En tiedä enää..

Olen parikymppinen tyttö, joka on asunut 3 vuotta omillaan. Olen saanut vanhemmilta rahallista avustusta (tyyliin parikymppiä että saan jääkaappiin jotakin sisältöä). Olen ollut sinkkuna 5 vuotta ja äitini tietää, että etsimällä etsin miestä...

Minulla on kaksi siskoa, jolla toisella on perhe ja toinen meni juuri naimisiin. Äiti käy shoppailemassa tms siskojen kanssa, mutta ei minun kanssani. Siskot tekivät myös yhdessä kylpylämatkan ja innoissaan laittelivat meidän yhteiseen whatsapp-ryhmään kuvia. Itse en pääse rahallisiin tapahtumiin, koska lasken jokaikisen sentin ja silti ei ole varaa ostaa loppukuukaudesta ruokaa.

Aina kun olen siskojen kanssa ja äiti on mukana, he puhuvat hienoista laatoista, joita haluavat kotiin tai Tommy Hilfigerin vaatteista ja ihmettelevät ääneen, miten kuljen kaksi talvea samoilla talvikengillä. Äitini kertoi, että eräs tuttavamme aikoo pyytää minua yhden päivän reissulle. Äitini melkein suuttui minulle, kun sanoin kieltäytyväni koska minulla ei ole oikeasti varaa ylimääräisiin menoihin. Hänen mielestään en voi pyöriä samalla kylällä koko loppuelämääni vaan menisin uuteen paikkaan, josta löytäisin miehen.

Perheelleemme on tärkeää näyttää, että kaikki on hyvin. Vanhemmillani on tämän vuosimallin autot, kulkevat hienoissa vaatteissa ja lapsuudenkotini on tyylikäs. Tupakoida ei saa ja ainoastaan juodaan konjakkia ja salaa sitten muiden katseilta yksi saunaolut. Itse poltan, vedän kännejä, kiroilen.. vanhempani eivät hiustyylin muutoksesta välittäneet (äitini olisi halunnut säilyttää minulla pitkän tukan). Kielilävistys ja tatuointeja (ei-näkyviä) löytyy.

Olin tuossa käymässä lapsuudenkodissani ja satuin vahingossa röyhtäisemään vahingossa kun join limsaa telkkaria katsoessani sohvalla. Äitini mielestä tämä ei ollut ok, koska "hienot naiset ei tuota tee". Ajattelin että kai täällä joutuu myös tulppa perseessä kulkemaan..

Lisäksi häiritsee se, että siskot viettävät enemmän puolisoidensa sisarusten kanssa enemmän aikaa kuin minun. Olen yrittänyt järjestää illanistujaisia siskoilleni, mutta eivät he "jaksa myöhään valvoa". Kas kummaa, olivathan se juuri kaksi viikkoa sitten baarissa keskenään - satuin vielä samaan baariin...

Riidellessämme siskojen ja äitini kanssa he kääntävät asian niin, että kaikki on minun syytäni ja tämän jälkeen riita on ns. käsitelty. On jäänyt monesti paskanmaku suuhun. Olen käynyt juttelemassa kunnan psykologin kanssa, koska yksityiselle ei ole varaa, mutta hän vain silittelee päätä ja voivottelee... tämä kirjoitus kevensi sydämeni taakkaa. Kiitos kun jaksoit lukea <3 pakko myöntää, että kyynel tuli silmäkulmaan tätä kirjoittaessa..