Olllaan hommaamassa koiraa mun miehen kanssa joka käy välistä mettällä luolastamassa kaikkia öhköjä.
Mutta, nyt kun ollaan etsimässä oikeaa koirarotua on mun mies saanut päähänsä että sen pitää olla sitten kunnon metsästysviettinen.
Koira on kummallekin ensimmäinen, ja mä haluisin Parsonin, ihan sen takia että se on kuitenkin enemmän seurakoira, vaikka metsästysviettiä jonkin verran omaakin, ja sen takia myös helpompi kasvattaa ja kouluttaa.
Meillä myös 3-vuotias poika.
Eli en luota taitoihini kasvattaa noin vaativaa koiraa kuin saku, koska mulle se koulutus ja kasvattaminen jää.
Miehen mielestä 700 e parsonista on liikaa, (rekisterissä, paperit ym.) Kun sakuja saa kuulemma alle 500e. Eli kommenttia... Mitä ootte tästä tilanteesta mieltä?
Mutta, nyt kun ollaan etsimässä oikeaa koirarotua on mun mies saanut päähänsä että sen pitää olla sitten kunnon metsästysviettinen.
Koira on kummallekin ensimmäinen, ja mä haluisin Parsonin, ihan sen takia että se on kuitenkin enemmän seurakoira, vaikka metsästysviettiä jonkin verran omaakin, ja sen takia myös helpompi kasvattaa ja kouluttaa.
Meillä myös 3-vuotias poika.
Eli en luota taitoihini kasvattaa noin vaativaa koiraa kuin saku, koska mulle se koulutus ja kasvattaminen jää.
Miehen mielestä 700 e parsonista on liikaa, (rekisterissä, paperit ym.) Kun sakuja saa kuulemma alle 500e. Eli kommenttia... Mitä ootte tästä tilanteesta mieltä?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa ei missään nimissä ekaksi koiruliksi. Olen vanha konkari kääpiökoira kasvattajana ja toimin myös paljon näyttelyissä kehäsihteerinä. Vuosia sitten näin mielestäni tosi ihanan koiran.Koiran konstailematon ulkonäkö ja koko mielytti erityisesti silmääni. Ja miten kantoi itsensä ylväästi ja se suurenmoinen itsevarmuus. Olin myyty. Sitten melko pian olin taas sihteerinä isossa intti näyttelyssä ja kas olin saanut mm.sakujen kehään. Tuomari oli tuttu terrieri spesialisti joka itsekkin kasvatti mm.Foxeja niin näyttely kuin koe puolelle. Hänellä oli myös ylituomarin oikeudet mm. luola kokeisiin. Kerroin hänelle tohkeissani ihailuni sakuja kohtaan. Hän katsoi minua tosi pitkään ja kysyi tiesinkö varmasti mitä olen tekemässä. Sain informaation rotuun ja kun sakujen vuoro vihdoin ja viimein oli katsoin niitä aivan uusin silmin. Kokeneetkin olivat pelissä niiden kanssa. Se valtavan räjähtävä tempperamenntti. Yhtäkkiä rauhallisesti käyttäytyvä koira muuttui hyökkääväksi pedoksi nähtyään kehän ulkopuolella jotain mikä herätti sen saalistusvietin.
Älä missään nimessä anna periksi miehellesi ja haastatelkaa näitä käyttöpuolen tuomareita ennen päätöstä.
Lisää vaan kommentteja, niin saan asiantuntijalausuntoja miehelleni näytellä, miksi ei eikaksi koiraksi sakua!
minäkin olen harkinnut juuri samaa. Mutta jos täytyy tehdä kompromissi, niin mäyris sitten. Ei mies mitään pehmokoiraa tarvitse ja itse sen kasvatatte,ei ne mitään hulluja ole. Riistavietti vaan on tosi kova, mutta pieni koirahan se on, ei revi ihmisiä.
