastautua. Suunta taas ainakin omassa tilanteessani oli lähinnä jorpakosta pois. Minne, sillä ei ole niin väliä.
>>Tahtoni ja ihmettelyni eivät keskity siihen suuntaan, vaan tarpomiseen. Epätarkkuusperiaatteeseen.>>
Mikä siis on ongelmasi, kun on kerran niin helvetin vaikeeta?
Millaiset ajattelun ladut ovat hyödyttömiä, millaiset hyödyllisiä, ja milloin?
Nyt ja tässä, kun latu jatkuu lumeen vedettynä, ajatuksesta toiseen, lukemattomia lumihiutaleita murskaten, kun kehon työn palvelulta ajatuksille jää joutilasta luppoaikaa, millaiset, milloin?
>>Lumihiutale sanoo, että meidän on tavoiteltava ns. henkisen kehityksen suurta mullistusta, kunnes ymmärrämme, ettei mitään todella tarvitse muuttaa, mullistaa, kehittää tai luoda. Ja juuri se on todella suuri mullistus, koska silloin havaitsemme, että elämämme on ollut ihmeellistä alusta alkaen. Ja meidät täyttää mysteerin tuntu.
>>>et voita itsekään mitään heittämällä palloa takaisin.>Apua kuitenkin vaikutat hihkuvan, joten kaipa sinulla jokin tarve on pelastautua.Mikä siis on ongelmasi, kun on kerran niin helvetin vaikeeta?
>> Pokale sanookin, että suurinta hulluutta on tavoittamattoman tavoittelu, hyödyttömistä hyödyttömintä. >>
Lumihiutale sanoo jälleen zenbuddhalaisuuden hengessä, että vastaus kysymykseen "Mitä hyötyä valaistumisesta on?" kuuluu "Siitä ei ole mitään hyötyä", ja vakuuttaa että se on jaloa.
Lumihiutale tahtoo myös lisätä, että maagiset kokemukset jota hän kohteliaasti tahtoo todistaa todellisiksi ja saavutettaviksi asioiksi, ovat kuin ovatkin eräänlaista hulluutta. Mutta magiapa on juuri sitä että kaikki käännetään päälaelleen ja löydetään uusia ulottuvuuksia.
Järkesi uskottelee sinulle, ettet muka olisi luitasi myöten yhtä hullu kuin tämä universumi. Aivan kuin katsoisit seinähullun miehen nenänreikää ja sanoisit: "Vaikuttaa terveeltä mieheltä, koska kaikki nenäkarvat ovat tallella!".
>>Järkeä ei ole luotu todellisuuden hahmottamiseen vaan ainoastaan siinä selviytymiseen.>>Järjellä ajatellen törmää hyvin äkkiä kuvitteelliseen tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuden tunteeseen, mikä ei vastaa todellista totta.
Mitäpä tuohon lisäämistä. Lisään kuitenkin:
Voiko järki tavoittaa universaalisen hulluuden? Ei loputtomasti tai lopullisesti, mutta keskustelun pitimiksi kyllä.
Tähän vielä vanhan kertausta ja syntetisointia omasta puolestani: ei magian pariin kannata tupsahtaa maine, mammona ym. krääsä mielessä. Jos rahaa, maallista hyvinvointia, yms. haluaa, ei magia ole siihen oikea väline, vaan opiskelu, työnhaku ja itsensä muilla tavoin psyykkaaminen/muokkaaminen sekulaaria maailmaa varten tarpeen mukaan.
