Miksi me yh,t keskitytään vain valittamaan kumppanin puutetta.
Miksi me emme tee asialle jotain?????
Keskitytään mieluummin etsimään sitä kumppania avoimin mielin ja silmin, sen sijaan, että valitetaan, kun kenellekään emme kelpaa.
Olin kolmen lapsen yh,nä 7 vuotta.
Mielessäni olin jo päättänyt, että nyt saa riittää.
Ei enään miehiä minun ja lasten elämään.
Vuosia olin tyytyväinen tilaani.
Sitten alkoi kapina.
Ei ketään ole luotu yksin elämään.
joten otin rohkeasti härkää sarvista kiinni, ja rupesin katselemaan miehiä ihan eri mielellä.
En niitä saalistanut tai mitään, mutta tartuin tilaisuuteen, kun sellainen eteeni tuli.
Pari kertaa jouduin pettymään.
Mutta sitten tuli elämääni mies, joka vei jalat alta.
Tunne oli molemmin puolinen.
Jos minä olisin kulkenut sillä asenteella, ettei minua kukaan huoli, kun kolme lastakin minulla jo on, en olisi häneenkään tutustunut.
Jos olisin kulkenut silmät alaspäin, keskittyen vain lapsiin, en olisi häntä huomannut.
Aloitteen tein minä ja tässä ollaan.
Yhteen muuttamassa pitkän seurustelun jälkeen.
Joten, valitukset pois ja eikun avoimin mielin katsomaan, mitä elämä on meille vielä tarjoamassa.
Ei yhdestä epäonnistumisesta kannata masentua.
Eikä toisestakaan epäonnistmisesta.
tsemppiä kaikille!!!
Miksi me emme tee asialle jotain?????
Keskitytään mieluummin etsimään sitä kumppania avoimin mielin ja silmin, sen sijaan, että valitetaan, kun kenellekään emme kelpaa.
Olin kolmen lapsen yh,nä 7 vuotta.
Mielessäni olin jo päättänyt, että nyt saa riittää.
Ei enään miehiä minun ja lasten elämään.
Vuosia olin tyytyväinen tilaani.
Sitten alkoi kapina.
Ei ketään ole luotu yksin elämään.
joten otin rohkeasti härkää sarvista kiinni, ja rupesin katselemaan miehiä ihan eri mielellä.
En niitä saalistanut tai mitään, mutta tartuin tilaisuuteen, kun sellainen eteeni tuli.
Pari kertaa jouduin pettymään.
Mutta sitten tuli elämääni mies, joka vei jalat alta.
Tunne oli molemmin puolinen.
Jos minä olisin kulkenut sillä asenteella, ettei minua kukaan huoli, kun kolme lastakin minulla jo on, en olisi häneenkään tutustunut.
Jos olisin kulkenut silmät alaspäin, keskittyen vain lapsiin, en olisi häntä huomannut.
Aloitteen tein minä ja tässä ollaan.
Yhteen muuttamassa pitkän seurustelun jälkeen.
Joten, valitukset pois ja eikun avoimin mielin katsomaan, mitä elämä on meille vielä tarjoamassa.
Ei yhdestä epäonnistumisesta kannata masentua.
Eikä toisestakaan epäonnistmisesta.
tsemppiä kaikille!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
hienoa lukea kirjoitustasi. Olen itsekin nyt samanlaisessa tilanteessa, kuin sinä 7 vuotta sitten. Olen samaa mieltä kanssasi, että härkää sarvista kiinni.ja leuka pystyssä avoimin mielin eteenpäin. Olen iloinen puolestasi..ja onnea tulevaisuudelle :)
Kunpa jaksais olla noin positiivinen... mutta kun aina kuulee/lukee joka paikasta että "ei kiitos yh:ta"...ja kun miehet jotka tekee tuttavuutta, säikähtää heti lapsesta kuullessaan ja ilmoittaa, että oot muuten täysin kelvollinen mutta kun sulla on toi lapsi, niin ei... Enää ei uskalla ihastua, kun aina se tulee kuin lyönti vasten kasvoja, että kun oot mennyt muksun tekeen, niin oo sitten kaksin sen kans loppuikäs! Nää tän päivän ajatuksia!