En tiedä mistä olet tietosi saanut,mutta olen kyllä 100% varma että yhdenkään sakun kanssa et ole lähempää tuttavuutta tehnyt!Kasvatatkohan ehkä itse russeleita?se olisi ainut pointti mikä saisi ymmärtämään tuon silkan ja täysin perättömän hölynpölyn mitä kirjoittelet! En kasvata sakuja mutta meillä on ollut niitä kotona 90 vuodesta lähtien yht 5 kpl ja koko tuona aikana ne eivät ole edes osoittaneet mitään vihamielisyyden merkkejä yhtäkään ihmistä kohtaan,ihmisen iästä riippumatta.Lisäksi jokainen on nukkunut kotonamme asuvien kissojen kanssa ja yksi jopa varasti kissalta pennut ja imetti niitä!Lisäksi monet tuttavani ovat omistaneet/omistavat sakuja enkä ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan omistaan mitään sen suuntaistakaan mitä tämä yksi hörhö edellisessä kirjoitti! sakua miellyttävämpää kotikoiraa ei olekaan.Mutta vaikka ovat kotona rauhallisia niin metsällä on käytös täysin päivastaista,mutta sielläkin vain kun tarvitaan.
Lueppa oikein ennekuin otat pulttia. Tiedoksi en todella kasvata yhtäkään ryhmä kolmosen rotua. Kyse oli siitä sopiiko saksanmetsästysterrieri perheelle ENSIMMÄISEKSI KOIRAKSI!!!!!Jos kasvatat ja harrastat rotua anna oikea kuva. Oikeissa käsissä Sakusta saa varmaan ihanimman käyttö ja perhekoiran mutta missään nimessä se ei todellakaan ole kokemattoman eka koira. Ja siivoa kielenkäyttöäsi annat huonon kuvan itsestäsi roduntuntijana. Ja se mitä kehätapahtumista kerroin niin se Saku ei hyökännyt ihmisen päälle vaan oli pirusti menossa listimään naapurikehän koiria, katsos kun kehät ja tuomaripöydät eroitti toisistaan vain ohut kehänaru.
ja mitä siitä tuomarista joka minulle tietoja antoi niin hän on yksi terrierri rotujen harvoja asiantuntijoita. Kuten tiedät kyse on todella kovan luokan käyttörodusta.
tuo kasvattaja haluaa jotenkin alentaa kunnon koirat. Uskonhan minäkin,että ei se ole tarkoitettu miksikään seurakoiraksi,mutta hyvin kasvatettu koira ei kotiväelle uhittele,eikä pahemmin vieraillekkaan.On koiria joihin en oikein saa kontaktia.Nuoruudessani jouduin hieman tekemisiin sellaisten koirien kanssa.Niin paikka oli Immola,jossa muutoma rajakoira oli vähintäänkin epäilyttävä,mutta en puremia saanut.Läheltäpiti tilanne oli ja se minulle riitti,saks.paimeneiden suhteen.
Luin täsmälleen oikein,ja suuresti ihmettelen miten joku jolla ei koskaan ole ollut edes terrieriä voi ottaa tuollaisen "ei missään tapauksessa"-kannan, kun puhutaan kyseisistä koirista,kohta varmaan kerrot minulle miten seisojaa tai ajokoiraa koulutetaan?Kannattaisi jättää rodusta kertominen niille joilla siitä on käytännön kokemusta.Meillä ei saku ole koskaan tarvinut mitään erityis kohtelua tai koulutusta,on hyvin riittänyt kun se vain saa olla perheen parissa,niin hyvin on jokainen oppinut miten voi käyttäytyä ja miten ei,kunhan vain rangaistaan ja torutaan ei toivottujen temppujen kohdalla.
Peräänkuulutan edelleen sitä ensimmäiseksi koiraksi ei missään nimessä. En ole asiantuntija enkä pysty antamaan koulutus vinkkejä saksanseisojille sen paremmin kuin Suomenajokoirillekaan Pystykorvista puhumattakaan. Lueppa myös asiallisista koira tietokirjoista rodustasi. Niissä mainitaan mm. ettei Sakua kerrostaloon. Ellei se saa oikeaa koulutusta eikä riittävästi ns.laji tyypillistä metsästystä mtä se sitten tekeekään perheenjäsenilleen asuinkumppaneilleen ynnä huushollille.
