riitelette - täällä ja muualla? :)
Mistä te nykyään
Pirrepä
33426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Lisään etten jouda ihan heti riitelemään, koska nyt pian tulee mielenkiintoinen ohjelma telkusta eli riitelemisiin :)
Tekosyy, pikkuriidan ehtii jokavälissä, jos on kunnon riitapukari :-)
Tänä aamuna pihametsikös oravan kans kun ihan väkisin aikoi mustarastaan pesälle.
Törkeetä, pitäisihän oravan ymmärtää ettei se ole mustarastas, kaikkea sitä kuuleekin, ymmärsikö muuten riitelysi tarkoituksen? :)
Hyvinhän se ymmärsi ja poistui kiroillen paikalta kun oksasahalla viittoilin suuntaa.
Kuten korppis toivoi niin minäkin ,jos sulla on tunnus niin käytä sitä ,kiitos.
Työnnä se tunnukses pers.....
Sinisellä ystäväni ,sinisellä, paitsi jos halusit toteuttaa aloituksen henkeä .
Minulle ei ole opetettu riitelemisen taitoa. Onko jo myöhäist oppia?
Hmmm, ehkä ei, ja kyllä - lahjakas kaverikin auttaisi alkuun..yksin on ikävämpi riidellä :)
Yksinhän sitä joutuisi. Kiva olisi eläessään etes kerran saada vaivoikseen kiukkuinen akka niin jospa siitä kehkeytyisi riidan alkua jossakin välissä. Osaan kyllä tiuskia yksinkin, en itselleni vaan eri esineille, vaikka puhelimelle (silloin kun se on mykkä). Lautaselle jos se ei tule ulos kaapista heti eikä myöhemmin jne.
Melkoinen nössö, jos ei tähän ikään mennessä ole oppinut riitelemään ihan kenenkään opettamatta.
Jos ei ole riitakaveria, niin hanki kissa, joka repii sohvaa heti kun selkäsi käännät.
sää oot istuva esimerkki että sun ihmissuhteet on katkerasti epäonnistuneet, riiteleminen lie kodinperintöäsi ellei geeneissä.
Ei sitä viitsi itsensä kanssa oikein riidellä....kun ei ole riitely kaveriakaan kotona.....
Pojan kanssa aika usein väitellään ... ihan sopuisasti kuiten väännetään....
.. siis kuitenkin..
Niin onhan se hieman arveluttavaa, ainakin kova ääninen riitely yksin voi johtaa vääriin johtopäätöksiin kanssaihmisiltä, niinku naapureiden ja muiden semmoisten..lasten kaa ei viiti riidellä ..parempi olla jo sovussa vaan.
Nyt mie vastaan itse itselleni, että riitelystä tulee kyllä tosi paha olo jälkikäteen, ainakin jos riita on ihan tyhmästä alkanut, kaduttaa ja hävettää.
En tiiä miten muilla?
Heti kun käytät alkuperäistä nikkiäsi voin aloittaa riitelyn.
Ai, eikö alkuperäinen ihminen nikin takana kelpaa he...
Olen huomannut ,että,läheisiäni usein suututtaa,kun en suostu riitelemään,enkä mököttämään.
Onhan se varmaan turhauttavaa, mutta kuinkas ne asiat sitten selviää, ne riidattoman riidan aiheet - painetaan villaisella vai?
Oman kokemukseni mukaan niin, että keskustellaan asiasta jonkin ajan kuluttua ja kiihkeiden tunteiden laannuttua, tai kirjoitetaan kirje, jossa analysoidaan kokonaistilanne, joka on saattanut vaivata pitempäänkin ja herätti sitten kiihkeän tunnemyrskyn.
Jos ryhtyy riitelemään kovaäänisesti, se varsinainen tunteet kuohumaan saanut asia saattaa kadota monenlaisen muun pienemmän harmin aiheen ja erilaisten syyttelyiden sekä ilkeiden sanomisten taakse. - Jos molemmat syyttelevät toisiaan ilkeillen, ei rakentavan keskustelun käynnistyminen ole kovinkaan todennäköistä.
Tuo on harvinaisen totta, se että alkuperäinen aihekin katoaa ja kaikki kumminkaimat ja muut sukuun kuuluvat vedetään mukaan, ainakin puolisoiden välisissä riidoissa helposti käy noin..no..ei nyt enää ehkä meidän iässä mutta joskus silloin ennen.
Todella ikävä maku jää myös, jonkun ystäväkseen olettamansa ihmisen asiaton ja asian eli alkuperäisen erimielisyyden meneminen suoranaiseksi ilkeilyksi, eli tulee tunne että noinko sinä oletkin minusta ajatellut aina, ja et vain uskaltanut sanoa sitä aiemmin, tulee tosi surkea olo.
Mistäkö nykyään riitelen?
En yhtään mistään riitele kenenkään kanssa.
