Moikka! En tiedä menikö tämä nyt yhtään oikeaan kategoriaan, mutta samapa se... Siis en tiedä miten tämän kestän... olen 19-vuotias nuori nainen ja olen aloittanut kaksoistutkinnon vuonna 2013.
Minun perheestäni kukaan ei ole käynyt lukiota ja isäni minua siihen kannusti heti kun aloin hakea toisen asteen oppilaitoksiin. Pääsin kaksoistutkintoon kaudeudenhoito alalle ja ensimmäinen lukio päivä koitti. Muistan vieläkin miten innoissani olin tuosta päivästä ja saavuin kotiin... isäpuoleni oli kotona ja huoneeseeni mennessäni hän sanoi osaanottonsa. En tajunnut yhtään mistä hän puhui ja samalla äitini tuli kotiin itkien ja sanoi että minun täytyy istua alas, joten niin tein. Äiti kertoi, että isä on kuollut... Se oli täysin odottamatonta ja suorastaan niin PERSEESTÄ kun olisin juuri parin sekunnin päästä soittanut isälle ja kertonut hänelle mitä lukiossa tapahtui, jotta hän saisi olla ylpeä ensimmäisestä lukio lapsestaan. Olin aivan rikki.. en mennyt moneen moneen päivään kouluun.
No mutta parin viikon päästä on valmistujaiset ja maanantaina saan tietää lopulliset yo kokeiden tulokset ja tietää pääsenkö ylioppilaaksi. Ajatukset ovat NIIIIN ristiriitaiset. Olen todella surullinen jos en pääse kirjoituksia läpi, tuntuu että olen kunnon luuseri, mutta toisaalta jos pääsen läpi niin tuntuu niin pahalta et ainoo ihminen joka mua lukioon kannusti ja kenen takia oon ton kaiken paskan kestäny niin ei oo näkemässä sitä päivää......
Tietenkin minull on muitakin ongelmia, mistä haluaisin mennä puhumaan ihan ammattilaiselle, mutta ei mulla ole rahaa niihin?! Esim puolipikkuveljeni huostaanotto, minusta tuntuu, että olen hänestä vastuussa kun ei äitipuoleni isän kuoleman jälkeen voinut hoitaa pikkuveljeäni. En nyt oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä...
Minun perheestäni kukaan ei ole käynyt lukiota ja isäni minua siihen kannusti heti kun aloin hakea toisen asteen oppilaitoksiin. Pääsin kaksoistutkintoon kaudeudenhoito alalle ja ensimmäinen lukio päivä koitti. Muistan vieläkin miten innoissani olin tuosta päivästä ja saavuin kotiin... isäpuoleni oli kotona ja huoneeseeni mennessäni hän sanoi osaanottonsa. En tajunnut yhtään mistä hän puhui ja samalla äitini tuli kotiin itkien ja sanoi että minun täytyy istua alas, joten niin tein. Äiti kertoi, että isä on kuollut... Se oli täysin odottamatonta ja suorastaan niin PERSEESTÄ kun olisin juuri parin sekunnin päästä soittanut isälle ja kertonut hänelle mitä lukiossa tapahtui, jotta hän saisi olla ylpeä ensimmäisestä lukio lapsestaan. Olin aivan rikki.. en mennyt moneen moneen päivään kouluun.
No mutta parin viikon päästä on valmistujaiset ja maanantaina saan tietää lopulliset yo kokeiden tulokset ja tietää pääsenkö ylioppilaaksi. Ajatukset ovat NIIIIN ristiriitaiset. Olen todella surullinen jos en pääse kirjoituksia läpi, tuntuu että olen kunnon luuseri, mutta toisaalta jos pääsen läpi niin tuntuu niin pahalta et ainoo ihminen joka mua lukioon kannusti ja kenen takia oon ton kaiken paskan kestäny niin ei oo näkemässä sitä päivää......
Tietenkin minull on muitakin ongelmia, mistä haluaisin mennä puhumaan ihan ammattilaiselle, mutta ei mulla ole rahaa niihin?! Esim puolipikkuveljeni huostaanotto, minusta tuntuu, että olen hänestä vastuussa kun ei äitipuoleni isän kuoleman jälkeen voinut hoitaa pikkuveljeäni. En nyt oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.