Eikö teidän tulisi vaalia Sakujen alkuperäistä luonteenpiirteitä estää jalostamasta niitä pois kuten niin monessa monessa rodussa on ennen tehty. Saku on ulkomuodoltaan konstailematon upean näköinen koira kuten olen jo maininnutkin . Eikö olisi vaivan arvoista pitää se myös sellaisena ja antaa oikeaa tietoa ulospäin jotta koira löytää arvoisensa omistajan ja kumppanin ja molemmat viihtyvät toistensa kanssa.
Hyvää jatkoa vaan sinulle ja pitkää elämää sakujesi kera.
Unohdin äsken mainita katseleppa rotusi tietoja Suuri Koirakirja osa kolme. Siinä muunmuassa mainitaan että ROTU SOPII KOKENEELLE KOIRAIHMISELLA. Siinä myös mainitaan koulutuksesta ja rodun aktiviteetistä. Sen kirjan ovat kirjoittaneet kokeneet ihmiset. Ja vielä kerran en ole mollannut Sakuja vaan päinvastoin toistan taas upea koira monipuolinen metsällä käyttöön, mutta ei sovi aloittelijalle ekaksi koiraksi.
Juu,ja sama kirjasarja taitaa mainita afgaaninkin vielä ajavaksi koiraksi,saattoi tosin olla joku muukin koirakirja.Katsoppas ajat ja koirat muuttuu mutta kirjan teksti se vaan pysyy samana,mutta ihan sama minulle,joidenkin ihmisten kohdalla onkin parempi että uskoo mitä lukee.
Voipi olla mutta sen verran uskon kuten moni muukin luettua sanaa. Koska harrastat noita vekkuleita niin en ala kanssasi enempää kinaamaan vaan kunnioitan näkemystäsi ja kokemustasi. Siksi uskallan kysyä sinulta kun ilmeisesti puuhaat metsästyspuolella noiden terrierien kera niin tiedätkö mitään Brasilian terrikästä? Olisi kiva saada informaatiota niistä varsinkin käyttöpuolelta. Harrastatko yhtään näyttelypuolta sakuinesi? Yhtä paljon kuin sinä puolustan omaa rotuani. Joten jätetään kinastelu sikseen ja muodostakoon kukin oman mielipiteensä Sakuista ja hakekoon tietoa sakujen rotujärjestöstä.
En ole koskaan kuullutkaan ko rodusta.Koska en kasvata sakuja vaan ainoastaan käytän niitä niille tarkoitetussa metsästyksessä on näyttelytouhut melko vieraita.
Saksalainen ei sovi lasten kanssa. Tunnen niitten omistajia useita. Osa joutuu pitämään ulkona tarhassa jossa on lämmitetty koppi. He ovat kokeneita koiraihmisiä joilla on muitakin rotuja ollut ja monilla on. Saksalaisesta sanovat, että se on peto seurakoirana. Varsinkin lapsiperheissä se on arvaamaton. Yhden tiedän seurakoirana lapsettomalla yksinäisellä ihmisellä. Viimeksi keskustellessa hän sanoi, että teki tosi pahan virheen kun ei uskonut neuvoja.
Saksalaisen saa pysymään rauhallisempana jos on ympäri vuoden metsästettävää. Mieluimmin useamman kerran viikossa. Suomessa se ei ole mahdollista.
Se on todennäköisesti hurjaluontoisin Suomessa olevista metsästyskoirista. Vaikka uskoisin pystyväni käsittelemään melkein mitä hyvänsä koiraa, niin sen kanssa olen erityisen varovainen. Sivuharrastuksenani autan ihmisiä koiraongelmissa ja siinä olen nähnyt monenlaista.
tunnutpa tosi tietävältä.Se tässä epäilyttääkin.Hurjimmat koirat ovat luonnevikaisia,rotu kuin rotu. Mutta kovin ja vaikein koirarotu on Kaukaasian paimenkoira, siinä tarvitaan jo kovat ja määrätietoiset otteet.
