Kun tarpeeksi kauan elää elämäänsä yksin niin tahtoisi sen vain jakaa jonkun kanssa. Enkä tahtoisi odottaa neljäänkymmeneen ikävuoteen sitä, että löydän jonkun jonka kanssa sitten mennään yhteen kun ei ole muutakaan. Mitä aikaisemmin sen parempi. Jos sinäkin tunnet samoin, niin miksikäs emme löisi hynttyitä yhteen, niin ei kummankaan tarvitse olla yksin. Kumpikin saa mitä haluaa. Ja koska liittomme olisi järkisyihin perustuva, en myöskään kärsisi mustasukkaisuudesta vaikka ihatuisitkin johonkuhun toiseen tai kävisit ns. vieraissa, kunhan olet läsnä myös minulle (kuten minä myös sinulle). Olen itse hieman alta kolmenkymmenen, ihan nätiksikkin sanottu nainen. Jospa löytyisi nyt joku, edes tällaiseen järkiliittoon. Laittakaahn viestiä alle!
Järkiliitto
shemoves
17656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mäkin alan olla jo tällä kahdenkympin huonommalla puolella ja olen ollut melkein koko ajan yksin. Mulla oli yksi vakava suhde monta vuotta sitten, mutta sen jälkeen en vain ole löytänyt ketään. Ei vain tule tilanteita, joissa ihastus olisi molemminpuolista (ainakaan en tiedä että olisi ollut) ja ne pari "juttua" mitä on ollut eivät ole edenneet tapailua pidemmälle. Vikaa on varmasti omassa introverttiydessäni ja ujoudessani tehdä aloite kun kiinnostun. Ikävältähän tämä yksinolo tuntuu, mutta en silti ajatellut luovuttaa tässä iässä ja en pystyisi järkiliittoihin. Eipä tämä oikein ollut vastaus kysymykseesi, mutta kunhan jaoin ajatuksia.
Saa toki jakaa ajatuksia, ei haittaa. :)
Ken tietää, ehkä järkiliitostakin kehkeytyy jotain enemmän... En ole koskaan seurustellut ja omasta mielestäni olen edes sen ansainnut, että saan jakaa elämäni jonkun kanssa jos ei nyt sitten mitään sen intohimoisempaa... Pari hyvin vaikeaa juttua on ollut ja luulen että uusi kumppani auttaisi siinäkin asiassa elämässä eteenpäin. Kun saisi vain keskittyä johonkuhun toiseen ihmiseen. Olla vaan, nauttia elämästä. En varsinaisesti kärsi yksinolosta sinänsä, vain vaan siitä että elämä ja kauniit päivät lipuvat pois eikä ole ketään niitä jakamassa. Vanhempana ne saa minun mielestä lipuakin, mutta nuorempana ne on elettävä.
Jos kumppanini löytäisi jonkun muun niin olisi vapaa lähtemään, en siis sillä tavalla sido myöskään. Eli en näe tässä mitään hävittävää, miksi kärsiä yksin kun voi olla toisen kanssa, mutta jos sitten joku osuu kohdalle joka kolahtaa niin on vapaa lähtemään.
Järkiliitto ei kuulosta hassulta. Onhan se vähän mälsä tulla aina tyhjään kotiin. Vaikka on tekemistä ja kavereita mutta jokin sieltä puuttuu. Itse olen myös pk-seudulta
Niimpä! :) Ja mitä minä nyt ympärilleni katson niin aika monen muunkin liitto näkyy perustuvan vaan siihen, että hynttyyt on lyöty yhteen koska ei viitsi olla yksinkään. Yritin itse sinnitellä loppuun saakka, mutta nyt on tullut sellainen olo, että miksikäs ei.
Voishan sitä ainaki kokeilla. En näe ainakaan mitään hävittävää!
Onko sulla esim. mailiosoitetta johon voi laittaa viestiä? :)
[email protected] Tuonne voit laittaa postia jos tuntuu siltä :)
Kysympä uteliaisuudesta, että mistä päin olet?:)
Pk-seudultahan minä. :) Olen kyllä utelias tutustumaan ihmisiin muualtakin Suomesta.
Olemma sitte vähän ääripäistä sen suhteen kun itse asun lapissa:)
Noh, joo, onhan se Lappi aika kaukana... :D
Eli toisaalta kämppistä tahdot johonkin sopivaan luukkuun, joka olisi vähintään mukava juttelukumppani johon voi luottaa ja voitte tehdä välillä yhdessä ruokaa ja kerrotte toisillenne miten päivä meni jne.
... Käytäis ulkona; leffassa, syömässä, ehkä matkusteltais, tehtäis kaikkea mukavaa yhdessä, mitä muutkin pariskunnat tekee. Nautittaisi varsinkin kauniista päivistä mitä kesä nyt tuo tullessaan. Yhdessä asuminen ei liene ajankohtainen enkä siihen tällä hetkellä pystyisikään sillä asun jo pienessä solussa enkä voi siitä mihinkään vielä ainakaan muuttaa.
Toisaalta siis elämänkumppania sydänystävänä mutta ilman parisuhdekumppanuutta johon ei romsku eikä seksi kuulu? Tietenki voi siitäkin suuntautua johonkin suuntaan myöhemmin.
Mutta se mitä luettelit on sama mitä sydänystävän kanssa voi tehdä. Ihan järkevä sellainen kunhan kunnolla tutustut toiseen jos löydät sopivan.
No ei nyt ihan sydänystävä tarvitse olla, kun vain molemmat viihtyvät toisen seurassa niin se riittänee.
Rakkaussuhteet perustuu sydänystävyydelle, siinä tapauksessa ei voi puhua enää järkiliitosta. Joten ei, en etsi sydänystävää (vaikka ei kai sekään haitaksi ole) vaan yksinkertaisesti ihmistä jonka kanssa tullaan toimeen ja sitten lyödään hynttyyt yhteen. Seksin suhteen ei ole odotuksia, voi tulla kuvioihin tai sitten ei.
Ajatus kuulostaa mustakin kiinnostavalta. Asun pk-seudulla.
Saako sinuun yhteyden jotenkin, esim. mailitse, jos on joku osoite mihin laittaa viestiä? :)