Sanotaan, että jos ajoissa aloittaa muistin kertaamisen, se tekee hyvää aivoille, joten kokeillaas tätä. Kerro vain yksi ateria, please, se mieleenjäänein:
1. Mikä on sinulle se kaikkein mieleenjäänein ateria kautta aikain?
2. Oliko se kauheinta mitä olet syönyt vai sitä, joka saa sinut hyvälle tuulelle kun vain muistatkin sen?
Kuvaile vähän tilannetta, ateriaseuraa, syytä miksi olit siinä tilanteessa.
1. Mikä on sinulle se kaikkein mieleenjäänein ateria kautta aikain?
2. Oliko se kauheinta mitä olet syönyt vai sitä, joka saa sinut hyvälle tuulelle kun vain muistatkin sen?
Kuvaile vähän tilannetta, ateriaseuraa, syytä miksi olit siinä tilanteessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä kysymys!
1. Venäläinen munuaiskeitto, se oli sen nimi.
2. Ostin munuaisia, huuhdoin niitä kauan ja hartaasti (kuten tiedätte, kusellehan ne haisee) ja eikun soppa-aineet pataan. Voi herramunjee sitä lemua joka tuli huusholliin, joka tapauksessa!
Toki ymmärrän että ruokaahan se on eikä se maku nyt niin kauhea ollut mutta se haju...
Lapset yökötteli koko ajan, mies katsoi pöydän yli rukoilevasti että itse peruuttaisin moisen päivällisen tarjoamisen (ei uskaltanut haukkua ääneen).
Olin tehnyt parhaani perheeni nälän herättämiseksi tuolloin, oltiin koko päivä oltu haravoimassa, leikkaamassa puskia ja polttamassa roskia, välillä kävin hämmentämässä pataa ja tuuletus oli päällä koko kokkauksen ajan, joka vei muuten nelisen tuntia resptinkin mukaan.
Ei ikinä enää! Hävitimme suosiolla keiton ja lähdimme pizzeriaan, sillä kaupat olivat kiinni (sunnuntai). Lapsista (12v ja 9v tuolloin) se oli hyvä päätös raskaalle työpäivälle ja myönnetään, tyytyväinen olin itsekin.
Mikähän tuossa meni vikaan? Kyllä meillä ennen (60 v sitten) syötiin munuaisetkin elukoista eikä ne pahaa olleet.
meidän kylän kaupassa en ole koskaan nähnyt munuaisia myynnissä!
Työmatkalla Amsterdamissa seurueemme meni hienoon japanilaistyyliseen sushiruokaravintolaan illalliselle. Alkuilta meni rattoisasti kivassa seurassa jalat ristissä tyynynpäällä istuen. Sushiannokset olivat tosi hyviä, kunnes yhtäkkiä vilahti jotain silmänurkassa. Ajattelin, ei voi olla totta! Pian vilahti toisessakin silmäkulmassa. Huomautin tästä naisellisella tavalla hyppäämällä tyynyltä ylös (silloin olin siro ja nopea) ja taisipa päästä pieni kirkaisukin.
Siellä se hiiri juoksenteli edestakaisin lattialla ja henkilökunta alkoi jahtaamaan sitä.
Sen jälkeen ei enää maistunut muu kuin sake ja olut jota seurueemme sai ilmaiseksi koko loppuillan.