Kauhea sotku. En ole koskaan ollut stadilla töissä, mutta Kaivarin fiksaaminen entiselleen vapun jälkeen on sitä luokkaa, mitä nyt duunina katselen.
Birgitte makaa aloillaan kalpeana ja tanskalaisena ilman mainittavaa roolia elämän kudoksessa. Naapurit luonnostelevat isännöitsijälle emotionaalisia lähetteitään ja puistosta vedetään pois halutonta pikkukoiraa.
Mitä väliä.
(Hihitystä)
Birgitte makaa aloillaan kalpeana ja tanskalaisena ilman mainittavaa roolia elämän kudoksessa. Naapurit luonnostelevat isännöitsijälle emotionaalisia lähetteitään ja puistosta vedetään pois halutonta pikkukoiraa.
Mitä väliä.
(Hihitystä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselleni olen siinä mielessä kiitollinen, että kykyni heijastaa omia sielunmaisemiani itseni eteen ihmeteltäväksi, on pelastanut allekirjoittaneen monelta sisäisellä harmilta.
Muista puhumattakaan.
(Reps )
Ennen eilistä viisupropagandaa käväisin yksin Serenassa. Käyn Serenassa villin virran ja sen kaukaisuuden vuoksi. Yksin käyn siksi, että voisin olla yksin. Olen virrassa yksin. Pidän yksinäisyydestä, irrallisuudesta ja näennäisestä riippumattomuuden tunteesta ja lapsellisuudesta.
Kuuntelen mielelläni venäläisten naisten jutustelua saunan lämpimässä hämärässä ja katselen heidän allasosastolla huseeraamista oman laumansa kanssa. Hymyilen kaikille yksinkertaisen oloisena ja saumattoman kohteliaana skandinaavina.
(Naurua )
Ei kyllä vittu jaksa nousta ylös. Aivan mahdoton ajatus.
( Hihitystä )
Parkkipaikalla sattui niin, että heti kurvattuani paikalle, kurvasi paikalle myös perinteinen yksilapsinen venäläisperhe. Isi ajoi, lapsi istui turvaistuimessa takapenkillä ja vaimo ja suolakurkkuäiti pelkääjän paikalla toimi turvatyynyn dummyna.
Hänen miehellään oli samanlainen maasturi kuin minulla. Hetken hän tuntui näkevän jotain, sitten arjen sameus verhosi katseen.
(Hekotusta)
Intohimoinen suhteeni venäläiskaunottariin on siinä mielessä mysteeri, että en tiedä sen syntymekanismista mitään. Joitain aavisteluja on, mutta ne ovat varsin höttöisiä spekulaatioita ilman tutkimuspohjaa.
Kyseinen parkkipaikkanainen oli hyvin kaunis. Aviomies taas näytti karvaiselta sialta, joka oli juossut läpi kultasepänliikkeen. Lapsi oli pieni tyttö, tuskin viiden ja raahasi mukanaan Rovion vihreää pehmoporsasta.
Äidin ja naisen silmissä ei ollut mitään. Hän oli kuin sieluton kone tai standardisoidun koneiston osa. Tyhjä kauneus on kammottavin näky, jonka luonnon spektrissä tunnistan.
Millainen kombinaatio sellainen nauru.
(Kikatusta )
Ootko ihan ok?
Mitä se nyt tähän kuuluu?
(Naurua )
Anteeksi, mutta minä en ymmärrä näitä sinun kirjoituksiasi. Sinulla on selvästikin älykkyyttä ja kirjoittamisen lahja, mutta sinun pointtisi jää kyllä usein uupumaan. Mitä ajat takaa? Mitä haluat? Mitä milloinkin tarkoitat? Tavallaan minua harmittaa, että kaltaisesi kirjoittajalahjakkuus "menee hukkaan" epäselvillä kirjoituksillaan. En halua loukata, ihmettelen vain :) (ei kikatusta eikä mitään muutakaan, kuin hiljaisuuden ääntä)
Hyviä kysymyksiä. Ja paljon. Kysymys velvoittaa. Oikeastaan kysymys on kuin tie, joka katkeaa hiljaisuuden kuiluun.
Lyyristä
Eli lainasin luvatta kysyjän ääntä tai kysymystä selventääkseni tälle, mitä näen edessäni. Edessäni ei ole oikein mitään. Vanhana eksistentialistieukkona pysyn näissä, sillä ennustaminen ei kiinnosta minua, kiehdo, niin kuin hetki kiehtoo, kietoo itseensä. Tällainen "olemisen hetki".
Olen lapsesta asti ymmärtänyt tai käsittänyt sen olevan täysin pointiton tila.
Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään mieltä. Kirjallisessa mielessä se tarkoittaa jotain hienolta ja psykedeeliseltä kalskahtavaa, mutta oikeasti se on vain yhden pään tapa käsitellä hetkeään massiivisen monitasoisesti. Itse en tunne muita tapoja.
Toivottavasti vastaukseni oli tyydyttävä.
( Naurua )