Et taida tuntea paljon koiria. saisit myös lukea tarkemmin mitä kirjoitin.
Kirjoitn, että hurjaluontoisin METSÄSTYSKOIRA on Saksan metsästysterrieri. Jos väität Kaukaasia metsästyskoiraksi niin milloinkahan siitä on sellainen tullut. Se on laumaa vartioiva koira ollut aina ja on sitä edelleenkin.
Tutkippas koira-alan kirjallisuutta niin siellä puhutaan myös hurjaluontoisuudesta joten se on vakiintunut ilmaisu. Se ei tarkoita luonnevikaista.
Kaukaasi ei muuten ole läheskään hurjaluontoisin eikä vaikein Suomessa olevista roduista. Olen ollut niitten kanssa tekemisissä niin Suomessa kuin Venäjällä.
Taisit vain kylläkin pelkästään yrittä häiriköidä. Ehkä ei kannata koska asia on kysyjälle tärkeä.
Uskon asiantuntijoita tässä asiassa, koska en todellakaan ole kokenut koirankasvattaja, ja kasvatus jää suurimmaksi osaksi minulle.
Meillä on myös VIELÄKIN 3- vuotias poika, ja en halua, että mitään tapahtuu.
Saksanmetsästysterrierihän sinänsä on uljas ja vaistonvarainen koira, itsenäinen ja juuri niinkuin onkin ollut puhe: seurakoiraksi varsinkin lapsiperheeseen aivan liian itepäinen ja metsästysviettinen.
Asiantuntijoille suuri kiitos!
Minulla on käyttökoirana parsoni ja olen ollut tyytyväinen. Koirastani löytyy luonnetta sekä koeputkessa että tositoimissa metsällä. Perheeseeni kuulu myöskin kaksi lasta 4v ja 6v, joiden kanssa koira tulee hyvin toimeen. Perheemme kissoista jouduimme luopumaa parsonini saalistusvietin kasvaessa liiaksi.
Jos parsoniin päädytte kannattaa kysellä kasvattajilta näistä viettiasioista, parsoneita kun on alettu nykyään kasvattamaan seurakoiriksi, joka on todella harmi! Sakut on hyviä metsäkoiria ja siellä löytyy hyväpäisiä niinkuin parsoneissakin. Kannattaa tutustua eri rotuihin ja kysellä kasvattajilta ja tehdä omat johtopäätökset millaisen koiran haluaa.
En minäkään kirjoittanut kaukaasialaisen olevan metsästyskoiran. Tarkennetaan vielä,se on ehkä vaikealuontoisin,isoista koirista.Sinä selität ja selität,koirakirja kädessäsi. Jos saks.metsästysterrieriä väitetään hujaksi,se tarkoittaa sen luonnetta metsästettäessä,siis tilanteessa johon se on jalostettu.On muitakin hurjaluontoisia,eräs kaverini omisti kettuterrierin,joka otti tehtävänsä niin tosissaan,että tilanteessa sen silmät muuttuivat keltaisiksi ja virtsa jäykäksi kuin siirappi.Siis adrenaliinia liikaa .Minä en häiriköi ketään,sattui vaan ,että sellaisen koiran haluaisin kuin kysyjä tiedusteli.Ei se ole seurakoira,vaan raju pikkupetojen tuhooja.
Pahoittelen ja pyydän anteeksi kun käsitin osan kirjoituksestasi ja tarkoituksestasi väärin. Näillä palstoilla vaan sattuu olemaan niin monta häirikköä ja epäasiallist, että se tulee ehkä liian herkästi mieleen.
Kaukaasiluokittelussasikin erehdyin.
sinäkin erehdyit minussa jonkinverran. En kirjoita koirakirja kädessäni vaan viittasin kirjallisuuteen osoittaakseni ettei "hurjaluonteinen" ole minun keksimäni ilmaisu. Tunnen henkilökohtaisesti saksalaisen omistajia, niin metsästäjiä kuin ei metsästäjiäkin. Kirjoitukseni oli hyvin pitkälle kooste heidän kokemuksistaan.
