Oon kirjottanut tänne monia kertoja mutten ole saanut paljoa kunnon vastauksia, joten teen tämän vielä kerran jos nyt joku vastaisi.
Eli olen siis ihan järjettömän ihastunut yhteen rinnakkaisluokan poikaan, olen siis seiskalla. Poika tietää sen, huomasi ilmeistäni ja hymystäni jo parin viikon päästä ihastumisesta. Me ei ikinä puhuta toisillemme mutta ollaan samassa orkesterissa ja tuijotan sitä aina harkoissa.
Niin siinä meni sitten viisi kuukautta koska olin iha sairaan ujo ja olen 7aalla ja se deellä joten ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta tutustua siihen.
Sitten lopulta helmikuussa sain rohkeutta parilta kaverilta ja kirjoitin rakkauskirjeen. Pistin sen pojan pipon ja hanskojen väliin ja sieltä se sitten löysi sen ja seuraavana päivänä oli ihan sairaan kamalaa...
Kirjettä ennen ihastukseni oli ollut aivan ihana; hymyillyt ja tuijottanut, kerran piti jopa ovea auki välkän jälkeen kun olin menossa sisälle ja se katsoi minua pitkään ja hymyillen.
Mutta kirjettä seuraavana päivänä se oli ihan outo, vakava, oli muutaman parhaan kaverinsa kanssa ja tuijotti mua ja ne puhui varmasti kirjeestä. Itse olin kyyneleet silmissä ja yksi sen kaveri joka ei paljon hymyile kuulemma nauroi kun menin ohi.
Niin se sitten jatkui, alle kuukauden päästä, maaliskuun alussa lähetin sille viestin että sano suoraan mitä ajattelet musta. No, se vastas että ei halua olla mun kanssa muttei haukkunut mitenkään.
Olin ihan masentunut mutten luovuttanut vaan yritin rauhoittua ja aloittaa alusta koko jutun ja tutustua siihen edes kaverina. Eihän siitä ujouteni takia mitään tullut.
Huhtikuussa sain selville sen kaverin siskolta joka on myös samassa orkesterissa, että se puhuu musta aika usein kaikkea että aina se tuijottaa mua jne. muttei ainakaan mitään pahaa.
Ja toukokuussa selvisi että se on sittenkin haukkunut mua selän takana kavereilleen paskaksi, huoraksi ja kyylääjäksi ja että se on ollut ihastunut yhteen tyyppiin joka on kaunis ja hoikka mutta kuulemma ärsyttävä.
Haukkumisen takia multa meni hermot ja olin vihainen sille kauan, ja hermot oli entistä kireemmällä sen takia että se poika kavereineen, sen (entinen) ihastus ja mä ja monia muita vähemmän mukavia oltiin samalla valinnaisella kurssilla.
Olin viikon ihan raivoissani sille ja sekin katseli mua vihaisesti mutta sitten se loppui ja nyt tänään, mitä ihmettä:
Mulla oli koulussa tiukka toppi ja lyhyt hame ja kihara tukka, muistutin jotain keijukaista tai ballerinaa. Tuskin se oli se syy, mutta kun vein tarjotinta pois ruokalassa ja katselin samalla missä ihastukseni on, huomasin sen yhdessä pöydässä vähän kauempana ja näin, miten se tuijottamalla tuijotti mua, kauan ja jotenkin hämmästyneen näköisenä, samoin sen kaveri. Pitkään aikaan se ei oo noin mua tuijottanut. Ja seuraavalla välkällä olin kavereideni kanssa ihan toisella puolella koulun pihaa ja se tuli ovesta pihalle eikä huomannut meitä mutta kohta sen kaveri katsoi nauraen ja sanoi sille jotain. Ja taas sama pitkä tuijotus silmät pyöreinä. Sen jälkeen en enää nähnyt sitä koko päivänä mutta mitä ihmettä? Ensin tyyppi vihaa mua ja sitten tuijottaa ihan sekoamaisillaan...
