KUUNTELE HILJAISUUDESSA
Pysähdytti paha olo,
jaksanuthan olisin vielä.
Vahva kun olen ja voimakas,
järkenikin järkkymätön.
Elämä vain oli outoa,
poistuneena tasapaino.
Persoonani repaleinen,
rikki mennyt eheyteni.
Luvallani annoin tulla,
kaatumisen kaikkinensa.
Palapelini kasatun,
hajoitinhan haavoitettu.
Piilopirttiini pakenin,
joen rannalle raahauduin.
Siellä sitten yksinäni,
uudet palaset valitsin.
Unohdin täysin järkeni,
istuen vain ihmettelin.
Hiljaisuutta kuuntelin,
viisaita viestejä odotin.
Viisaus tuli ja viestitti,
sanoitta minua kosketti.
Antoi aina uuden tunteen,
jonka järkeni valaisi.
Älä mieti itse liikaa,
älä kuuntele ohjeita.
Piilopirttiisi pakene,
hiljaisuudessa oivalla.
Pysähdytti paha olo,
jaksanuthan olisin vielä.
Vahva kun olen ja voimakas,
järkenikin järkkymätön.
Elämä vain oli outoa,
poistuneena tasapaino.
Persoonani repaleinen,
rikki mennyt eheyteni.
Luvallani annoin tulla,
kaatumisen kaikkinensa.
Palapelini kasatun,
hajoitinhan haavoitettu.
Piilopirttiini pakenin,
joen rannalle raahauduin.
Siellä sitten yksinäni,
uudet palaset valitsin.
Unohdin täysin järkeni,
istuen vain ihmettelin.
Hiljaisuutta kuuntelin,
viisaita viestejä odotin.
Viisaus tuli ja viestitti,
sanoitta minua kosketti.
Antoi aina uuden tunteen,
jonka järkeni valaisi.
Älä mieti itse liikaa,
älä kuuntele ohjeita.
Piilopirttiisi pakene,
hiljaisuudessa oivalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin juuri
KYLMÄ KOSKETUS
Kuka mua koskettaisi,
sylissänsä lämmittäisi.
Kylmyydestä kärsin minä,
jääksikö mä jähmettynen.
Yksinään ei hyvä olla,
kokematta kosketusta.
Kädet jäässä, kuten jalat,
kaiherrettu sydänala.
Kiristää myös panta mainen,
pääni päälle asetettu.
Pettymysten sädekehä,
viestii tiedon uudenlaisen.
Etsinkös nyt jostain toisen,
kohtalossaan samanlaisen.
Sulaudumme toinen toiseen,
koemmeko kosketuksen?
Unohdamme arjen harmaan,
vastuummekin aivan varmaan.
Huuma hetken eksytyksen,
tuottaa tuskan tuntemuksen,
myöskö uuden oivalluksen.
Uutta kohti, älä suotta liikaa pohdi.
Juuri näin. kuten totesit. Uutta kohti.... Siksi tämä tajunnanvirtani:
MUREHTIMISESTA
Miksi mietit menneitäsi,
elellen vain entisessä.
Ajatukset ahdistavat,
alakulo alituinen.
Mitä voitat mietinnällä,
tuskaisella tunnollasi.
Jos et tunne olemusta,
alkuperää ajatustes.
Tulevaakin tutkiskelet,
oudonlaista olettelet.
Pelko valtaa jälleen mielen,
esteenä on ilon kielen.
Elä vain siis tätä päivää,
tämän päivän murheet kanna.
Silloin ei ole huolen häivää,
ilolle siis itses anna.