Vieraantuva isä

Johtuen seikoista, joita en tässä ala sen enempää avaamaan, en todellakaan suostu siihen, että lapsi muuttaisi isänsä luokse ja minä olisin etävanhempi. Se on lapsen kannalta ainoa oikea vaihtoehto. Puhut, että sinut on vieraannutettu lapsistasi ja olen pahoillani jos näin on käynyt, mutta omassa tapauksessani isä kyllä vieraannuttaa ihan itse itsensä. Minä teen kaikkeni, että lapsi saisi pitää isänsä elämässään, annan lapsen puhua isästään, ikävöidä häntä, kannustan soittamaan isälle, lähettämään kuvia, en koskaan puhu lapselle isästään pahaa jne, jotta lapsi kokisi, että isänsä on mahdollisimman paljon mukana arjessa. Sehän tässä ongelma onkin, että minä toivoisin isää enemmän lapsen elämään, mutta isä tekee siitä hyvin vaikeaa.

Ja miten niin elatusmaksuja ei tarvitse suorittaa? Tottakai kummankin vanhemman tarvitsee osallistua lapsen elatukseen kykyjensä mukaisesti. Elatus ei meillä ole kuitenkaan ollut ongelma, isä maksaa itse ehdottamansa elatussumman ja vaikka minulle tuleekin maksettavaksi enemmän, on se minulle aivan sama. Raha ei siis ole tässä tapauksessa ongelma.

Kiitos asiallisesta kommentistasi. Hiukan kuitenkin häiritsee se, että kummassakin tähän ketjuun tulleessa kommentissa syyllistetään minua, aivan kuin olisin estämässä tapaamisia tai en antaisi lapsen tavata isäänsä tarpeeksi. Sanon nyt vielä kerran, että teen kaikkeni, jotta lapsi saisi olla isänsä kanssa niin paljon kuin mahdollista enkä ole missään vaiheessa pyrkinyt vieraannuttamaan lasta isästään. Nämä syytökset lapsen isän puolelta ovat siis täysin perusteettomia.

Vuoroviikko-järjestelyynkin suostuisin, mikäli se näissä olosuhteissa olisi mahdollista, mutta se ei ole. Etäisyys on liian pitkä ja koulunaloitus liian lähellä. Jo aloituksessakin sanoin, että esimerkiksi ilmoitan aktiivisesti lapsen menoista isälleen, jotta isä ja lapsi saisivat nähdä mahdollisimman paljon. En koskaan estä lasta tapaamasta isäänsä huoltajuussopimuksessa sovittujen aikojen lisäksi ja joustan hyvin paljon, lapsi saa olla esimerkiksi pidennettyjä viikonloppuja isänsä luona. Silti nämä ovat vähentyneet viime aikoina ja etäisyyden kasvaessa tulevat jatkossa vaikeutumaan entisestään.

Kehoituksesi ylläpitää positiivista fiilistä on hyvä. Siihen olen pyrkinytkin ja yritän parhaani mukaan tukea lasta haasteellisessa tilanteessa.

Järkyttävää riepottelua kaksi tarhapaikkaa eri kunnissa. Mihin unohtui lapsen paras?

Wildflower_1 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta kommentistasi. Hiukan kuitenkin häiritsee se, että kummassakin tähän ketjuun tulleessa kommentissa syyllistetään minua, aivan kuin olisin estämässä tapaamisia tai en antaisi lapsen tavata isäänsä tarpeeksi. Sanon nyt vielä kerran, että teen kaikkeni, jotta lapsi saisi olla isänsä kanssa niin paljon kuin mahdollista enkä ole missään vaiheessa pyrkinyt vieraannuttamaan lasta isästään. Nämä syytökset lapsen isän puolelta ovat siis täysin perusteettomia.

Vuoroviikko-järjestelyynkin suostuisin, mikäli se näissä olosuhteissa olisi mahdollista, mutta se ei ole. Etäisyys on liian pitkä ja koulunaloitus liian lähellä. Jo aloituksessakin sanoin, että esimerkiksi ilmoitan aktiivisesti lapsen menoista isälleen, jotta isä ja lapsi saisivat nähdä mahdollisimman paljon. En koskaan estä lasta tapaamasta isäänsä huoltajuussopimuksessa sovittujen aikojen lisäksi ja joustan hyvin paljon, lapsi saa olla esimerkiksi pidennettyjä viikonloppuja isänsä luona. Silti nämä ovat vähentyneet viime aikoina ja etäisyyden kasvaessa tulevat jatkossa vaikeutumaan entisestään.