En edes muista, koska olisin pientä riidanpoikastakaan suorittanut.
Vuosia sitten.
Kaikenkaikkiaan en ole riitaisaa tyyppiä. Keskustelevaa tyyppiä ennemminkin.
Lähden mieluummin tilanteesta pois, kun alkaisin vaahtoamaan jonkun jolla jo vaahto valuu suupielistä.
MUTTA. En kuitenkaan ole mikään lälly-lälly. Pitkään olen maltillinen, mutta jos liian kanssa aletaan silmille hypähtelemään ja/tai tahalla ärsyttämään, niin kyllä topsahutan. Sanallisestikaan en jää kovin helposti alakynteen.
Onneksi ei ole lähimaillakaan ihmistä tai ihmisiä, joiden kanssa tulisi pienintäkään tilaisuutta ruveta riitelemään. Inhoan riitelyä, väittelyä, jankuttamista, huutamista.
Olen onnenmuori, kun saan täällä kissin kans möllöttää kaikes rauhas. Nyt odottelemme jääkiekon alkamista, jonka yhdessä katsomme :) Peli alkaa klo 12.
Sen uskon että olet rauhaan aina pyrkivä, - olen semmoisen kuvan luvannut itselleni sinusta "maalata".
Et siis viskele tahtipuikkoa, tai pahoinpitele pianoa :)
Olen ollut exän kanssa riitelemässä, siksi olette säästyneet.
Hän löysi jostain lasielementtejä, ja tarjoutui rakentamaan niistä mulle kasvihuoneen. Arvasin miten siinä käy, ja paininkin mieleni kanssa hetken kunnes kasvihuonehimo voitti. Me siis ollaan voittamaton parivaljakko riitelyssä :/
Nyt jääkin nähtäväksi, että kesyttikö hän tuittupään lopulta ja palaan tänne kuin lauhkea lammas? Vai onko kiukkua niin paljon sisällä kasautunut, että räjähdän pitkin palstaa?
Valmiit plex - kennolevy kasvihuoneet maksavat alkaen 295:oo eurova, ilman riitaa :)
Minä riitelen hyvin vastahakoisesti. En muista koska viimeksi riitelin. Eihän yksin kukaan riitele enkä tännekään tule riitelemään. Se voi olla opittu "taito"tai peritty ominaisuus. Voi olla että olen sanallisesti lahjakas, osaan ilmaista itseäni selvästi ja rauhallisesti. Riitelevän ihmisen kanssa ei kannata keskustella, olet vain ukkosenjohdatin ja saat loat niskaasi. Poislähteminen on paras konsti. Väittely sitävastoin on antoisaa jos on hyvä jengi :)
Tänä aamuna soimasin kyllä itseäni. Olin pari päivää sitten ostanut banaanitertun ja jättänyt sen keittiön pöydälle. No jostain syystä alimmainen banaani oli ylikypsentynyt niin, että oli vuodattanut nestettä pöydälle. Siihen pöytään jäi jälki. Mun vika kun en ollut laittanut vadille. Vai syyttäisinkö kauppiasta tai peräti banaaninlastaajaa.
Tähän tuli Harry Belafontea jos olisi musaketju.
Kyllä se kuule on sen pöydän vika, että se on niin heikko tasoinen, ettei nyt kestä yhtä ainoaa herran -tai banaaninterttua. Mutta älä kilauta tertulle, osta ikilevypöytä the marmori.
Riitely ei innosta. Ei kukaan yritäkään varsinaisesti kanssani riidellä, tietävät, ettei kaveria saa.
Asioihin voi aina palata, kun kaikki ovat kuuntelulla.
Riitely on turhaa energian tuhlausta, kiintoisa mielipiteiden vaihto kuuluu eri kategoriaan, sitä harrastan. Mielipiteeni kyllä sanon. Jos alkaa mennä sohlaamisen asteelle, viittaan kintaalla ja häivyn.
Silloin kun kiukuttaa.
Varmaan joku missi...
Liekö oli tarkoituskin valita ihmis-kaupan uhri.
Adoption kaunein valinta.
Suuri pelko, omaa pimppiään laajaksi avata.
Vatsa-nahkaansa arpeillen raadella.
H.
"Mistä te nykyään"
Jos riitelisin, niin samoista syistä kuin ennenkin sen tekisin.
" täällä ja muualla? :)"
Muualla ilman muuta, täällä en riitele. Ja en kovin paljon muuallakaan.
Yleisin syy 'riitelyyni' taitaa olla väärin ymmärtäminen - joskus tietysti myös aivan oikein ymmärtäminen; koen tulleeni väärin ja epäoikeudenmukaisesti ymmärretyksi/arvioiduksi/syytetyksi/kohdelluksi, ja haluan selvittää asian. En riidelläkseni, vaan paitsi oman 'mielenrauhani' takia, yhtä paljon myös kulloinkin kyseessä olevan vuorovaikutussuhteen takia.