Kaukaasiin viittan vielä senverran vaikka ei kuulu enää aiheeseen. Suomessa olevat kaukaasit ei ole enää mitään huippuvaikealuonteisia. Esim. Etelävenäjänpaimenkoira on selvästi vaikeampi, samoin Fila Brasileiro, Sao Miguelin Fila (paimenkoira) ja Anatolian Karabash (paimenkoira). En lainaa näitä tietoja kirjallisuudesta, vaikka se vahvistaakin väittämäni.
Ehkäpä itsevarmuuteeni vaikuttaa jotain kymmenien vuosien koirakokemus Suomesta ja ulkomailta. Mutta muistetaan molemmat se, että asiat kiistelee ei ihmiset.
Niin nuo mainitsemani rodut on tietenkin Suomessa olevia joiden käytöstä ja luonnetta tunnen.
Kaukaasista vielä: Kun joku kysyi aikaisemmin kaukaasin luonteesta ja sanoin sen olevan aika kova eikä aloitteliijan harjoittelukoira, niin sain niskaani hirmuisen haukkumaryöpyn. En kuulema tunne kaukaasia ollenkaan. Väittivät sen olevan mitä lempein ja hellin mussukka joka käy kenelle vain. Hyökkääjiä ei ollut vain yksi vaan monta.
Itse olen riistapuoleela käyttänyt sileäkarvaista kettuterrieriä. On tosi hyvä. Tarkenee hämmästyttävästi ulkona ja pelaa vieraankin kanssa. Itsellä ei siis ole.
Kaunis KIITOS!!! Niin meissä ihmisissäkin on monen sorttista. Niin sinä ymmärsit ja minäkin ymmärsin. Totta ,että paljon olen koirakirjoja lukenut ja koirien kanssa ollut.Niin,mutta kun minulla ei ole koiraa ja sitä olen ostamassa. Joo ,meillähän meni sopivasti sukset ristiin.Luulen,että ei mene enään.Näissä asioissa olen Höpö... :)
samaistuu johonkin rotuun ehkä minä yritän itsekkin olla tehokas ,enkä sohvaperuna,vaikka sinnesuuntaan jo aika alkaa kääntää. :)
Mulla puoli vuotias poika ja tällä hetkellä 5 vuotias narttusaku ja 2 vuotias uros. Tulevat kaikki keskenään toimeen eikä mitään ongelmia ole ollut. Saku mulle myös eka koira. Kuten kaikkien koirien kanssa, koiralle pitää näyttää kuka on isäntä ja keksiä tarpeeksi aktiviteettiä. ei semmoista rotua ole keksittykään joka ei näitä tarvitsisi. Personia ei kyllä kannata käyttökoiraksi harkitakaan, voin sanoa ettei toimi. Sen verran tuolla koepuolella niiden toimintaa olen katsonut että sanoisin että nappi otsaan tuommoiselle tai pysykööt suosiolla siellä seurakoirapuolella. Väärällä koulutuksella saa pilattua koiran kuin koiran!!!
koira on sellainen luonteeltaan kuin sen laumanjohtaja(isäntä / emäntä) sallii .
rodulla ei ole kovinkaan suurta merkitystä.
epävarma perhe saa aikaan epävarman koiran.
Eikö liian monta hyvää koiraa pilata juuri sillä että se otetaan kokemattomiin käsiin vailla taitoa käsitellä räjähtävää temperamenttia?
Itse tiedän ainakin monta sellaista.
parempi varmaan olla ilman koiraa.
ei se parsonikaan nukke ole.
Koirathan eivät koskaan ole nukkeja, eivätkä leluja.
Mielestäni osoittaa VASTUUNTUNTOA kysyä asiantuntijoilta asioita ennenkuin tekee n. 10 vuoden päätöksen elämässään.