Kehoituksesi ylläpitää positiivista fiilistä on hyvä. Siihen olen pyrkinytkin ja yritän parhaani mukaan tukea lasta haasteellisessa tilanteessa.

Lue lisää

Kerrotko vielä tarkemmin, miksi vuoro viikot ovat mahdoton ajatus? Kuinka pitkä välimatka on? Ja meneekö lapsi jo tulevana syksynä kouluun, vai vasta eskariin? Jos tuleva talvi on vasta eskaria, niin vuoroviikot onnistuisi hyvin. Eskariahan voi käydä kahdessa paikassa. Lapsi luo siteen isään vahvasti pikkulapsivuosina, eli vaikka sitten koulun alkaessa vuoroviikot eivät olisi enää mahdollisia, niin pohjalla olisi kuitenkin tiivis side. Koululaisenakin on liki 3kk vuodessa mahdollista olla puolet ajasta isän luona, vaikkapa 1-2 viikon jaksoissa.

Jos välimatka on vähemmän kuin 600km, niin vuoroviikot ovat hyvin mahdollisia. Autolla vanhemmat tapaavat puolivälissä. Tai voiko kulkea junalla, lentäen tms? Vaihtoehtoja on lukuisia. Kannattaa myös suunnitella ja ajoittaa matkustus niin, että lapselle asia olisi mahdollisimman helppo. Joillekin lapsille sopii parhaiten se, että osan matkasta voi nukkua jo yöunia. Osalle taas sopii paremmin, jos sunnuntaisin matkustetaan päivällä.

Kenties sinua syytetään vieroittaimisesta siksi, koska hieman vaikuttaa siltä, että keksit tekosyitä sille, miksi tapaamisia ei voisi olla enempää. Miksi esimerkiksi seuraavaa viikkoa tai kahta viikkoa lapsi ei voisi olla isällään, ja jatkaa siten vuorotellen koulun alkuun saakka? Tämän kysymyksen heitän ihan vain ajatuksena. Ja jos jotakin esteitä on, niin voisiko niitä muuttaa? Esimerkiksi, onko lapsella hoitopaikkaa isän luona?

Kiitos kannustavasta kommentistasi. Vinkkejä tosiaan kaipailisin, en syyllistämistä. En ota noita kuitenkaan itseeni, sillä tiedän itse, etten ole toiminut mitenkään lapsen edun vastaisesti.

Wildflower_1 kirjoitti:

Kiitos kannustavasta kommentistasi. Vinkkejä tosiaan kaipailisin, en syyllistämistä. En ota noita kuitenkaan itseeni, sillä tiedän itse, etten ole toiminut mitenkään lapsen edun vastaisesti.

Lue lisää

olet toiminut lapsen edun vastaisesti saadessasi sitä elatusta ilman lapsen tasavertaista huoltajuutta ja asumista molemman vanhemman kanssa, koskas ajattelit hyvittää nuo vastikkeettomat elatukset? Anna isän suorittaa oma osuus elatuksesta asumalla oman poikansa kanssa. Lapsikin sitä haluaa. Nyt lapsen aloittaessa koulun on hyvä vaihtaa osia, poika asuu
isällä ja sinä vastaavasti tapaat ja maksat elarit isälle; vuoroin vieraissa ja lapsen etu, oikeudet toteutuu..

Kuten jo sanoin, lapsi ei tule pysyvästi muuttamaan isän luokse ja se on nimenomaan lapsen edun mukaista. Ymmärrän, että sinulla on jokin harmitus päällä, mutta kommenttisi on täysin hakoteillä ottaen huomioon ettet tiedä tilanteestamme kuin sen häviävän pienen osan, josta tässä ketjussa olen kertonut. Tsemppiä oman tilanteesi korjaamiseen.

Wildflower_1 kirjoitti:

Kuten jo sanoin, lapsi ei tule pysyvästi muuttamaan isän luokse ja se on nimenomaan lapsen edun mukaista. Ymmärrän, että sinulla on jokin harmitus päällä, mutta kommenttisi on täysin hakoteillä ottaen huomioon ettet tiedä tilanteestamme kuin sen häviävän pienen osan, josta tässä ketjussa olen kertonut. Tsemppiä oman tilanteesi korjaamiseen.

Lue lisää

Kuten jo aiemmin sanoit, lapsi ei tule pysyvästi muuttamaan isän luokse ja se on nimenomaan SELVÄSTI LAPSEN EDUN JA OIKEUKSIEN VASTAISTA. Ymmärrän, että sinulla on jokin harmitus päällä, mutta kommenttisi on täysin hakoteillä ottaen huomioon ettet tiedä tilanteestanne kuin sen häviävän pienen osan, josta
tässä ketjussa olet kertonut. Tsemppiä oman tilanteesi korjaamiseen ja lapsen edun, oikeuksien toteuttamiseen
ilman elatusmaksuja lapsen yhteishuoltajana.

