Onko vakava parisuhde vain tylsää arkista toistamista vailla sitä aiempaa pilkettä silmäkulmassa? Toiseen tylsistymistä ja omien odotusten katoamista. Tunteiden kuihtumista, kun et katso minua enää silmiin puhuessamme. Kylmien väreiden unohtamista, kun et enää painaa päätä vasten rintakehääni tai koskettaa selkääni. Uskon kaatumista, kun et vastaa eleisiini ja lauseisiini. Toivon murentumista, kun en uskallakaan enää haaveilla meistä yhdessä tai miettiä tulevaisuuden kihloja. Rakkauden hapertumista, kun tuntuu että haluan sinua enemmän kuin mitään, mutta sinä et minua. Kaikkein eniten kaipaan hengitystäsi niskani takana ja niitä lumoutuneita katseita, kun keskityimme toisiimme kuin kissa hiireen. Nykyisin kaikki on hieman toisin, vastarakkauden saamisen säiliö on vajaa ja sydän epätoivoa täynnä
Vakavalta parisuhteelta enemmän
Surunmurtama
2157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaapa surulliselle tuo tilanne :( Ei vakavan parisuhteen tarvitse olla sellaista, ettei siinä ole kosketusta, seksiä ja flirttiä molemminpuolisesti. Olen pitkässä parisuhteessa ja vaikka alkuhuuma muuttuukin erilaiseksi, voi jännite säilyä, jos molemmat haluaa tehdä siihen töitä. Puhu hänen kanssaan kaipuustasi ja miettikää, onko vielä toivoa romantiikan syttymisestä ja halua yrittää. Joskus voi olla parempi siirtyä eteenpäin, jos joutuu kovasti kärsimään ja toinen ei kaipaa enempää suhteelta.
Surullista niin surullista. Olen itsekkin ollut parsuhteessa se rakastettu osapuoli. Elämäntilanteeni sai minut väsymään ja kaikki energia meni selviytymiseen. Jätin rakkaani vaille huomiota. Jotenkin ajauduin omaan koloon. Olin poissaoleva, tunteeton ja täysi idiootti. Erohan meille tuli ja jälkeenpäin kaduttaa. Vakava keskustelu olisi ehkä saanut minut heräämään tai sitten ei. Puhukaa ennenkuin teette mitää peruuttamatonta.