En halua luopua kaneistani!!

Hei kaikki, mulla on nyt kuukausien aikana tullut sellainen juttu että aina kun mietin esim. Et mun kanit kuolis tai mitään nii mulle tulee tosi paha mieli ja alan melkeen itkeä. Olen vielä lapsi 12-vuotias niin se voi olla ymmärrettävää vielä tässä iässä. Mulla on yks leikattu uros kani ja yksi leikattu tyttö kani. Tytön nimi on Indy ja pojan Osku. Kun Osku tuli meille, mä ja mun perhe pelättiin et se vaan loikoilee jossain pesäkopassaan koko ajan, mutta sehän lähti heti tutkimaan kun sen vaan vapaaksi päästi. Kissoillamme ei ollut aikomustakaan syödä tätä pikku veijaria sen jälkeen kun kani yritti ns. Raiskata ne:D eli jos joku pelkää jotain niin kissat kania!:D hyvin ovat tulleet toimeen kaikki koko poppoo mutta sitten kun sain Indyn, Indy ei ole niin mukava Oskulle ja Osku ei Indylle. Ensin, Osku alkoi omia reviirinsä, sitten, se alkoi omia MINUT! Se ns. Murisi Indylle kun tämä tuli lähemmäksi mua. En tiiä jos se oli jonkinlaista suojelua yms. En ole varma mitä pitää tehdä, olenko totuttanut ne väärin toisiinsa? Mutta kyllä se enimmäkseen menee nykyjään niin, että kun Indy on vapaana, se menee Oskun häkille(heillä molemmilla on komposti-aidat) ja kun Osku ottaa "rentoutumis asennon" Indy alkaa vähänkuin tökkiä/näykkiä Oskun silmiä! En tiedä yrittääkö se pestä niitä tai onko se vaan vihainen Oskulle kun se on leikattu eikä halua paritella Indyn kanssa? Indy on siis sukukypsä ja on jopa jo rakentanut pesän koppaansa sanomalehdistä(otin ne pois kun luulin että se söi niitä mutta kun aloin seurata mitä se tekee niillä niin se repii karvaa ja heinää ja sanomalehtiä ja tekee pesää) Mitä pitäisi tehdä, kun Oskua ei kiinnosta poikaset, ja Indyä kiinnostaa, niin onko teillä tälläsiä tipsejä tähän tilanteeseen? Ps. Miten saa Indyn tottumaan Oskuun?:) pliis vastatkaa!!??