Toivoisin vastauksia ihmisiltä, jotka ovat yhdessä perustaneet perheen ja ovat todella erilaisista kasvatusympäristöissä kasvaneet itse - miten saatte kasvatusken samalla aaltopituudelle , onnistuiko vai ei ?
Olen osan lapsuuttani ollut yh äidin kasvattama, osittain hän on ollut vaativa ja ankara, olen tennyt kotitöitä, ollut kiltti tyttö, auttanut äitiä, käynyt tunnollisesti koulun. Mieheni tulee perheenstä jossa on kävelty kengät jalassa, ensimmäisen hammasharjan hän on saanut kouluikäisenä, läksyjä ei ole koskaan tarkistettu tai katsottu, ei kotitöitä vaadittu, lintsannut koulusta ja pärjännyt parhaansa mukaan.
Meillä on kaksi lasta. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta. Asiat joista riitelemme on kasvatus. hänen mielestä vaadin lapsilta liikaa (kotityötä, huoneen siivous, roskat, läksyt, koulunkäynti, syöminen). Olen usein yrittänyt laatia kodin sääntöjä, ne vesittyvät kun en jaksa itse katsoa aina, että ne toimivat. Minä katson että sääntöjä noudatetaan, isä on se joka on kiva ja tuo pitsaa ja antaa rahaa kaikkeen. Minusta tuntuu, että olen tämän perheen paskapää, huomaan, että lapset tottelevat koko ajan vähemmän - jo sovittuja asioita ja esikoinen joka on murrosiän kynnyksellä - olen jo täysin menettänyt otteen häneen. Osittain minusta tuntee, että mieheni vesittää kaiken mitä yritän lapsilta vaatia. Minulla ei ole voimia hoitaa omaa työtäni sekä koko perhettä ja kotia. Asiallisia neuvoja kiitos. En ole koskaan pohtinut eroa koska olen itse eroperheestä mutta viime aikoina olen miettynyt asumiseroa tai parisuhdeterapiaa. Mieleni tekisi huutaa.
Olen osan lapsuuttani ollut yh äidin kasvattama, osittain hän on ollut vaativa ja ankara, olen tennyt kotitöitä, ollut kiltti tyttö, auttanut äitiä, käynyt tunnollisesti koulun. Mieheni tulee perheenstä jossa on kävelty kengät jalassa, ensimmäisen hammasharjan hän on saanut kouluikäisenä, läksyjä ei ole koskaan tarkistettu tai katsottu, ei kotitöitä vaadittu, lintsannut koulusta ja pärjännyt parhaansa mukaan.
Meillä on kaksi lasta. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta. Asiat joista riitelemme on kasvatus. hänen mielestä vaadin lapsilta liikaa (kotityötä, huoneen siivous, roskat, läksyt, koulunkäynti, syöminen). Olen usein yrittänyt laatia kodin sääntöjä, ne vesittyvät kun en jaksa itse katsoa aina, että ne toimivat. Minä katson että sääntöjä noudatetaan, isä on se joka on kiva ja tuo pitsaa ja antaa rahaa kaikkeen. Minusta tuntuu, että olen tämän perheen paskapää, huomaan, että lapset tottelevat koko ajan vähemmän - jo sovittuja asioita ja esikoinen joka on murrosiän kynnyksellä - olen jo täysin menettänyt otteen häneen. Osittain minusta tuntee, että mieheni vesittää kaiken mitä yritän lapsilta vaatia. Minulla ei ole voimia hoitaa omaa työtäni sekä koko perhettä ja kotia. Asiallisia neuvoja kiitos. En ole koskaan pohtinut eroa koska olen itse eroperheestä mutta viime aikoina olen miettynyt asumiseroa tai parisuhdeterapiaa. Mieleni tekisi huutaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.