Noutaminen

Leikkiä rätin, patukan tai kepin kanssa ensin, jotta puru tulee varmaksi ja koira alkaa taistella sitä itselleen. Jos se jo menee, niin "tuo" käskyllä pyydetään lelua tuomaan ja taluttimella hieman avustetaan. Siis koira kytkettynä leikkii kepillä. Sitten käsky "tuo" ja innostetaan koiraa tulemaan aarteensa kanssa lähelle. Sitten "irti" käsky ja isot kehut. Oppimisen myötä matkaa pidennetään. Tämä on siis alkuopetus, mikä pitää olla täysin varmaa suoritusta, ennen kuin voidaan alkaa vapaana noutoa.

No sitten se on vähän arka omistajansa suhteen (luottamuspula) tai sen kanssa ei ole pikkupentu aikana leikitty. Vaikea antaa mitään sen kummempaa ohjetta, kun ei tiedä koirasta esim. ikää ja mihin tarkoitukseen noutoa haluat opettaa. Suhde kuntoon ensin.

Noudossa on kyse käytösketjusta, jonka osat on esineen luo meneminen, sen poimiminen, palauttaminen ja siitä luopuminen. On makukysymys, mille käytökselle annetaan erilliset käskyt, suorittaako koira noudon heti, kun esine heitetään vai pelkästään käskystä, saako se nostaa esineen ilman erillistä käskyä? Periaatteessa pärjää jo sillä, että koira osaa luopua esineestä, koira silloin suorittaa käytöksen heti kun esine heitetään ja luovuttaa sen, kun sitä pyydät.

Käytösketjun voi opettaa missä tahansa järjestyksessä, toiset tykkää ketjuttaa takaperin, tässä tapauksessa aloitetaan esineen luovuttamisessa, toiset ketjuttaa etuperin, keskeltäkin voi aloittaa, jolloin aloitetaan sillä, että koira nostaa lelun lattialta..

Jos esineiden kantaminen ei ole koiran lempipuuhaa, on nouto melko helppo kouluttaa, kaikki ketjun osat vain täytyy koiralle olla selviä, haastetta tarjoaa ehkä se, että saa koiran pitämään esinettä suussa.. Yleensä esineiden jahtaamisesta tai kanniskelusta pitäville koirille luopuminen on vaikein osa-alue.

Kelpo tekniikka tämäkin: Jos koirassa on vähänkään mustasukkaisen kadelaukun vikaa, niin alkaa kilpailemaan esineestä. "Tää on mun", "Et ota sitä" ja "kumman on" ovat hyviä aloituskysymyksiä koiralle. Kun olet saanut koiralle kilpailuvietin päälle niin homma jatkuu ottamalla esine ja heittää sen. Sekä kaksi tärkeää vaihetta: 1. Kysymys: Kumpi kerkee, ja 2. pari juoksuaskelta esineen suuntaan(alussa voi vaatia pidempääkin juoksua).

En ole koiraa nähnyt joka tolla ei lähtisi noutamaan. Mutta sen voi kyllä pilata jäämällä itse passiivisesti odottamaan. Pitää olla koko ajan innostunut. Ensin vähän jaakata ja sitten pyytää koiraa luokse ja lopuksi antamaan esineen. Toistoa, toistoa ja toistoa. Sitten yhtäkkinen lopetus ettei koira ehdi itse kyllästyä.

Leikinriemua tuossa jo sanoikin samaa, mitä minä tuolla ylempänä. Koiran ja aloittajan suhde on varmasti hyvä joiltakin osioilta. Mutta koiralta puuttuu toimintakyky. Se voi johtua pehmeästä luonteesta, jolloin koira ei uskalla pitää puoliaan. Sen takia sille pitää luoda leikkeissä itsevarmuutta siten, että se saa aina voittaa. Siis pitää lelun. Aloittajan kannattaa ensin saada koiralle taistelutahto lelusta ja vasta sitten alkaa opettamaan noutamista, kun koira on kiinnostunut siitä, mitä noutaa.

Ei varovainen koira heti innostukaan, vaan useiden toistojen kautta saa itsevarmuutta. Aluksi ehkä voisi laittaa vaikka sukkaan namin, että koiralle herää kiinnostus. Sitten leikissä avataan sukka, niin että koira näkee, kun nami otetaan ja molemmat annetaan koiralle.

Eti koiran lempiherkku. Semmoinen, minkä takia se on valmis kiipeämään vaikka häntä edellä puuhun. Tai yleensä vaan jotain tosi herkullista sen mielestä.

Herkkua käytetään palkkiona.

Mä kokeilisin takaperin ketjutusta yhdistettynä sheippaukseen. Nouto pilkotaan useaan eri osaan, jotka opetetaan sheippaamalla osa kerrallaan lopusta alkaen. Tässä kannattaa käyttää naksutinta, eli aloita ehdollistamalla koira siihen.

Shaping eli sheippaus tarkoittaa opetettavan asian opettamista niin, että koira joutuu itse arvaamaan, mitä siltä halutaan. Muistuttaa jonkin verran avaimenpiilotusta, jota lapset leikkivät. Temppu pitää vain pilkkoa riittävän pieneksi. Aluksi palkkion saa jo siitä, että koira katsoo/liikkuu vähän oikeaan suuntaan, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kaikkea kiinnostusta kapulaa kohtaan.

Eli ota kapula käteen. Koira on jo huomannut, että sulla on herkkua, ja ehkä vilkaisee kapulaa, että mikä se on. Naksauta ja palkkaa. Koiran kiinnostuksen kapulaa kohtaan pitäisi lisääntyä ja kun sitten kerran et naksautakaan heti pelkästä vilkaisusta, koira saattaa koskettaa tai jopa tökätä kapulaa kummissaan. Tästä palkka! Tökkimisen tultua tavaksi, viivyttele taas naksahduksen kanssa ja koira saattaa vähän koetella hampailla. Taas uusi askel eteenpäin. Sitten koiran pitäisi tarttua kapulaan, pitää sitä, kannatella sen painoa/nostaa se kädestä. Tuo pitäminen onkin kinkkinen vaihe. Yhden koiran opetin kai vahingossa sylkäisemään kapulan heti suustaan siihen tartuttuaan, kun naksautin vahingossa väärään aikaan. Piti aloittaa alusta ja ihan sekunnin murto-osista.

Ja tuon siis voi jakaa vaikka kahteenkymmeneen eri treenikertaan, jos on tarve. Erikoisherkkua koira saa vain ja ainoastaan noutoharjoitusten aikana.

Myöhemmin sitten koira pitäisi opettaa tuomaan esine käteen ja hakemaan se kauempaa.

En tiedä karhukoiran vieteistä. Voi olla, ettei itsenäistä pystykorvaa vaan huvita leikkiä rätinjahtausta, kun mettäpuuhat olisi parempia. Tai se ei ole koskaan syttynyt siihen. Mä sidoin rätin narun päähän ja kiskoin sitä ympäri puistoa. Collienpentu sai sitten sitä jahdata kuin pupua. Se tarttui siihen, itsevarmuus kasvoi ja leikittiin jo vähän köydenvetoa. Kerta kerralta lyhensin köyttä. Viimein rätti oli kädessä, mutta koiraan ei saanut katsoa, se murensi sen itseluottamuksen. Lopulta se tiesi, että leikki on ihan turvallista ja koiraa sai jo katsoakin ja jopa haastaakin.