TARVIN NOPEESTI APUA!!!!

No hengitä syvään ja ajattele söpöyttäni se auttaa, tosin voit tukehtua yli söpöyteeni. No onnea vai no otan osaa. Oon muute takas 2.0

Ihan ensimmäiseksi ei kantsi laittaa liikaa painoa erinäisille kusipäille jotka luulevat olevansa hauskojakin, tai vaan purkavat omaa pahaa oloaan täällä.

Toiseksi, puhu asiasta jollekulle, jos et jo ole. Vaikka koulun terkkarille/psykalle/kuraattorille, jos ei tahdo omalle perheelleen/ystäville kertoa. Näillä kaikilla on vaitiolovelvollisuus, ja he osaavat auttaa asiassa eteenpäin.

Viiltojälkiä ei tarvitse myöskään hävetä, varmasti tulee se vaihe eteen jossain vaiheessa. Rohkeesti vaan lyhythihaisilla matkaan heti kun paranevat tarpeeksi :)

Kun saat ammattiapua, vaadi keskusteluapua. Jotkin (lue: useimmat) lääkärit ovat sitä mieltä että lääkkeet auttavat. Ne vaimentavat oireita, eivät paranna sairautta. Se sairaus on mielenterveydellinen, ja se paranee keskusteluavulla tai terapialla.

Itsetutkiskelu on tärkeää tässä tilanteessa myös. Mikä saattaisi aiheuttaa tämän, mikä saa sen 'laukeamaan', vahvistumaan, heikkenemään. Mikä auttaa ahdistukseen. Yms yms, kysymyksiä on tuhansia.

Tämmönen setti. Omaa kokemusta on toistakymmentä vuotta kestänyt krooninen vaikea masennus, yksi IM-yritys, yksi sairaalajakso ja toista vuotta terapiaa takana. Heti 18v täytettyäni menin lääkäriin, ja seuraavat viisi vuotta söinkin masennuslääkkeitä, kunnes sairaalareissun jälkeen vihdoinkin sain keskusteluapua. Lääkkeet lopetin viime kesänä, eikä masennuksesta ole jäljellä kuin satunnaisia ahdistuskohtauksia.

Kyllä se siitä, niin sanotusti. Voimia, kunnes se siitä.