Kenen mielestä jääkansa-kirjat ovat fantasiaa? Ne on kirjoittanut vissiin Margit Sandemo tai vastaava. Pari ekaa aikoinani luin, ja mun mielestä ne on lähinnä rakkausromaaneja. Törmäsin vaan yhteen kommenttiin aikasemmassa keskustelussa, ja hämmästyin. Vai onko kyseessä ehkä jotkut toiset kirjat?
No, mutta, tämä on mun mielipide, että ne ovat rakkausrompskuja. Mielipiteistä ei voi kiistellä, kun kaikilla on omansa, niin haluan sanoa, että en tahdo loukata ketään! Olen vain, enemmän tai vähemmän, hämmästynyt....
No, mutta, tämä on mun mielipide, että ne ovat rakkausrompskuja. Mielipiteistä ei voi kiistellä, kun kaikilla on omansa, niin haluan sanoa, että en tahdo loukata ketään! Olen vain, enemmän tai vähemmän, hämmästynyt....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse en ole lukenut selannut vain läpi mut en erikoisemmin mitään sellaista huomannut että fantasiaan vois lukeutua vai rakkausromaani hommaa.
Eivät ne minun mielestäni fantasiaa ole. Sarja olisi ollut mielenkiintoisempi, jos se ei olisi ollut täynnä rakkaustarinoita. Minulla tuli joskus luettua se kokonaan läpi. Oli vähän nihkeätä välillä, mutta urheasti luin kaikki kirjat. Kirjat kelpaavat varmasti sellaisille, jotka pitävät rakkausromaaneista.
Minusta se on fantasiaa ja rakkaustarinat ovat osa sitä koska Jääkansan suvun pitää jatkua (Musta ainakaan haikarat ei lapsia tuo) Lukekaa myös Noita mestareita niisä kin on mutamia asioita jääkansasta.
Musta se on niin paljon parempi kuin rakkausromaanit että pidän sitä fantasiana. Vois sanoa että se on vähän rakkautta, vähän fantasiaa ja vähän historiaa. Mutta tosi hyvä on, kannattaa lukea.
Jääkansat on melkolailla tusinatavaraa (romanttista roskaromaanikirjallisuutta), mutta noitamestarissa selkeästi keskitytään itse asiaan. Ihankuin kirjoittaja kehittyisi mitä enemmän se kirjoittaa. :) Lähestulkoon 80% ajasta tapahtuu jotain yliluonnollista tai hahmot ovat muuten vain normaalista huomattavasti poikkeavia.
Minäkin yllätyin, kun luin Jääkansan sijoitettavan fantasia-osastoon... Moinen ei mulle tullut koskaan mieleen niitä kirjoja lukiessa. Tapahtumat kun ovat todellisessa maailmassa vaikka ovatkin jotkin yliluonnollisia.
Sama jatkuu Noitamestarissa, mutta siinä on vähemmän romansseja.
Kolmas sarja, jota ei ole suomennettu, Legenden om ljusets rike, on sitten jo mielestäni selvää fantasiaa.
Joo, mielestäni Jääkansan tarina ei ehkä täytä fantasiakirjallisuuden normeja, mutta poikkeaa paljon tavallisesta roskarakkausromaanista. Sarja on hyvä, ja olen koukussa! Luen sarjaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Noitamestari alkoi olla jo melko lailla fantasiaa, ja muutoinkin kirjoittaja oli todella kehittynyt. Kieli ei ollut enää niin kompuroivaa, eikä sellaisia noloja pikku vahinkoja sarjan edetessä. Jääkansan tarinassahan saattoi yhtäkkiä tulla eteen esim. tällista: Yhtäkkiä selviääkin, että on löytynyt joku tavara silloin kauan sitten, josta ei aiemmissa kirjoissa ole mitään mainintaa. Eli kirjailija on tullut umpikujaan jossa on täytynyt löytää helppo ja johdonmukainen ratkaisu, joka paistaakin sitten läpi. Mutta pikkuvirheet annettakoon anteeksi =)
Ljusets Rikessä liikutaan jo reippaasti fantasian puolella. Koska kielitaitoni ei ole mitään huippuluokkaa, on kovin vaikea arvioida kirjojen kielellistä ilmaisua. Luen niitä siis ruotsiksi. Mutta tähän asti olen lukemastani pitänyt, ja enemmiltä kompuroinneilta on tosiaan välttynyt kirjailija tässäkin sarjassa.
Ohho, mä en tiennykkään että näinkin moni on lukenu jääkansan tarinaa. Mä alotin sen pari viikkoa sitten (nyt luvussa 16. kirja), ne kaikki kirjat on ollu pirun kauan meitin hyllyssä. Fantasiaa se on ihan vähän, onhan siinä ties mitä noitia ja parantavia käsiä, mutta romantiikkaa se kyllä enimmäkseen on. Ja toistoa juu. Jokasen uuden sukulaisen eka kerta kerrotaan niin tarkasti että..!