Onko teillä neuvoja miten voisin aloittaa koko homman uudestaan kasilla? Pitääkö vaan olla laiha ja kaunis ja hurmata se?
Eli olen siis ihan järjettömän ihastunut yhteen rinnakkaisluokan poikaan, olen siis seiskalla. Poika tietää sen, huomasi ilmeistäni ja hymystäni jo parin viikon päästä ihastumisesta. Me ei ikinä puhuta toisillemme mutta ollaan samassa orkesterissa ja tuijotan sitä aina harkoissa.
Niin siinä meni sitten viisi kuukautta koska olin iha sairaan ujo ja olen 7aalla ja se deellä joten ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta tutustua siihen.
Sitten lopulta helmikuussa sain rohkeutta parilta kaverilta ja kirjoitin rakkauskirjeen. Pistin sen pojan pipon ja hanskojen väliin ja sieltä se sitten löysi sen ja seuraavana päivänä oli ihan sairaan kamalaa...
Kirjettä ennen ihastukseni oli ollut aivan ihana; hymyillyt ja tuijottanut, kerran piti jopa ovea auki välkän jälkeen kun olin menossa sisälle ja se katsoi minua pitkään ja hymyillen.
Mutta kirjettä seuraavana päivänä se oli ihan outo, vakava, oli muutaman parhaan kaverinsa kanssa ja tuijotti mua ja ne puhui varmasti kirjeestä. Itse olin kyyneleet silmissä ja yksi sen kaveri joka ei paljon hymyile kuulemma nauroi kun menin ohi.
Niin se sitten jatkui, alle kuukauden päästä, maaliskuun alussa lähetin sille viestin että sano suoraan mitä ajattelet musta. No, se vastas että ei halua olla mun kanssa muttei haukkunut mitenkään.
Olin ihan masentunut mutten luovuttanut vaan yritin rauhoittua ja aloittaa alusta koko jutun ja tutustua siihen edes kaverina. Eihän siitä ujouteni takia mitään tullut.
Huhtikuussa sain selville sen kaverin siskolta joka on myös samassa orkesterissa, että se puhuu musta aika usein kaikkea että aina se tuijottaa mua jne. muttei ainakaan mitään pahaa.
Ja toukokuussa selvisi että se on sittenkin haukkunut mua selän takana kavereilleen paskaksi, huoraksi ja kyylääjäksi ja että se on ollut ihastunut yhteen tyyppiin joka on kaunis ja hoikka mutta kuulemma ärsyttävä.
Haukkumisen takia multa meni hermot ja olin vihainen sille kauan, ja hermot oli entistä kireemmällä sen takia että se poika kavereineen, sen (entinen) ihastus ja mä ja monia muita vähemmän mukavia oltiin samalla valinnaisella kurssilla.
Olin viikon ihan raivoissani sille ja sekin katseli mua vihaisesti mutta sitten se loppui ja nyt tänään, mitä ihmettä:
Mulla oli koulussa tiukka toppi ja lyhyt hame ja kihara tukka, muistutin jotain keijukaista tai ballerinaa. Tuskin se oli se syy, mutta kun vein tarjotinta pois ruokalassa ja katselin samalla missä ihastukseni on, huomasin sen yhdessä pöydässä vähän kauempana ja näin, miten se tuijottamalla tuijotti mua, kauan ja jotenkin hämmästyneen näköisenä, samoin sen kaveri. Pitkään aikaan se ei oo noin mua tuijottanut. Ja seuraavalla välkällä olin kavereideni kanssa ihan toisella puolella koulun pihaa ja se tuli ovesta pihalle eikä huomannut meitä mutta kohta sen kaveri katsoi nauraen ja sanoi sille jotain. Ja taas sama pitkä tuijotus silmät pyöreinä. Sen jälkeen en enää nähnyt sitä koko päivänä mutta mitä ihmettä? Ensin tyyppi vihaa mua ja sitten tuijottaa ihan sekoamaisillaan...
Onko teillä neuvoja miten voisin aloittaa koko homman uudestaan kasilla? Pitääkö vaan olla laiha ja kaunis ja hurmata se?
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitten kaikki seiskat tietää kirjeestä koska juoruilijat ja koulun jälkeen ihastukseni kavereineen keulii siinä missä odotetaan bussia ja katselen niitä hymyillen ja muutamat pojat jotka oli samassa kyläkoulussa mun kanssa on kuullut huhuja ja katselee mun ilmeitä kiinnostuneena ja kuulen miten ne kuiskii välillä: ... on ihastunut ... Ja hymyilee. Aivan ihana tilanne mulla... Onko neuvoja mitä hittoa teen?
Hei
Nää mulle tuli ainakin mieleen:
-Älä anna huhujen vaikuttaa sun elämääs liikaa. Sä päätät miten sun arki kulkee ja mitä sä siitä tykkäät. Kaikkein paras varmaan ois jos vois kysyy siltä pojalta kasvotusten ja kahden kesken.
-Jotkut voi ihan muutenkin vaan olla hyväkäytöksisiä ja ystävällisiä kuin ihastumisesta
-Voi olla, että se kirje on tullut sille ikään kuin puun takaa eli se ei välttämättä oo odottanu saavansa sitä. Varsinkin seiskalla,kun ei uudet tyypit vielä tunne toisiaan niin hyvin.
-Jos ja kun olen poika, niin en kertois tytölle johon oon ihastunu, että en haluu olla sen kaa, jos tyttö tekis aloitteen
-Eli ei sitä poikaa kannata myöskään liikaa ahdistella :)
-Mutta voihan olla, että jostain syystä se poika tykkää susta puheistaan huolimatta (jota epäilen)
-Koska ollaan nuoruus-iässä niin pojilla on kyllä myös muitakin syitä tuijottaa tyttöjä kuin ihastuminen.
En tiedä auttoko tää mitenkään ihmeellisesti, mutta toivon että ees vähän. Vastaa sun ihastukses sitten sun intohimoos tai ei, kulkee elämä kumminki eteenpäin ja usein, kun on joitain unelmia, joihin pyrkii, niin ne voi saavuttaa! Hyvää kesää :)
Kiitos, auttoi todellakin :D Kuolen varmaan kesälomalla kun en näe sitä koska asun maalla ja se keskustassa enkä kehtaa mennä vaan käveleen sinne.
Mutta pitääkö oikeesti olla vaan kaunis ja hoikka ja paljastavissa vaatteissa että pojat ihastuu. Se sen (entinen?) ihastus oli juuri sellainen lissu ja en kestä edes sen näkemistä?
Mun kaverit sanoi, että se poika saattaa olla ihastunut muhun koska syksyllä se tuijotti aina ja hymyili mulle joka päivä monta kertaa ja usein välkällä sen kaveri huomas mut, sano sille jotain ja ne katsoi molemmat mua ja hymyili. Sitten se vaan loppu...
Hienoo, että autto! :) No niinkuin kliseisesti sanotaan, kauneus on katsojan silmissä. Eli myös jokaisella pojalla on oma naisihanne niin kasvojen kuin kehonkin osalta. Kyllä noilla ulkoisilla piirteillä on aika paljon merkitystä sen kannalta, että minne se poika katseensa naulaa. Sit jos vielä tyttö on mukava ja pojalla mieleinen, niin se oli sit siinä ja vaaleenpunaset sydämet vaan lentelee.. :D Mut joo. Tietty voi käydä toisinkin päin. Jos joku poika on viettäny tytön kaa aikaa, vaikka jossain kaveriporukassa tai harrastuksessa, niin ehkä sit niillä ulkoisilla piirteillä voi olla vähän vähemmän arvoo. Sillonhan pojan ensikosketus siihen tyttöön on se ei-ulkonäöllinen eli se millainen se tyttö oikeesti on sen ulkokuoren alla. Eli just tollaset kuin tietynlainen fiksuus, huumorintaju yms. Ja kaikki tietty arvostaa vähän eri asioita.