Olen 17-vuotias nainen ja siskollani on kaksi pientä lasta. Toinen on puolitoista vuotias ja toinen pian kolme.
Aina kun tulevat kylään tao menemme sinne pariksi päiväksi, alkaa ahdistaa. En vain kestä sitä sotkemista, huutoa ja jatkuvaa huomion hakua. Koko ajan roikutaan kiinni ja vaaditaan jotain. Lisäksi ne näpläävät toisten kännyköitä ja saavat ne aivan sekaisin.
Sitten se hitaus...Voi luoja jos lähdetään vaikka lenkille niin jos tämä vanhempi lapsi haluaa kävellä itse niin se on niin hidasta!
Ehkä en ole vain lapsi-ihminen. :/ Tiedostan asenteeni olevan aika itsekäs ja paskamainen. Olenhan itsekin lapsena ollut tuollainen ja kaikki tuo on lapselle täysin normaalia!
Miten voisin oppia tykkäämään heistä? Haluaisin olla heille merkityksellinen, enkä mikään tiukka heidän silmissään. Sellainen mukava täti jonka luokse he haluaisivat vanhempana tulla kylään ja touhuta kanssani ja käydä leffassa yms.
Aina kun tulevat kylään tao menemme sinne pariksi päiväksi, alkaa ahdistaa. En vain kestä sitä sotkemista, huutoa ja jatkuvaa huomion hakua. Koko ajan roikutaan kiinni ja vaaditaan jotain. Lisäksi ne näpläävät toisten kännyköitä ja saavat ne aivan sekaisin.
Sitten se hitaus...Voi luoja jos lähdetään vaikka lenkille niin jos tämä vanhempi lapsi haluaa kävellä itse niin se on niin hidasta!
Ehkä en ole vain lapsi-ihminen. :/ Tiedostan asenteeni olevan aika itsekäs ja paskamainen. Olenhan itsekin lapsena ollut tuollainen ja kaikki tuo on lapselle täysin normaalia!
Miten voisin oppia tykkäämään heistä? Haluaisin olla heille merkityksellinen, enkä mikään tiukka heidän silmissään. Sellainen mukava täti jonka luokse he haluaisivat vanhempana tulla kylään ja touhuta kanssani ja käydä leffassa yms.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulenpa yksinkertaisesti, ettet ole vielä niinsanotusti tarpeeksi aikuinen tai "kypsä" käsittelemään lapsia. En usko, että itsekkään tuossa iässä olin paras mahdollinen täti tai muu lähes aikuinen ihminen, vaikka hoidin lapsia. Minun kohdalleni sattui kyllä sellaisia kivoja lapsia, joiden kanssa oli kiva olla, joskus olivat jopa liian hiljaisia ja se oli jopa tylsää...Joskus kemiat eivät myöskään kohtaan edes lasten kanssa. Joidenkin kanssa on kivempaa kuin toisten, ilman, että kuitenkaan syyllistämme tai osoittaisimme sen lapsille. Voidaan aivan rehellisesti sanoa, että jotkut lapset ovat hirveän rasittavia ja toiset helppoja...aikanaan kyllä oppii käsittelemään erilaisia lapsia ja jopa ystävystymään sellaistenkin kanssa, jotka eivät ole näitä helppoja tapauksia. Lapset aivan yhtä lailla, kuin aikuisetkin ovat persoonia ja jokaiseen tulee suhtautua omalla tavallaan. Ja eivät lapset siitä säry, vaikka emme ystävystyisi jokaisen kanssa mutta osaisimme silti säilyttää aikuisuuden ja myöskin ymmärtää, että lapsi on jokatapauksessa aina lapsi.