pyöräily

Oltiin menossa läheiselle luistinradalle 250m ,lyömään kiekkoa. Koska matka oli niin lyhyt laitoimme pelivehkeet jo kotoa päälle sekä myös luistimet ja sitten pyörän päälle,matka kentälle oli loivaa alamäkeä ja vauhti sen mukainen.

Sitten luistimen teränsuojus aukeni siitä horjahdus tunnelin betoniseinään vauhdilla ja siitä maahan kasvoilleni.

Onnekseni minulla oli lätkäkypärä kasvoristikolla sillä muuten ei olisi enää etuhampaita ja olisi leukakin murtunut myös nenäkin,sillä sellanen tälli oli.

Lätkähanskat oli entiset sillä tunnelin karhea betoni repi vasemman hanskani pepaleiksi,mutta suojasi kädet,jos olisi ollut pyöräkypärä ilman leukasuojusta huonosti olisi käynyt.

Ite olin polkupyöräonnettomuudessa vuonna 2000. Lensin railakkaasti tangon yli kasvot edellä asfalttiin. Lopputulos lensin hampaileni 3 etuhammasta meni ja kasvoihin 80 tikkiä. Ja niskasta jänne poikki. Jos olisi ollut kypärä päässä niin olisin nyt kaulasta alaspäin halvaantunut! Ja nyt vaan istun tuolilla ja pällistelen maailman menoa päivittäisen päänsäryn kanssa. So what jos pää särkee joka päivä siihen tottuu helpommin ku siihen et olis halvaantunut. Toisaalta jos olisin ilman kypärää vähän enemmän tullut otsalleni en olisi tässä kirjoittamassa tätä romaania...

Viitisen vuotta sitten sotkin alamäkeä ihan hyvässä vauhdissa vanhahkolla pyörän romulla. Jostain syystä ketjut "lukkiutuivat" tai jotain. Pyörä jämähti siihen paikkaan ja minä lensin tangon yli asvalttiin. Vähällä selvisin, sillä pelkästään oikea käteni murtui ja asvalttirupea sain vähän sinne sun tänne.

Kypärää ei ollut, mutta vaikka päähäni ei iskua tullutkaan, niin siitä lähtien olen pitänyt kypäränkin päässä ja ajanut alamäet hieman rauhallisemmin...

Muutama vuosi sitten kaaduin rullaluistimilla. Ihan omaa tyhmyyttäni... Olin luistellut rankan työpäivän jälkeen kotiin, matkaa oli kertynyt normaalin 9 kilometrin sijasta n. 14, koska jouduin käyttämään melkoista kiertoreittiä tietöiden takia.

N. puoli kilometriä ennen kotia väsyneenä päästin epähuomiossa luistimet liu'ussa vierekkäin, jolloin tietenkin tasapaino huononi. Enkä huomannut asvaltilla olevia kiviä. Eikä se muuta tarvinnutkaan.

Ennen kuin ehdin edes tajuta, olin naamallani asvaltilla. Molemmat luistimet ilmeisesti tökkäsivät kiviin, lähtivät altani samanaikaisesti ja lensi maahan suoraan naamalleni/rintakehälleni. Olin ehtinyt nostaa kädet eteen, mutta en tarpeeksi lähekkäin kroppani eteen, vaan kropan sivuille, jolloin voimat eivät riittäneet suojaamaan kasvoja iskulta.

Lisäksi selässäni oli reppu, joka paiskautui päin takaraivoani ja voimisti vielä iskua asvalttiin. Tuon kaatumisen jälkeen olen oppinut käyttämään repun vyötäröremmejä...

Alahampaani tulivat läpi alahuulesta, mutta ihmeenkaupalla hampaita ei katkennut. Leuan alle tuli n 2,5 senttiä leveä repaleinen haava, joka ommeltiin kiinni 7 tikillä. Sen lisäksi olkapäitä, hartioita ja niskaa särki muutaman päivän ajan. Toinen pieni ihme oli se, etten saanut kaatumisessa yhtä ainuttakaan mustelmaa...

Varusteista hajosi rannesuojat ja kypärä. Kypärä lyheni edestä melkein pari senttiä. Lääkärin mukaan ilman kypärää minulta olisi katkennut hampaita ja hyvin todennäköisesti olisin murtanut leukani, mahdollisesti myös muita kasvojen luita (nenä ja/tai posket). Mutta se on jossittelua, mistäpä sitä varmasti tietäisi mitä olisi tapahtunut. Ehkä ei sitten kuitenkaan mitään sen pahempaa kuin nytkään. Kaatuminen oli kuitenkin sen verran raju, että uskon lääkärin arvion olevan oikea.

Nyt selvisin muutamalla tikillä ja särkylääkkeillä ja yhden päivän sairaslomalla (särkyjen ja voimakkaan lihasrelaksanttilääkityksen takia).

Kaikkein typerintä koko jutussa oli se, että tapaturmavakuutukseni ei korvannut hajonneita suojia... Vakuutusasteesta ei ole kyse, vakuutuksessani on kaikkein korkein suoja- ja korvaustaso, meikäläiselle kun aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista... =) Jos en olisi käyttänyt mitään suojia, olisi vakuutus kuitenkin korvannut kaikki lääkärikulut, myös mahdollisen kosmeettisen haitan korjauksen. Kalliiksi olisi tullut, jos olisin murtanut leukani ja nenäni ja poskeni... Suojien korvaaminen on huomattavasti halvempi vaihtoehto. Tai no, kaikkein halvimmaksihan tällä kertaa tuli sitten kieltäytyä noiden suojienkin korvauksesta...

Omituisin lause oli se, että jos olisin kaatunut pyörällä, olisi pyöräilykypärä korvattu, mutta koska rullaluistelin, ei korvata _pyöräilykypärää_...

Justjust...