Mutta magia on jotain, joka on paitsi vaikeaa, myös - kuten joku viksu jo aiemmin sanoikin - vaikeuksia aiheuttavaa. Se ei siis sovi totaalidiletanteille, mutta ei myöskään liian analyyttisille, elämää vierastaville fasisteille, joille kontrolli on avainsana. Jos initiaatio on vasemman käden polun kulkijalle elämää, on magia elämisen taitoa. Hienoin asia magiassa lienee se, että tavanomaisten "totuuksien" ja lumetoden nuriniskoin kääntäminen ja oman egon harhaisuuden tiedostaminen tuovat esiin asioita, joita ei ehkä aiemmin huomannut maailmassa ja itsessä olevankaan. Heidegger, vanha pieru, taisi myös oivallisesti puhua "asioiden silleen jättämisestä ja avautumisesta Salaisuudelle". Siinä tuo saksalainen jäärä olikin mielestäni ihan oikeassa (ei ihme, että esim. zen-buddhalaisuuden piirissä on löydetty vastakaikua joillekin Heideggerin aatoksille; tosin liialliseksi sanataiteiluksi ja ajatuskikkailuksi Martin-sedällä välillä menee).
Heh. Pitkään ehdin elämässäni toiveikkaasti luulla, että säästyisin Heideggerin lukemiselta. Sitten luin Platonin Sofistin ja kiihotuin siitä niin että sorruin ja tuossahan tuo nyt yöpöydällä makaamassa: Heideggerin Platonin sofisti.
Ja ihan nautittavan taitavasti natsisetä hahmottamista itseään hahmottaa sekä kreikkaa opettaa.
>> Voiko järki tavoittaa universaalisen hulluuden? >>
Ei ei, ei missään tapauksessa. Tuo jos mikä on huuhaata. Tarkoitan universaalilla hulluudella vain sitä, että todellisuus itsessään on ei-dualistinen. Ajattelu, joka kokonaan perustuu kahtiajakojen ja vastakkainasetteluiden tekemiseen, ei voi mitenkään tavoittaa sitä. Sen vuoksi kun puhun siitä käyttäen suomen kieltä, minun on kutsuttava sitä universaaliksi hulluudeksi. Vaikka totta puhuen voisin yhtä hyvin puhua universaalista kauneudesta. Se on yhdentekevää.
Ymmärrän kyllä metaforasta jotakin, olenhan itsekin sellainen: sanomattomasta merkityksestä tiine. Ottamatta kantaa, oliko metafora avautumisensa hetkellä yhden- vai kahdentekevä.
Järjellisyys ei ole sen turhempaa kuin mikään muukaan. Järjellisyyden ymmärrän pyrkimykseksi puhua (ääneen tai hiljaa) lauseita, jotka ovat niin tosia kuin kulloinkin mahdollista, avautuen havaintotiedolle itsessäni sekä toisten välittämälle järkitiedolle, sitä uskoen ja epäillen ja jatkuvasti itsessäni todentaen.
Avautumista ja antautumista keskustelun virran vietäväksi, sitä taas kutsun viisaudeksi, todentumiseksi.
>>Järkeä ei ole luotu, piste. (Ellet halua uskoa järjen Luojaan?)>>
Ei vai? Paskaaks sillon väliä luotiinko vai ei. Lopputulos on silti sama.
>>Todellisuuden hahmottaminen on hahmon siinä selviytymistä, säilymistä. Jos järjestysten hahmottaminen lakkaa, mikä siitä selviytyy? Ei ainakaan hahmo, joka hahmottelee omaa säilymistään.>>
Eli viittaat omaan päätelmääsi. Ring-dingeling...
>>Jaa. Minä väitän, että todellisin tosi on tyhjää ja tarkoituksetonta.>>
Kerroppas nyt sitten, mikä se sinun "todellisin tosi" sitten on? Eikö subjektiivinen hahmottaminen ole "totta" ja "todellista".
>>Siihen kun törmää yrittämättä väistellä, silloin vasta intuitio todella toimii. Vaikeinta on lakata väistelemästä, koska sellainen on selviytyjän luonto, selviytyminen.>>
Sellaiseenko on pyrkimys? Oletko jo itse törmännyt?
>>Ei vai? Paskaaks sillon väliä luotiinko vai ei. Lopputulos on silti sama.>>Eli viittaat omaan päätelmääsi. Ring-dingeling...>Kerroppas nyt sitten, mikä se sinun "todellisin tosi" sitten on?>Eikö subjektiivinen hahmottaminen ole "totta" ja "todellista". >Sellaiseenko on pyrkimys? Oletko jo itse törmännyt?