Onko kenellekkään muulle syntynyt omia "Potter-traditioita"?
Mun on esimerkiksi saatava aina tiettyä jäätelöä(suklaa-nougat...), kun luen pottereitani. Toinen on suklaa- ja jugurttirusinat. Näistä on tullu mulle Potter-traditio. heh
Eli kertokaa, onko teillekin syntynyt vastaavanlaisia perinteitä, vai olenko omituinen ihan itsekseni? Tai kuunteletteko jotain tiettyä musiikkia kun luette?
Mun on esimerkiksi saatava aina tiettyä jäätelöä(suklaa-nougat...), kun luen pottereitani. Toinen on suklaa- ja jugurttirusinat. Näistä on tullu mulle Potter-traditio. heh
Eli kertokaa, onko teillekin syntynyt vastaavanlaisia perinteitä, vai olenko omituinen ihan itsekseni? Tai kuunteletteko jotain tiettyä musiikkia kun luette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mun tarttee aina varata aikaa niin paljon, että saan luettua kirjan kerralla... Vettä vaan mukaan muutamia pulloja ja sitten lukemaan... On tässä hiukan tuo lukutaito kasvanut kun oon lukenut kaikki kirjat kirja kerralla läpi, pariin kertaan... Feeniksin killassa kesti jo aika kauan, koska oon aika sukka lukunopeudessa... Odotan innolla Puoliveristä Prinssiä...
No mulla on tällanen: Mun täytyy juoda jotain, tai syödä jotain, jos alan lukea pottereita. Jos en tee niin, niin en pysty lukemaan... aika tyhmää...
Minun on aina pakko lukea viimeinen sivu ensimmäisenä. Tämän vuoksi esim. Azkabanin vangin lukukokemus meni piloille, kun sain tietää Siriuksen olevan Harryn kummisetä, ennekuin ryhdyin edes lukemaan kirjaa.
Tämän lisäksi teen juominen on välttämätöntä Pottereita lukiessa.
Mulla on ihan samanlainen juttu :)!
Mitenkäs minä nyt teen unohdin kokonaan! Teenjuonti on aivan välttämätöntä lukuprosessissa. Erityisesti Uskollinen ystävä-tee on muodostunut perinteeksi. Taidampa ryhtyä suunnittelemaan ihan menua ens kesää varten kun HBP vihdoin julkaistaan. Alkupalat, pääruoka, jälkiruoka jne ;)
Mä en lue ekaa sivua viimeisenä mutta kurkin aina jotain sieltä kirjan keskeltä ja luen lauseen sieltä ja toisen täältä. Tämän takia feeniksin kilta meni pilalle kun luin jonkun lauseen jossa sanottiin että se paikka josta Harry oli koko ajan uneksinut olikin taikaministeriössä. Tiesin sen sitten koko ajan. Ja Potteria on aina pakko lukea jossain huonossa löhötysasennossa, sitä ei pysty lukemaan istuen kunnollisella tuolilla selkä suorana.
no mun on pakko myös syödä tai juoda jotain...
ja en nyt tiedä onko mitenkään traditio mutta samalla kun luen niin kuvittelen itseni sinne mukaan... esim. huispauskisoissa olen yksi pelaajisa jne. jotenkin tuntuu hauskemmalta lukea niin :)
No mulla ei oo mitenkää varsinaisesti mitää mut mun on kans pakko syödä ku mä luen!! =D Ja sitte tost tuli mielee et taidampa mennä tekee läksyt ja sit alotan ton Feeniksin killan kuudetta kertaa!!! :D
Mä taas ehdottomasti en syö lukiessani pottereita. Ja mä luen niitä aina niin pitkälle kuin ehdin siinä ajassa. Ja luen ne ehdottomasti omassa rauhassa, omassa sängyssä makuulla, ja mieluiten sillon kun muut on nukkumassa, ettei ne melua, eli joskus illalla/yöllä/aamuyöllä...
Ja muuta ei nyt näin nopeasti tule mieleen...
Luen mieluiten omassa sängyssä ja haaveilen ruuasta (kumma kyllämulle tulee aina nälkä niitä lukiessa) ja Kipristelen varpaitani ja muuten myös katson Paljonko sivuja on eli urkin ja kurkin jotain pientä.
Luen Pottereita missä ja milloin vaan, olosuhteista riippumatta. Siis silloin kun se sattuu kiinnostamaan. Ja nykyään jo lueskelen paloja sieltä täältä, enkä edes koko kirjaa kerralla.
aina kun alotan ekaa kertaa lukeen kirjaa, siihen pitää valmistautua henkisesti....tujotan kantta ja hymyilen itsekseni....ekan lauseen luettuani maistelen sitä suussani...sit alan vaan lukea, eikä KUKAAN saa häiritä...aika alku vaiheessa katon aina joka luvun nimen ja odotan niitä innolla....kun olen saanu kirjan luettua luen sen heti pikkusiskolleni, joka osaa jo lukea, mutta on ihanaa lukee se ääneen ja värikkäästi jollekin, joka ei ole vielä sitä kuullut :) niin....teetä juodaan aina kun sitä luetaan ;)
No mulla on silleen, että jätän kirjan pöydälleni joksikin aikaa. Katselen sitä aina ohi mennessäni ja otan käteeni. Sitten äkkiä minulle tulee älytön halu lukea sitä ja nappaan sen nopeasti mukaani. Moneen tuntiin minusta ei kuulu pihaustakaan. En kuule mitään tai näe mitään muta, kuin kirjan sivut. Välillä käsi nytkähtelee kääntämään sivua. Mikään ääni ei voi estää minua. Ja vain erittäin pakottavista syistä lopetan lukemisen. Tämä saattaa tapahtua keskellä yötäkin, sillä lukiessani minulla ei ole minkään laista ajan tajua tai väsymyksen tunnetta. Kirja nielaisee minut sisälleni. Ulkoinen maailma on kuin varjo, syventyessäni kirjaan.
... mun traditio:
nro 1. laitan radion hiljaselle (tämä on sellainen jonka teen aina)
nro 2. syön jotain suklaata jos sattuu löytymään(ai jai. Ei hyvä vartalolle) tai sitte omenaa tai mandariinia yms. :D
Mä kuvittelen aina Harryn Danin näköseks, Ronin Rupertin näköseks ja Hermionen Emman näköseks. Onneksi ei oo käyny samalla tavalla ku akkareissa, että alan kuvitella niille niiden näyttelijöiden äänet (Akkareissa tietysti piirrettyjen äänet)... Ja munkin on pakko syyä jotain. Ja musiikkia on kiva kuunnella, paitsi sellaista jossa on laulua mukana. Se sekottaa.
Pottereita lukiessa on pakko pureskella koko ajan kynsiä. Pitää myös varata muutama pullo juotavaa, mielettömästi karkkia ja muuta syötävää. Ja jos joku tulee häiritsemään, niin sitten alkaa huuto "Hemmetti, minä luen täällä! Onko pakko tulla häiritsemään?"
Kun luin ensimmäisen kerran neloskirjaa, menetin täysin ajantajuni. Aloitin lukemisen aikaisin aamulla ja havahduin vessaan vasta neljän aikaan yöllä. En ollut tuntenut nälkää, enkä mitään muutakaan. Luin putkeen melkein 24 tuntia.
Mulla pitää aina olla jotain syömistä...:)