Ikävin Norjassa tapahtunut matkakokemus on Juvasshyttan tiepuomin miehittämätön maksuautomaatti kesällä 2003. Kun ei ollut pyydettyä 70 NOK kolikoina, niin piti kokeilla luottokorttia.
Valitettavasti käyttöohjeet olivat ainoastaan Norjaksi ja enhän minä saanut puomia nousemaan, vaikka sainkin maksuautomaatissa merkkivalon muuttumaan punaisesta vihreäksi (osoitti vissiinkin luottokortin hyväksyntää).
Niinpä niin, auto ympäri ja takaisin Stryniin.
Jonain päivänä lupaan vielä valloittaa Citroënilla pohjoismaiden korkeimman autolla saavutettavan kohteen (1 800 m).
Jotta teille ei näin kävisi, niin varatkaapa niitä 20 NOK kolikoita jemmaan ennen Jotunheimille menoa.
Laitoin Lomin turistiasemalle asiasta hyvin kriittisen sähköpostiviestin saamatta siihen vastausta.
Minun sähköpostiosoitteeseen saa lähettää selkeän kuvan Juvasshyttan maksuautomaatin käyttöohjeista.
Valitettavasti käyttöohjeet olivat ainoastaan Norjaksi ja enhän minä saanut puomia nousemaan, vaikka sainkin maksuautomaatissa merkkivalon muuttumaan punaisesta vihreäksi (osoitti vissiinkin luottokortin hyväksyntää).
Niinpä niin, auto ympäri ja takaisin Stryniin.
Jonain päivänä lupaan vielä valloittaa Citroënilla pohjoismaiden korkeimman autolla saavutettavan kohteen (1 800 m).
Jotta teille ei näin kävisi, niin varatkaapa niitä 20 NOK kolikoita jemmaan ennen Jotunheimille menoa.
Laitoin Lomin turistiasemalle asiasta hyvin kriittisen sähköpostiviestin saamatta siihen vastausta.
Minun sähköpostiosoitteeseen saa lähettää selkeän kuvan Juvasshyttan maksuautomaatin käyttöohjeista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Rv827 on se tie, joka kulkee Norjan kansallistunturin, Stetindin, vieritse.
Moro taas Norjan ystävät,
Norjalainen tielaitos ei rakenna kiertotietä, kun tieluokitus on kolminumeroinen Riksveien.
No niin, tänä vuonna hurahti vuoden norjalainen viikko Senjan saaren pohjoisosassa, Steinfjordin kylässä, jonne ei GSM-verkko yllä ja toiseksi kylää ympäröivien 700 metristen vuorien takia TV:stä näkyy vain yksi kanava, NRK TV1. No, ei ainakaan tule ongelmaa, mitä kanavaa katselisi ja pomo patista palaamaan töihin!
Jotta saisi Suomeen telekommunikaatioyhteyksiä, pitää ajaa joko Steinfjordin tunnelin läpi Skalandiin tai Geitskarin tunnelin toiselle puolelle Senjahopeniin. Myöskin toinen pieni kalastajakylä lähellä, Ersfjord, on vailla matkapuhelinverkkoa.
Viime vuoden elokuusta alkaen Senjan saaren pohjoisosan pääsee ajamaan ympäri ja tämän takia Silsandiin eli taajamaan Finnsnesin länsipuolella Gisundet-sillasta on SÄHKÖINEN OPASTETAULU, jonka tehtävänä on ilmoittaa, täytyykö lähteä ajamaan myötä- tai vastapäivään rengastietä, jos tie on poikki johonkin kahdeksasta kalastajakylästä.
No niin, olimme tietoisia Bergsbotnista olevasta tietyömaasta, joka on jo hyvin lähellä Norjan kämppäämme.
Kuitenkin kun palailimme viikolla Senjan saarelle myöhään klo 21 aikoihin, Silsandin valkoinen opastetaulu oli valoton ja nopein tie kulkee Steinfjordiin Bergsbotnin kautta, niin olimme myös vakuuttuneita, etteivät norskit varmaankaan paina tietöitä myöhään illalle...
No, tiehän oli tietenkin poikki. Meille tultiin kertomaan joutuvamme odottelemaan 50 minuuttia tai ajamaan takaisin Silsandiin ja sieltä Senjahopenin kautta noin 100 km.
Päätettiin jäädä odottelemaan ja odotusaika jäi 40 minuuttiin.
Siksi miksi siellä Silsandin tieohjaustaulussa ei voinut olla nuoliopastusta Steinfjordiin Senjahopenin tielle??? Eikö se ole juuri sitä varten pystyyn pykätty?
Päätie Senjan saaren pohjoisosassa on niin kapea, että joutuu pudottamaan vauhtia henkilöauton tullessa vastaan ja jos on tulossa leveämpää kalustoa, niin on haettava tiestä kohtaamispaikkojen levennyksiä.
Koko Senjan saaren nopein osuus onkin juuri tuo Geitskarin 2200 m tunneli, jonka ansiosta saaren pohjoisosan voi ajaa rengastienä.
Tunnelin ansiosta turisti voi mennä lautalla Norjan valasmatkojen keskuksesta Andenesista kesäreittiä Senjan Gryllefjordiin ja täältä sitten edelleen ajaa Senjan Botnhamniin, josta lähtee norjalaisittainkin kallis lautta (195 NOK henkilöauto matkaajineen) syvän Malangenin yli Kvaløyan saarelle Sommarøyn läheisyyteen ja täältä menee sitten tie suoraan Tromssaan.
Kotiinpaluu tapahtui Senjahopenin pidempää reittiä myöden aikaisin lauantaiaamuna ja en halunnut joutua näkemään taas tien olevan yhä poikki Bergsbotnissa klo 05 paikallista aikaa.
17 tuntia ja 1345 km myöhemmin olimme jo suomalaisessa kodissamme. Tästä ei taida vielä Iron Butt-titteli irrota???