Paljon kivoja värejä idässä

Muuten ihan kivoja nämä kesäiset auringonnousut, mutta ei tässä perkele saa nukuttua. Kaiken lisäksi morkkisdarra hiippailee jossain huoneennurkissa ja vetää perässään mollamaijaa, joka on tyylitelty versio minusta. Se on pilkkanukke. Sillä ei ole tissejä, vaatteita, nukkearvoa eikä säädyllistä kampausta. Se on sottainen karikatyyri suoraan maanalaisesta nukkehelvetistä, jossa kaikki on revittävissä ja riivittävissä ilman lainsuojaa. Hihitys kuuluu tänne asti.

Kävin kolmelta yöllä oksentamassa. Oloni on hirveä. Tunnin päästä olisi taiottava esiin edustuskelpoinen minä pesuhuoneen peilikaapin kautta ja yritettävä jynssätä tämä kaikki - sisältä ja ulkoa - kadotuksen viemäriin. Vuosi vuodelta kaikki käy jotenkin raskaammaksi samalla kun olo oksennellessa kevenee. Pää pöntössä tulee pohdiskelleeksi sitä vaihtoehtoa, että itsensä kadottaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa sitä ei enää kukaan löydä ja yksinäisyys sinetöityy, vahvistuu ja täydellistyy. Siitä tulisi valmis. Jollain kumman tavalla yhdistän sen hermeettisen lopputuloksen auringonnousuun. Värikäs ja kaunis, mutta tavoittamattomissa.

Helvetin elämä.

(Naurua)
6217
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ikean verhotankomirrit eivät tainneet tietää, millaista hallaa minulle voi tehdä vain viittaamalla siihen. Isku ja ääni on samanlainen, kuin Viikate niittäisi yönhämärässä kosteaa heinää.

Ihanaa

(Hihitystä)

Äänestä
  • Hissitraumani sai alkunsa teininä, kun epämuodostunut ja sirpaleinen minäkuvani astui häkkihissiin kuumana ja tuulettomana kesäpäivänä. Ahtauduin sisään märän mattopyykin kanssa. Se ei ollut suostunut kuivumaan kosteassa ilmassa ja olin viemässä sitä parvekkeelle. Vanhempani olivat matkoilla.

    Hississä oli kaksi miestä. En tuntenut heitä. Kone jumittui kerroksien väliin. Se vain stoppasi, eikä muljahtanut ylös eikä alas.

    Näin mieleni on minulle väittänyt vuosia. Todellisuus on täysin toisenlainen. Nimittäin hissi toimi täysin moitteettomasti, vei minut kerrokseen, jonka jälkeen avasin ulko-oven ja astuin kantamuksieni kanssa kynnyksen yli.

    Sitten pimeni.

    Herätessäni makasin omalla vuoteella. Muistan katselleeni kattolamppua, joka oli jokin mutsin design-härveli. Tämän jälkeen muistan huutaneeni kuin eläin tai jokin manalan esihistoriallinen hirviö, jonka ääni sai korvat soimaan ja ihon kananlihalle. Oli järkyttävä kokemus nähdä sellainen olento minussa tai minuna, kokea sen täydellinen vieraus, kun se runteli elimistön ja mielen kuin sisäinen hirmumyrsky puolivalmiin pikkukaupungin.

    Minut oli rikottu.

    (Hihitystä)

    Äänestä

  • Luolamadonna kirjoitti:

    Hissitraumani sai alkunsa teininä, kun epämuodostunut ja sirpaleinen minäkuvani astui häkkihissiin kuumana ja tuulettomana kesäpäivänä. Ahtauduin sisään märän mattopyykin kanssa. Se ei ollut suostunut kuivumaan kosteassa ilmassa ja olin viemässä sitä parvekkeelle. Vanhempani olivat matkoilla.

    Hississä oli kaksi miestä. En tuntenut heitä. Kone jumittui kerroksien väliin. Se vain stoppasi, eikä muljahtanut ylös eikä alas.