Ja ei millään pahalla, mutta sulla sitä ei näytä olevan, koska näköjään et osaa keskustella asioista asioiden nimellä.
Koirahan tarvii ennekaikkea rakkautta ja hyvän kodin, mutta myös rotuun sopivan koulutuksen.
Niin paljon olen nähnyt häiriintyneitä koiria
joilla on kasvatuksessa pahoja puutteita koska eivät tiedä itsekään kuka on pomo, ja eivät pääse toteuttamaan sitä omaa osa-aluettaan.
Jos luet ensimmäisen viestini uudestaan, niin kysyin sopiiko saku ENSIMMÄISEKSI koiraksi.
Kysyn vaan, että ottaisitko itse suden, vaikket sitä pystyisi kouluttamaan, sillä perusteella että : "no, mustahan se vaan on kiinni, että mitä pahaa se tekee, vai tekeekö.. Empä nyt susista mitään tiedä, mutta kiltti vaavi sitä meidän perheeseen tulee, jos vaan jaksan sen kouluttaa..." Kärjistetty tilanne, mutta silti.
En oo mikään pikkulapsi, ja toivoinkin asiallista keskustelua minua paremmin tietäviltä ihmisiltä aiheesta.
Olet valmis ottaan parsonin ,mutta et sakua ekaksi koiraksi.mun mielestä on kyse ennakkoluuloista eri rotua kohtaan ,kummallakin on samat vaatimukset koulutuksen/opetuksen suhteen.ei metsästysverisyys tee koirasta huonompaa "seurakoiraa" .tuttavan saku pärjäsi lasten kanssa pirun hyvin,mutta oli luolassa itte piru.eikö olis mukavampaa että olis monipuolinen koira kuin pelkkä sohvaperuna.
aatteleppa asiaa miehesikin kannalta olis koira millä voi harrastaa hyötyliikuntaa kera lapion ja rautakangen.
en ole koskaan ollut kovinkaan innostunut koirista, mutta tämä perheessämme oleva koira neiti on vienyt sydämemme. Se käy luolametsällä ja on siinä kovaluontoinen mutta täällä kotona se on mitä mainioin seuralainen ja tulee hyvin toimeen sekarotuisen 6-vuotiaan uroksen kanssa. Päivittäiset leikilliset painit ja leluilla leikkiminen ovat jokapäiväistä puuhaa.Ulkoillessa se on kova touhuamaan ja totteleekin luokse pyydettäessä.Tosin tietoisesti varomme vieraiden koirien seurassa koska eihän voi tietää kaikkia reaktioita joita toisen koiran lähelle tulo aiheutaa. Pentu aikakin oli helppo, se nukkui omassa isossa laatikossaan lelunsa kanssa opetteli "vessa asiat, joskin hitaammin kuin toinen koiramme. Mutta koskaan se ei ole aiheuttanut vahinkoa huonekaluille tai muille kodin esineille.Nytkin kirjoitaessani se makaa jalkojeni juuressa hyvin tyytyväisenä. Mutta tottahan se on, sakua on kyllä komennettava kovemmin sillä se on itsepäinen jos se on sillä tuulella. Kaiken kaikkiaan kuitenkin rakastettava ja suloinen otus.
Meillä on saku ja aivan hienosti on mennyt vaikka on ensimmäinen koira :) Alussa oli ihan mielettömän itsepäinen ja kokeili rajojansa mutta luulot pois koiralta ja tekee selväksi kuka on pomo :) Kyllä mun mielestä sopii mainiosti lapsiperheeseen ja on tosi helppohoitoinen kaveri.
Eli päädyimme parsoniin, olemme varanneet pennun, ja koirakirjoja lueskellaan kotona niin että pää paperilta haisee.
Ja niinkuin joku edellä mainitsi SOHVAPERUNASTA, niin sitähän ei parsoni ole, eikä siitä sellaista saakaan.
Harkitsemme sakua sitten kun muutamme isompaan asuntoon, ja poikamme on vanhempi.
