Mikä harmittaa sua just nyt?

Se että 14 vuotias kaverini yritti eilen itsemurhaa..

Se että Olen yhä sinkku.

Se että olin ehtinyt jo vuoden verran elää mielikuvitusmaailmassa ja tajusin sen vasta nyt. En ollut aiemmin erottanut todellisuutta mielikuvituksesta.

Se että kaikki kiusaavat minua koulussa.

Se että eräs nimeltä mainitsematon sai mun itsetunnon täysin nollaan

Se että mulla ei oo kavereita ja kaikki on perseestä :(

Yks henkilö joka rasauttaa rusinat

Se ettei mulla oo kavereita, se että mää näytän ihan linnunpelättimeltä ja se että mulla on ollut jo pitkään oudon epätodellinen olo.

Se että muutettiin kaupunkiin jossa mulla ei oo yhtään kaverii

Mua vituttaa se etten ole kaunis ja en voi masturboida peilin edessä itteäni kattoen kun oon liian ruma.

Se et mun poikaystävä rakastaa harrastustaa enemmä ku mua

Se kun ihastukseni haukkui huoraksi...

HAHAHAH yuggis voisi työntää vaikka 30cm havi kynttilän perseeseensä

Se ettei mulla oo yhtään kavereita ja mun pikkusisko haukkuu mua ja vihaa mua

Se että porukat uskovat ettei minusta ole mihinkään

Se ettei mikään enää kiinnosta kunnolla, mihinkään ei kehtaa panostaa kunnolla & että aika menee lähinnä aikaa tappaen.

Se että en näe yhtä jätkää enää koskaan. Se oli ainoa jätkä kuka on koskaan pitänyt minusta.

Ärsyttää ihan hirveesti olla sairaana lomalla! Sen vielä kestäisi että kouluajalla, mutta nyt loma menee iha hukkaan! Vettäkin tulee koko ajan niin ei viitti mennä kerään otuksii Pokemon Go:ssa

Vituttaa, kun apua on niin helvetin hidasta saada. Olisin tarvinnut sitä jo kolme vuotta sitten ja olen sitä hakenut melkein koko kolme vuotta. Ja nyt kun vihdoin apua suostutaan antamaan, olen jo melkein liian väsynyt/ melankolinen/ ahdistunut/ alakuloinen/ psykoottinen jaksaakseni ottaa apua vastaan. Pysyn hengissäkin vain sillä ajatuksella, että joskus menee paremmin, mutta pian en usko enää siihenkään. Näin siksi, että tilani huononee ja huononee, mutta lähiaikoina ei vielä yhtäkään psykologi- tai lääkärikäyntiä (tai mitään muutakaan käyntiä). Seitsemän viikkoa pitää jaksaa. Puolet päivistä nukun ja toisen puolen joko haaveilen itsemurhasta/itseäni satuttamisesta, estän itseäni satuttamasta itseäni tai jotain muuta yhtä paskaa.

Ja tietenkin vituttaa se, että kolmen viikon päästä aloitan uudessa koulussa, enkä usko yhtään jaksavani siellä.

Se ettei minulla ole yhtään kavereita, äiti haukkuu minua läskiksi, olen läski, minun pikkusisko vihaa minua, minun isosisko haukkuu minua, vihaan elämääni ja en hae apua koska jos meinaisin hakee apua ajattelisin vaa että liiottelen mutta hetken päästä jo ajattelisin miten voisin vahingoittaa itseäni muitten huomaamatta ettei ne suutu ja ala huutaa mulle.
Niin ja vielä se että jos yritän tehä jotain niin aina kaikki sanoo ettei sun tarvii olla samanlainen kun sun isosiskosi.

Se, että on kesäloma, kun haluis takaisin kouluun ja se on because of ihastus and true love in school

Se että joku tyyppi netissä luuli tuntevansa mut paremmin kun mä tunnen itteni ja väitti et mun pitäis puhuu mun vanhemmille siitä et oon bi (tai saatan olla lesbokin) vaikken oo valmis jeiii ja myös se että mulla on joskus harvoin jotaan randomeit pakkoajatuksii ja ne jää kiusaamaan mua ja se vituttaa aika hirveesti ja myös se et en tiiä kuka oon jee

Nii ja vielä se että haluun kouluun jotta sais rutiineja ja ois myös kiva ihastuu nii sais jotaan ajateltavaa eikä tarvis rypee täs itsesäälis

Se että nussin pilkkuu.

VALMETIN KANNENTIIVISTE VUOTAA EIKÄ LÖYDY UUTTA MISTÄÄN. KALJA ON LOPPU MUT ISKÄ LUPAS TUODA KUN TULEE TÖISTÄ MUTKU SE ON KOKO VIIKONLOPUN TÖISSÄ.

Tyttöystävän kanssa kun ei seksi onnistu takaapäin. Se harmittaa.