En kiellä sitä, etteikö perhe olisi mennyt rikki erossa. Ero ei ollut minun päätökseni, mutta niin nyt kävi ja minun on pyrittävä pitämään huoli lapsestani parhaani mukaan tilanteessa, joka on lapselle vaikea. Siitä olen kuitenkin eri mieltä, etteikö perhe voisi eron jälkeen olla enää yhtenäinen. Minulla on läheinen ja hyvä suhde lapseeni ja koen meidän pikkuperheen hyvinkin yhtenäiseksi. Meillä on rakkautta ja lämpöä ja arjessa kaikki hyvin siitäkin huolimatta, että lapsi selvästi kaipaa isäänsä.

En lähde hakemaan lapselle "uutta isää" biologisen isän tilalle. Mielestäni se olisi väärin sekä lasta että lapsen isää kohtaan, olkoonkin etten arvosta lapsen isää kaiken tekemänsä jälkeen. Silti lapsella on vain yksi isä ja mielestäni minun tulee kunnioittaa sitä. Mikäli elämääni tulee mies, on tämän miehen tottakai hyväksyttävä lapseni ja haluttava olla turvallinen aikuinen lapseni elämässä.

Kyllä se vaan niin on, että äitiys on kaikkinensa aivan yliarvostettu juttu. Naapurissakin äiti räyhää lapsilleen, niin, että parempi niidenkin olis ilman "äitiä" (joka on aina rööki hampaissa, ja kaljapurkki toisessa kädessä) Mukulat on aina tosi onnettoman näköisiä hänen seu-rassaan.

Kiitos ehdotuksistasi. Välimatkaa on valitettavasti sen verran, ettei minun ole mahdollista järjestää ylimääräisiä käyntejä isän asuinkaupungissa. Olemme ex-mieheni kanssa osallistuneet yhdessä esim lapsen joulujuhliin eli pystymme asiallisesti olemaan samassa tilassa, mutta en mielelläni lisää yhteistapaamisia yhtään enempää kuin on pakko. En usko, että asiat tulee koskaan menemään niin, että voisimme viettää aikaa yhdessä ilman vaivaantunutta tunnelmaa. Niin surullista kuin se onkin..

on asuminen isällään..nyt vieraannutat toistuvasti lasta. lapsellenne kuuluu yhteishuoltotilanne ja tasavertainen asuminen kummankin kanssa ilman elatusta.

Onpa kurja kun jotkut katkeroituneet; mm. äiti ja
Raision kaupungin "lastensuojeluviranomaiset,
lastenvalvoja" pilaavat lapsen ja isän koko elämän
kuten ap:n todella "asiattoman" ja monen kannalta huonon aloituksen..
Olisiko jossain katkerikoille "äideille ja viranomaisille" oma ketju tai vertaistukea? Surullisia on ne tapaukset mm. Raision kaupungissa, joissa ns. "etävanhempi" on oikeasti ollut lapsilleen kunnon vanhempi, ISÄ eikä on-nistu asiallisesti edes "viranomaisten ja valvovien viran omaisten, tuomioistuimen" avulla saamaan tasavertais
ta yhteyttä lapsiinsa "lähivanhempaan" verrattuna; "äi-din/ lähivanhemman", "viranomaisten" vieraannuttaes
sa lapset tarkoitushakuisesti omasta isästään, isovan-hemmistaan, suvustaan perättömin "viranomais" lausu min, selvityksin lapsen olosuhteista, toiveista ja lausun noista vastoin mitä oikeasti on tapahtunut ja lapset, "vi
ranomaiset" äidille lapsen edun mukaisena oikeasti omassa selvitystyössään lausuneet, suosittaneet eli van hempien yhteishuolto ja lasten asuminen myös omalla isällään oman isänsä huollossa ja hoidossa, se todella-
kin särkee sydämen. Ap todellakin voi tiilanteelle; anta essaan lapsensa asumaan omalle isälleen oman isänsä huoltoon ja hoitoon, hän EI TODELLAKAAN vaikuta te-kevän parhaansa, lapsen edun mukaisesti, mutta ÄITI... Eikö hän oikeasti äänestä tässä lapsellaan häätäessään isän yhä kauemmas yhteisestä ikävöivästä lapsestaan?