    Näin mieleni on minulle väittänyt vuosia. Todellisuus on täysin toisenlainen. Nimittäin hissi toimi täysin moitteettomasti, vei minut kerrokseen, jonka jälkeen avasin ulko-oven ja astuin kantamuksieni kanssa kynnyksen yli.

    Sitten pimeni.

    Herätessäni makasin omalla vuoteella. Muistan katselleeni kattolamppua, joka oli jokin mutsin design-härveli. Tämän jälkeen muistan huutaneeni kuin eläin tai jokin manalan esihistoriallinen hirviö, jonka ääni sai korvat soimaan ja ihon kananlihalle. Oli järkyttävä kokemus nähdä sellainen olento minussa tai minuna, kokea sen täydellinen vieraus, kun se runteli elimistön ja mielen kuin sisäinen hirmumyrsky puolivalmiin pikkukaupungin.

    Minut oli rikottu.

    (Hihitystä)

    Tällaisen teeman äärellä ihminen saattaa viettää koko elämänsä. Hän tekee mitä voi. Hän käsittelee, pohtii ja spekuloi. Hän ei voi luottaa edes itseensä, koska sen tehtävä on suojella häntä. Hänet on tuomittu harhailemaan toden ja mielikuvituksen hetteiköillä elinajaksi. Koko olemassaolon perusta rakentuu tälle yksittäistapaukselle, josta hän ei ole puhunut kenellekään sanaakaan. Hän on kuin häväisty naarasjeesus raahaamassa ristiään kohti korkeuksia. Ja vaikka hän tietää, että hänen kaltaisia on miljoonia, niin se ei henkilökohtaista ahdistusta auta.

    Kun sanoin, että pimeni, niin valehtelin jälleen.

    (Reps)

    Äänestä

Voi kauhistus. Jos olisin siinä niin halaisin. Kunpa sirpaleet saisi kerättyä, kasattua ja puhallettua sinusta hellästi vahvemman kuin koskaan olitkaan. Paljon rakkautta ja voimaa arkeesi. Toivon, että mielestäsi tulee todella vahva. Tätä aion rukoilla iltarukouksenani nyt kun käyn nukkumaan. <3

Äänestä
  • Olen fiktiivinen nettihenkilö. Eli kirjoitukseni ovat sitä myös.

    ( Reps )

    Äänestä

  • Fiktiivinen tai ei, mutta tosi hurjaa kirjoitat. Ihan järkytyin kun luin. Aivan kamalaa, mutta jollekin ihmiselle tuo voi olla todellisuutta. Ei kyllä yhtään hihitytä tai naurata. Lämpöä ja iloa kesääsi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Luolamadonna kirjoitti:

Muuten ihan kivoja nämä kesäiset auringonnousut, mutta ei tässä perkele saa nukuttua. Kaiken lisäksi morkkisdarra hiippailee jossain huoneennurkissa ja vetää perässään mollamaijaa, joka on tyylitelty versio minusta. Se on pilkkanukke. Sillä ei ole tissejä, vaatteita, nukkearvoa eikä säädyllistä kampausta. Se on sottainen karikatyyri suoraan maanalaisesta nukkehelvetistä, jossa kaikki on revittävissä ja riivittävissä ilman lainsuojaa. Hihitys kuuluu tänne asti.

Kävin kolmelta yöllä oksentamassa. Oloni on hirveä. Tunnin päästä olisi taiottava esiin edustuskelpoinen minä pesuhuoneen peilikaapin kautta ja yritettävä jynssätä tämä kaikki - sisältä ja ulkoa - kadotuksen viemäriin. Vuosi vuodelta kaikki käy jotenkin raskaammaksi samalla kun olo oksennellessa kevenee. Pää pöntössä tulee pohdiskelleeksi sitä vaihtoehtoa, että itsensä kadottaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa sitä ei enää kukaan löydä ja yksinäisyys sinetöityy, vahvistuu ja täydellistyy. Siitä tulisi valmis. Jollain kumman tavalla yhdistän sen hermeettisen lopputuloksen auringonnousuun. Värikäs ja kaunis, mutta tavoittamattomissa.

Helvetin elämä.

(Naurua)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu