Tuomiot joista näemme ja kuulemme joka päivä, ja valtavan suuren osan niitä kokiessakin tavalla jos toisella, ainakin sairauksina. Mutta myös muina ikävinä onnettomuutta tuovina asioina tai pahoina, tai lievinä onnettomuuksina. Mutta kuitenkin suuren osan ennenaikaisesti menehtyessä lopullisesti, joko suurissa katastrofeissa tai näissä päivittäisissä runsaslukuisissa. Jotka ehkä kuitenkin on kaikki yhteen laskettuna monin verroin suurempaa jatkuvaa katastrofia, kuin nuo muutaman kerran vuodessa tapahtuvat suurkatastrofit. Joiden, niidenkin seuraamuksista jää todella pitkäaikaisia vaikutuksia kärsimystä ja tuskaa vuosiksi, jopa kymmeniksi. Mutta kaikki kuitenkin turhaan, itsensä ja kansakuntansa pahuuden tähden joutuvat syntiuhreiksi.
Näin Jumala osoitti asian olevan myös Israelin historiassa, vanhan testamentin puolella. Joka oli esitäyttymys uuden liiton / koko maailman historiasta. Josta vain pieni Jumalalle uskollinen osa tuli, ja myös nyt, tulee varjeltumaan Jumalan tuomiolta.
Muut saa Jumalalle uskottomuutensa / tottelemattomuutensa tähden, eli oman tietoisen, väärän valintansa seurauksena kukin ansionsa mukaan. Enemmistö vetää koko ajan kirousta / tuomiota koko kansakuntansa ylle. On Jumalan sanan mukainen, eli totuudenmukainen asia. Ja on ilmoitettu Raamatussa etukäteen, että sen sanomasta opiksi otettaisiin, koska siinä on totuus. Ja on tähänkin asti on mennyt niin kuin siellä, on edeltä käsin ilmoitettu tapahtuvaksi. Profeetoissa ja Uudentestamentin alusta ilmestyskirjan loppuun Jeesuksen ja / apostolien opetuksissa ja apostoli Johanneksen Patmos saarella saamien ilmestysten mukaan.
Vakka ihmiskunta kuinka koittaisi varautua ja valmistautua tuleviin tuomioihinsa, eli katastrofeihin, ei niitä kuitenkaan päästä pakoon, eikä voida väistää. Ne tulee joka tapauksessa tavalla tai toisella. Ne yllättää aina ja voi tulla missä vaan ja milloin vain, ennalta aavistamatta.
Niin on käynyt ja käy ! Joissakin tapauksissa vaikka tiedetään vaara, ei sitä kuitenkaan haluta uskoa eikä tunnustaa, että se nyt meidän akana tai meidän kohdalla tapahtuisi. Eikä siis oteta sellaisesta varoituksesta vaaria, ja käännyttäisi katuen tunnustamaan itse kukin pahuuttaan ja vääryyttään Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan, ja tekemään täysi käännös pahuudesta hyvyyteen ja oikeaan Jumalan sanan mukaiseen (ei mitään pahaa eikä väärää) mielen laatuun, sitä etsimään ja sen mukaan kaikessa toimimaan, näin Jumalan siunausten ja varjeluksen piirin, turvallisen suojeluksen alle, antautuen ja palaten. Näin pahuuden palveluksesta irtisanoutuen.
Joka näinä viimeisinä armon päivinä onkin taas todella härskiä / hirveätä. Elämän meno on kuin Nooan päivinä, ja samoin kuin Sodoman ja Gomorran aikana. Ja muinakin aikoina jolloin Jumala on tuhoon tuominnut kansakuntia ja maailman valtoja. Eli jolloin Jumalan rakkaus ja hyvyys omiaan ja omaansa kohtaan, = koko luomakuntaa ja kaikkea sitä jota päällään kantaan, ilmeni niin että, Hän päätti poistaa ja tuhota kaiken pahan ja sitä levittävän, niin sanotusti syövän. Eli on suorittanut parantavia leikkausoperaatioita. Mutta joka taas, (ihmisten valinta) on puhjennut ja levinnyt hyvin pahaksi ja laajaksi. Siksi edessä on taas samanlainen suurempi leikkausoperaatio,
pahan (syövän) ihmiskunta ruumiista poistamiseksi.
Kuinka suureen onnettomuuden Jumalan pitää tuottaa ennen kuin ihminen saa tarpeekseen, nöyrtyäkseen ja kääntyäkseen pois pahuudestaan ja tottelemattomuudestaan,(syövän levittämisestä) kaikkea hyvää ja oikeata kohtaan. Kun rakkaudellinen isällinen puheensa, muistutukset, valistukset ja sanoilla varoitukset eivät vaikuta juuri kehenkään ? Rakkaudesta totuuteen, puolestaan / nimessään.
Näin Jumala osoitti asian olevan myös Israelin historiassa, vanhan testamentin puolella. Joka oli esitäyttymys uuden liiton / koko maailman historiasta. Josta vain pieni Jumalalle uskollinen osa tuli, ja myös nyt, tulee varjeltumaan Jumalan tuomiolta.
Muut saa Jumalalle uskottomuutensa / tottelemattomuutensa tähden, eli oman tietoisen, väärän valintansa seurauksena kukin ansionsa mukaan. Enemmistö vetää koko ajan kirousta / tuomiota koko kansakuntansa ylle. On Jumalan sanan mukainen, eli totuudenmukainen asia. Ja on ilmoitettu Raamatussa etukäteen, että sen sanomasta opiksi otettaisiin, koska siinä on totuus. Ja on tähänkin asti on mennyt niin kuin siellä, on edeltä käsin ilmoitettu tapahtuvaksi. Profeetoissa ja Uudentestamentin alusta ilmestyskirjan loppuun Jeesuksen ja / apostolien opetuksissa ja apostoli Johanneksen Patmos saarella saamien ilmestysten mukaan.
Vakka ihmiskunta kuinka koittaisi varautua ja valmistautua tuleviin tuomioihinsa, eli katastrofeihin, ei niitä kuitenkaan päästä pakoon, eikä voida väistää. Ne tulee joka tapauksessa tavalla tai toisella. Ne yllättää aina ja voi tulla missä vaan ja milloin vain, ennalta aavistamatta.
Niin on käynyt ja käy ! Joissakin tapauksissa vaikka tiedetään vaara, ei sitä kuitenkaan haluta uskoa eikä tunnustaa, että se nyt meidän akana tai meidän kohdalla tapahtuisi. Eikä siis oteta sellaisesta varoituksesta vaaria, ja käännyttäisi katuen tunnustamaan itse kukin pahuuttaan ja vääryyttään Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan, ja tekemään täysi käännös pahuudesta hyvyyteen ja oikeaan Jumalan sanan mukaiseen (ei mitään pahaa eikä väärää) mielen laatuun, sitä etsimään ja sen mukaan kaikessa toimimaan, näin Jumalan siunausten ja varjeluksen piirin, turvallisen suojeluksen alle, antautuen ja palaten. Näin pahuuden palveluksesta irtisanoutuen.
Joka näinä viimeisinä armon päivinä onkin taas todella härskiä / hirveätä. Elämän meno on kuin Nooan päivinä, ja samoin kuin Sodoman ja Gomorran aikana. Ja muinakin aikoina jolloin Jumala on tuhoon tuominnut kansakuntia ja maailman valtoja. Eli jolloin Jumalan rakkaus ja hyvyys omiaan ja omaansa kohtaan, = koko luomakuntaa ja kaikkea sitä jota päällään kantaan, ilmeni niin että, Hän päätti poistaa ja tuhota kaiken pahan ja sitä levittävän, niin sanotusti syövän. Eli on suorittanut parantavia leikkausoperaatioita. Mutta joka taas, (ihmisten valinta) on puhjennut ja levinnyt hyvin pahaksi ja laajaksi. Siksi edessä on taas samanlainen suurempi leikkausoperaatio,
pahan (syövän) ihmiskunta ruumiista poistamiseksi.