En missään nimessä väitä sakua agressiiviseksi, tai muutenkaan ilkeäksi koiraksi, mutta sitä ei voi kieltää että sillä on metsästäjän veri, ja räjähtävät vaistot. En ole varma, tulenko toimeen näiden luonteenpiirteiden kanssa heti ensimmäisen koirani kanssa.
Haluan koiralleni vain parasta, ja että sillä on hyvä olla meidän perheessämme.
Kiitos kaikista asiallisista kommenteista joita sain, saku tulee perheeseemme joskus, mutta ei ensimmäisenä koirana.
tietysti minä miehenä ja sakun kannattajana en laittanut tarpeeksi painoa,sille tosiasialle,että lapsenne on vasta 3v. Se olisi voinut olla ongelmallista koiran kannalta. Hoitakaa hyvin ,mutta ei kannata syöttää liikalihavaksi,kuten joskus lemmikeille käy :)
En voinut olla vastaamatta.. aika kiivasta keskustelua yllä, mutta onneksi Jenni pääsitte mihesi kanssa yhteiymmärrykseen rodusta :)
Meillä on myös saku ja ei ole ensimmäinen koira.
Lapsiin aivan hulluna,(siis tykkää ylikaiken lapsista)aina pitäisi jokaisen luokse päästä ja nyt varsinkin pentu aikana, kun puree kaikkea, niin lapsiin ei hampaillaan ole kertaakaan koskenut. Kieltämätta alussa epäröitiin, että ollaanko tarpeeksi "hyviä kouluttajia" sakulle, mutta oltiin jo niin ihastuneita sakuihin, että olihan se pakko ottaa :)Ja hyvin ollaan pärjätty, tosin huomattiin heti alussa, että poika on tosi kova kokeilemaan kuka talossa määrää.. Asutaan kerrostalossa, on oppinut heti pienestä pitäen olemaan yksin, joten ei hauku(ainakaan vielä..)ja pahempia tuhoja ei ole tehnyt. Mutta kaiken näköistä aktiviteettiä pitää koko ajan olla. Illalla osaa (onneksi)jo sitten vähän rauhoittua, tulee aina vatsan/kaulan päälle koisimaan. Meinataan keinoluolilla käyttää, ja jos vaikka mies innostuisi metsästyksestäkin.. ja agilityä, kunhan vähän ikää tulee.. Meinataan myös toinen pentu ottaa muutaman vuoden kuluttua..
kiva kun tästäkin rodusta löytyy keskusteluja :)
Mä sain ekaksi koiraksi saksanmetsästysterrierin. Niin ihana tapaus etten toiseen vaihtais. Koulutettu 13-vuotiaan taidoilla, mutta hyvin on pärjätty. Ehkä väärä rotu pelkäksi seurakoiraksi, kasvattajat sanoivat aikanaan että käy hyvin. Vaikea rotu, pakko myöntää.. Typy on ihan mun vauva, vaik onkin jo 8v. Nukkuu viekussa ja häätää poikaystävä-kokelaista heikkohermoisimmat pois:), Lillin laatutakuu.. Metsästysvaistoa löytyy, tähän mennessä on pärjätty oravien ja jäniksien jälkiä haistelemisella. Suosittelisin kokeneemmalle koirankasvattajalle!
Vittu mulla menee hermot kun te haluutte saksanterrin, ku se on vaan niin söpö ja sulonen, ja aiotaan ehkä käyttää keinoluolil..yms... Ymmärtäkäähän et ne ei sovellu kotikoiraks. Niiden pitää saada tehä sitä mitä niiden vietti sanoo eli metsästää, moni on ottanu sakun kotikoiraks ja joutunu antaa sen pois koska on ollu agressiivinen, ja tämä johtunu siitä että asuttu kerrostalos ja ei mitään tietoa metsästyksestäkään! Vittu ku vituttaa!
Siis saku ei ole seurakoira!!!! Soveltuuhan se tietty vapaa-ajallaan siihenkin vallan mainiosti mutta työntekoon se pääasiassa on tarkoitettu