Kuinka suureen onnettomuuden Jumalan pitää tuottaa ennen kuin ihminen saa tarpeekseen, nöyrtyäkseen ja kääntyäkseen pois pahuudestaan ja tottelemattomuudestaan,(syövän levittämisestä) kaikkea hyvää ja oikeata kohtaan. Kun rakkaudellinen isällinen puheensa, muistutukset, valistukset ja sanoilla varoitukset eivät vaikuta juuri kehenkään ? Rakkaudesta totuuteen, puolestaan / nimessään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmettelin tässä, kuinka tämä on eksynyt tänne plastalle. Mutta kun aloin pohtia, kyllähän ihmistä tuomitaan rakkauselämässäkin tehdyistä virheistä yhtälailla kuin muistakin virheistä.
Itsestäni tuntuu, että Korkein jakaa tuomioitaan jokseenkin epäreilusti.
Tätini - ihminen, jolla sydän on täyttä kultaa, on joutunut elämänsä aikana kokea paljon kaikenlaista, mistä läheskään kaikkea ei olisi ansainnut.
Ensiksi hänen vanhempansa (myöskin minun äitini vanhemmat) kuolivat 1983 hirvikolarissa, mukana ollut sukulaispoika ei edes loukkaantunut.
Tädilläni sekä hänen miehellään on ollut rahallisesti tiukkaa heidän koko elämänsä ajan.
Tätini aviomies kuoli 2003 syksyllä moottoripyöräonnettomuudessa, jossa hänen nuorempi poikansa loukkaantui eliniäksen. Nyt tämä poika - serkkuni - kuitenkin kävelee. Hän menetti melko paljon muistiaan, joka ei ole vieläkään kaikilta osin palautunut. Hän myöskin kävelee hieman toispuoleisesti, mutta elämä jatkuu.
Nyt tädilleni kyseisen myrskyn seurauksena pari päivää sitten tuli vedet sisälle talon vasta remontoituun alakertaan.
Tuosa tilanteessa kyllä hiljenee ja alkaa miettiä, miksi niinkin hyväsydämiset ihmiset kuin tätini, ansaitsevat tuon. Tottakai meistä jokainen tekee virheitä ja saa kyllä puolestani niistä oppia, mutta onko kohtuullista ja oikein, että yksi ihminen joutuu kokemaan noin paljon pahaa elämässään?
Itse voin myöntää päässeeni melkoisen helpolla - meidän perheellä ei koskaan ole ollut rahasta todella tiukkaa (joskaan ei perheeni ole myöskään rikaskaan). Minun molemmat vanhempani ovat elossa, talomme on kunnossa - lähipiiristäni on kuollut tädin miehen (=kummini) lisäksi vain isoisäni tässä lähiaikoina. Kun äitini vanhemmat kuolivat siinä hirvikolarissa 1983, en vielä itse elänyt. En heitä siis tuntenut, enkä näinollen osaa ajatella heitä ikävä kyllä kamalan tunteellisesti.
Toisaalta syy ja seuraus ovat mielestäni aivan oikein. Jos tekee virheitä, niistä pitää oppia ja kärsiä.
Pitääkö ihmistä kuitenkaan rangaista liikaa?
Ei ihmistä liikaa rangaista, vaan se on niin että, sitä jota Jumala paljon rakastaa sitä hän paljon kurittaa, puhuttelee että kääntyisi koko sydämmestään puoleensa ja pelastuisi ihanaan ikuisúuteen asti.
Noista asioista päätellen: Hän ei ole uskovainen, vaikka voikin uskoa Jumalaan ja olla uskonnollinenkin. Se ei kuitenkaan mitään hyödytä jos ei ole selkeästi Jeesuksen Kristuksen tunnustava ja Häntä elämällään, sanoillaan ja teoillaan kirkastava, ja näin irtisanoutunut osallisuudesta tähän pahan vallassa olevaan tämän maailman synteihin ja ole varoittamassa muitrakin Jumalattomuuden raskaista seuraamuksista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000006105608